Asymptomatic atrial fibrillation : studies on significance and screening methods
Jaakkola, Jussi (2018-05-18)
Asymptomatic atrial fibrillation : studies on significance and screening methods
Jaakkola, Jussi
(18.05.2018)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7255-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7255-5
Tiivistelmä
Background: The frequent asymptomatic presentation of atrial fibrillation (AF) may delay stroke-prophylaxis with anticoagulation therapy. In this thesis, the concurrence of AF diagnosis with ischaemic stroke and the performance of two potential screening methods were evaluated.
Methods: 1) Altogether, 3,623 AF patients treated for their first ischaemic cerebrovascular event were assessed from patient records. 2) The capability of 173 elderly subjects to assess cardiac rhythm by pulse palpation was assessed using a programmable anatomic model-arm. 3) Altogether, 205 elderly subjects instructed to palpate their pulse twice-daily and seek immediate medical attention if irregularity is noticed were followed for three years to record new AF diagnoses. 4) Three-minute smartphone-mechanocardiography recordings were obtained from 150 subjects in AF and 150 subjects in sinus rhythm (SR) (confirmed with simultaneous electrocardiography), after which an automated algorithm determined the rhythm during each recording.
Results: 1) AF was detected concurrently with the ischaemic cerebrovascular event in 753 (20.8%) patients. 2) Of the 148 (85.5%) subjects who reliably found the pulse, 97.3% identified SR, 81.8% slow AF, 91.9% fast AF and 74.3% SR with ventricular extrasystoles. 3) After 36 months, only 69 (33.7%) subjects palpated their pulse at least weekly, and only 1 new AF diagnosis was made due to pulse irregularity during three years. 4) Mechanocardiography demonstrated 95.3% sensitivity and 96.0% specificity to detect AF.
Conclusions: AF and stroke are frequently diagnosed concurrently. The elderly accurately distinguish SR by pulse palpation, but insufficient long-term motivation limits screening by pulse self-palpation. Smartphone mechanocardiography seems to reliably detect AF without additional hardware. Oireeton eteisvärinä: tutkimuksia sen merkityksestä ja seulontamenetelmistä
Tausta: Eteisvärinän yleinen oireeton ilmenemistapa viivästyttää rytmihäiriön diagnoosia ja aivoinfarkteilta suojaavan antikoagulaatiolääkityksen aloittamista. Tässä väitöskirjatyössä selvitettiin eteisvärinän ja aivoinfarktin diagnoosien yhtäaikaisuuden yleisyys ja arvioitiin kahden mahdollisen eteisvärinän seulontamenetelmän suoriutumista.
Menetelmät: 1) Yhteensä 3623 ensimmäisen aivoinfarktinsa tai ohimenevän aivoverenkiertohäirönsä vuoksi hoidettua eteisvärinäpotilasta tunnistettiin sähköisistä potilaskertomuksista. 2) Yhteensä 173 iäkkään henkilön kyky pulssia tunnustelemalla määrittää sydämen rytmi arvioitiin hyödyntämällä ohjelmoitavaa anatomista käsimallia. 3) Yhteensä 205 iäkästä henkilöä ohjeistettiin tunnustelemaan pulssiansa kahdesti päivässä ja ottamaan viiveettä yhteys terveydenhuollon yksikköön havaitessaan pulssin epäsäännöllisyyttä. Tutkittavia seurattiin kolmen vuoden ajan uusien eteisvärinädiagnoosien toteamiseksi. 4) Kolmen minuutin mekanokardiografiamittaus tehtiin älypuhelimen avulla 150:lle sinusrytmissä ja 150:lle eteisvärinärytmissä olevalle tutkittavalle (tutkittavien rytmi varmennettiin samanaikaisen telemetrianauhoituksen avulla). Tämän jälkeen mekanokardiografianauhoitukset analysoitiin tietokonealgoritmilla, joka määritti nauhoituksen aikaisen rytmin.
Tulokset: 1) Eteisvärinä diagnosoitiin aivoinfarktin yhteydessä 753 (20,8 %) potilaalla. 2) Yhteensä 148 (85,5 %) tutkittavista löysi pulssin luotettavasti. Heistä 144 (97,3 %) tunnisti sinusrytmin, 121 (81,8 %) tunnisti hitaan eteisvärinän, 136 (91,9 %) tunnisti nopean eteisvärinän ja 110 (74,3 %) tunnisti sinusrytmin aikaisen kammiolisälyöntisyyden oikein. 3) Kolmen vuoden seurannan jälkeen vain 69 (33,7 %) tutkittavaa jatkoi pulssinsa tunnustelua vähintään viikoittain. Pulssin epäsäännöllisyys johti vain yhteen uuteen eteisvärinädiagnoosiin seurannan aikana. 4) Mekanokardiografia-algoritmi erotti eteisvärinän sinusrytmistä 95,3 %:n sensitiivisyydellä ja 96,0 %:n spesifisyydellä.
Päätelmät: Aivoinfarktiin sairastuvilla eteisvärinäpotilailla eteisvärinä todetaan viidenneksellä vasta aivotapahtuman yhteydessä. Iäkkäät tunnistavat sinusrytmin tarkasti pulssia tunnustelemalla, mutta riittämätön motivaatio rajoittaa omatoimisen pulssintunnustelun soveltuvuutta eteisvärinän seulontaan. Älypuhelimella suoritettu mekanokardiografiamittaus vaikuttaa tunnistavan eteisvärinän luotettavasti ilman lisälaitteita.
Methods: 1) Altogether, 3,623 AF patients treated for their first ischaemic cerebrovascular event were assessed from patient records. 2) The capability of 173 elderly subjects to assess cardiac rhythm by pulse palpation was assessed using a programmable anatomic model-arm. 3) Altogether, 205 elderly subjects instructed to palpate their pulse twice-daily and seek immediate medical attention if irregularity is noticed were followed for three years to record new AF diagnoses. 4) Three-minute smartphone-mechanocardiography recordings were obtained from 150 subjects in AF and 150 subjects in sinus rhythm (SR) (confirmed with simultaneous electrocardiography), after which an automated algorithm determined the rhythm during each recording.
Results: 1) AF was detected concurrently with the ischaemic cerebrovascular event in 753 (20.8%) patients. 2) Of the 148 (85.5%) subjects who reliably found the pulse, 97.3% identified SR, 81.8% slow AF, 91.9% fast AF and 74.3% SR with ventricular extrasystoles. 3) After 36 months, only 69 (33.7%) subjects palpated their pulse at least weekly, and only 1 new AF diagnosis was made due to pulse irregularity during three years. 4) Mechanocardiography demonstrated 95.3% sensitivity and 96.0% specificity to detect AF.
Conclusions: AF and stroke are frequently diagnosed concurrently. The elderly accurately distinguish SR by pulse palpation, but insufficient long-term motivation limits screening by pulse self-palpation. Smartphone mechanocardiography seems to reliably detect AF without additional hardware.
Tausta: Eteisvärinän yleinen oireeton ilmenemistapa viivästyttää rytmihäiriön diagnoosia ja aivoinfarkteilta suojaavan antikoagulaatiolääkityksen aloittamista. Tässä väitöskirjatyössä selvitettiin eteisvärinän ja aivoinfarktin diagnoosien yhtäaikaisuuden yleisyys ja arvioitiin kahden mahdollisen eteisvärinän seulontamenetelmän suoriutumista.
Menetelmät: 1) Yhteensä 3623 ensimmäisen aivoinfarktinsa tai ohimenevän aivoverenkiertohäirönsä vuoksi hoidettua eteisvärinäpotilasta tunnistettiin sähköisistä potilaskertomuksista. 2) Yhteensä 173 iäkkään henkilön kyky pulssia tunnustelemalla määrittää sydämen rytmi arvioitiin hyödyntämällä ohjelmoitavaa anatomista käsimallia. 3) Yhteensä 205 iäkästä henkilöä ohjeistettiin tunnustelemaan pulssiansa kahdesti päivässä ja ottamaan viiveettä yhteys terveydenhuollon yksikköön havaitessaan pulssin epäsäännöllisyyttä. Tutkittavia seurattiin kolmen vuoden ajan uusien eteisvärinädiagnoosien toteamiseksi. 4) Kolmen minuutin mekanokardiografiamittaus tehtiin älypuhelimen avulla 150:lle sinusrytmissä ja 150:lle eteisvärinärytmissä olevalle tutkittavalle (tutkittavien rytmi varmennettiin samanaikaisen telemetrianauhoituksen avulla). Tämän jälkeen mekanokardiografianauhoitukset analysoitiin tietokonealgoritmilla, joka määritti nauhoituksen aikaisen rytmin.
Tulokset: 1) Eteisvärinä diagnosoitiin aivoinfarktin yhteydessä 753 (20,8 %) potilaalla. 2) Yhteensä 148 (85,5 %) tutkittavista löysi pulssin luotettavasti. Heistä 144 (97,3 %) tunnisti sinusrytmin, 121 (81,8 %) tunnisti hitaan eteisvärinän, 136 (91,9 %) tunnisti nopean eteisvärinän ja 110 (74,3 %) tunnisti sinusrytmin aikaisen kammiolisälyöntisyyden oikein. 3) Kolmen vuoden seurannan jälkeen vain 69 (33,7 %) tutkittavaa jatkoi pulssinsa tunnustelua vähintään viikoittain. Pulssin epäsäännöllisyys johti vain yhteen uuteen eteisvärinädiagnoosiin seurannan aikana. 4) Mekanokardiografia-algoritmi erotti eteisvärinän sinusrytmistä 95,3 %:n sensitiivisyydellä ja 96,0 %:n spesifisyydellä.
Päätelmät: Aivoinfarktiin sairastuvilla eteisvärinäpotilailla eteisvärinä todetaan viidenneksellä vasta aivotapahtuman yhteydessä. Iäkkäät tunnistavat sinusrytmin tarkasti pulssia tunnustelemalla, mutta riittämätön motivaatio rajoittaa omatoimisen pulssintunnustelun soveltuvuutta eteisvärinän seulontaan. Älypuhelimella suoritettu mekanokardiografiamittaus vaikuttaa tunnistavan eteisvärinän luotettavasti ilman lisälaitteita.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2866]