The layers of inequality in paid domestic labour: a global study on domestic workers and precarious work
Lataukset1378
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Abstract:
This dissertation examines inequalities in paid domestic labour from a global comparative
perspective. I approach the subject through three different layers that represent the
factors identified in previous studies as shaping paid domestic labour and the position of
domestic workers in the labour markets: 1) the structural layer that refers to the socio-demographic
developments and structural mechanisms in the society, 2) the individual layer
that includes the characteristics of persons working in domestic service and the occupation,
and 3) the policy layer that comprises the political economy of paid domestic labour
and the policies influencing the employment of domestic workers. The dissertation consists
of three international peer reviewed articles that each tackles one of the layers from a
comparative perspective. For the empirical analyses three types of data are used: international
databases of macro-level indicators (World Bank, International Labour Organization),
micro-level survey data (Luxembourg Income Study) and policy documents.
In recent years, paid domestic labour, that is, household work that is performed in
private households has become a widely studied subject in social sciences particularly in
research related to gender, care and migration. Currently, domestic service is promoted
across countries not only as a way for upper and middle income households to reconcile
with work and family life but also, as one of the growing sectors of employment that is
supposed to provide job opportunities particularly for women, lower educated individuals
and migrants.
The results of the first article, a quantitative comparison of 74 countries, show that
higher income inequality within countries and higher proportion of migrants in a country
are associated with higher prevalence of paid domestic labour. The five-country comparison
of the second article demonstrates that precarious employment conditions (measured
here by part-time employment, low wages, short job tenure, and unemployment
experience) are more prevalent in paid domestic work compared to other industries.
Furthermore, the results show that across welfare regimes, working in the paid domestic
sector increases the risk of working in precarious employment settings. The results of
the third article covering domestic employment policies in OECD countries show that
policies related to domestic service may have a significant impact on the dynamics of
the sector and the precariousness of workers’ employment, and how welfare states across
world regulate (or disregard regulations) the sector of domestic services reflects the position
of domestic workers in these labour markets.
Thus, the three different layers – structural, individual, and policy – intersect in ways
that contribute to maintaining the ‘special’ position of domestic workers across countries:
the cultural undervaluation of domestic work, together with a strongly feminised workforce
that consists predominantly of migrants, places domestic workers at greater risk of
working under precarious employment conditions. Moreover, in many countries insufficient
care provisions and general legitimisation of domestic workers’ weaker employment
conditions drive households to turn to private domestic and care services. The
precarity of paid domestic labour derives partly from the multiple disadvantaged social
categories of the persons working in the sector. Paradoxically, the reasons for the inequalities
(gender, “race”, class, cultural background or nationality) in domestic service are the
same factors that account for their employment in the first place.
The issue of domestic workers’ remuneration and employment conditions remains
problematic, as it is directly linked to households’ abilities to pay for these services. Particularly
in countries where domestic workers are employed on a full-time basis and fill gaps in public care provisions, this poses a real challenge if households do not receive
support from the state. Thus, as paid domestic labour in the 21st century now seems to
be living its new era through globalisation and as part of the neoliberal organisation of
care, questions related to domestic workers’ status and working conditions again become
topical across the globe.
Tiivistelmä:
Tutkimuksessani tarkastelen palkattua kotitaloustyötä ja siihen kytkeytyvää eriarvoisuutta
globaalista näkökulmasta. Tutkin tekijöitä, jotka vaikuttavat palkatun kotitaloustyön
markkinoihin sekä alalla työskentelevien työntekijöiden asemaan. Analysoin
näitä tekijöitä kolmen eri kategorian kautta, joita tässä tutkimuksessa kutsun kerrostumiksi:
1) rakenteiden kerrostuma viittaa sosiodemografisiin kehityssuuntiin ja
yhteiskunnan mekanismeihin, 2) yksilöiden kerrostuma, eli kotitaloustyöhön ja alan
työntekijöihin liittyvät ominaisuudet, sekä 3) politiikan kerrostuma, joka sisältää
palkattuun kotitaloustyöhön kohdistetut poliittiset toimet. Väitöskirjani koostuu
kolmesta kansainvälisestä vertaisarvioidusta artikkelista, joista jokainen käsittelee
yhtä eriarvoisuuden kerrostumaa vertailevasta näkökulmasta. Tutkimuksessani
hyödynnän kolmea erityyppistä aineistoa, joita ovat kansainvälisten tietovarantojen
(Maailmanpankki, Kansainvälinen työjärjestö) makrotason indikaattorit, mikrotason
survey-ainestot (Luxembourg Income Study) sekä poliittisen päätöksenteon
tueksi laaditut asiakirjat ja raportit.
Kiinnostus palkattuun kotitaloustyöhön, eli kotitalouksissa suoritettavaan kotityöhön,
on viime vuosina kasvanut merkittävästi sosiaalitieteen alan tutkijoiden
keskuudessa etenkin sukupuolta, hoivatarpeita sekä maahanmuuttoa koskevassa
tutkimuksessa. Kotitaloustyöntekijöitä on pidetty yhtenä ratkaisuna työn ja perheen
yhteensovittamiseen varsinkin ylempi- ja keskiluokkaisissa perheissä. Palkatun
kotitaloustyön sanotaan usein olevan yksi nopeimmin kasvavista toimialoista, jonka
on tarkoitus luoda työpaikkoja ennen kaikkea naisille, matalasti koulutetuille ja
maahanmuuttajille.
Väitöskirjani ensimmäisen artikkelin tulokset, jotka perustuvat 74 maan tilastolliseen
vertailuun, osoittavat että korkeampi taloudellinen eriarvoisuus ja maahanmuuttajien
korkeampi osuus väestöstä on yhteydessä kotitaloustyöntekijöiden
suurempaan osuuteen työvoimasta. Toisen artikkelin viiden maan kvantitatiivinen
vertailu vahvistaa, että työn prekaarius (työn osa-aikaisuus, matala palkka, työn kesto
ja työttömyyden kokeminen) on yleisempää kotitaloustyöntekijöiden keskuudessa
verrattuna muilla toimialoilla työskenteleviin. Tulosten mukaan kotitaloustyötä
tekevillä on suurempi riski työskennellä prekaareissa työoloissa hyvinvointivaltioregiimistä
riippumatta. OECD-maiden palkatun kotitaloustyön politiikkaan keskittyvä
kolmas artikkeli osoittaa, että poliittisella päätöksenteolla voi olla merkittävä
vaikutus toimialan muotoutumiseen ja alalla työskentelevien työoloihin. Se, miten
hyvinvointivaltiot säätelevät (tai eivät säätele) palkatun kotitaloustyön markkinoita,
heijastuu myös kotitaloustyöntekijöiden asemaan työmarkkinoilla.
Eriarvoisuuden kerrostumat, rakenteellinen, yksilöön kohdistuva ja poliittinen,
risteävät tavalla joka pitää kotitaloustyön ”erityisenä” alana kaikkialla maailmassa:
kotityön kulttuurisesti vähäisempi arvostus yhdessä alan nais- ja maahanmuuttajavaltaisen
työvoiman kanssa asettavat kotitaloustyöntekijät suurempaan riskiin työskennellä
epävarmoissa työoloissa. Monissa maissa riittämätön hoivapalveluiden tarjonta
ja kotitaloustyön heikomman aseman yleinen hyväksyntä kannustaa kotitalouksia
kääntymään yksityisten kotitalous- ja hoivapalveluiden puoleen – mikä tarkoittaa
usein epävirallisen työn teettämistä heikoilla työehdoilla. Kotitaloustyön prekaarius
on kytköksissä moninaisesti eriarvoisessa asemassa oleviin sosiaalisiin kategorioihin,
joita alalla työskentelevät edustavat. Paradoksaalisesti syyt henkilöiden eriarvoiselle asemalle (sukupuoli, ”rotu”, luokka, kulttuurinen tausta tai kansallisuus) ovat usein
samat kuin alun perin heidän palkkaamiselleen.
Kotitaloustyöntekijöiden palkkaan ja työehtoihin liittyvä keskustelu on haastavaa,
sillä kyse on myös kotitalouksien kyvystä maksaa palveluista. Erityisesti maissa joissa
kotitaloustyöntekijät työskentelevät kokopäiväisesti ja palkattu kotitaloustyö paikkaa
hoivatarpeiden aukkoja, valtion tuen puuttuminen asettaa valtavia haasteita niin palveluita
ostaville kotitalouksille kuin palveluita tarjoaville henkilöille. Kotitaloustyön
”uuden tulemisen” aikakautena, kun ala on vahvasti kytköksissä globalisaatioon ja
myös tärkeä osa uusliberaalia hoivajärjestelmää, kotitaloustyöntekijöiden asemaa ja
työehtoja koskevat kysymykset nousevat taas ajankohtaisiksi.
Sarja
Turun yliopiston julkaisuja. Sarja B, Humaniora|460
Saavutettavuusominaisuudet
Ei tietoa saavutettavuudesta