Opetussuunnitelman ohjaustapa ja opettajan opetussuun-nitelmaosaaminen : opettajan toimijuuden osa-alueiden tarkastelua

Abstract

Tämän väitöskirjan tavoitteena on lisätä ymmärrystä suomalaisen peruskoulun valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden ohjaustavasta ja opettajan opetussuunnitelmaosaamisesta. Opetussuunnitelmassa ilmaistaan kulloisenkin ajan koulutuksellinen tahto, ja opettaja toimii merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa tämän tahdon tulkitsijana ja toteuttajana. Opetussuunnitelman tarkoitusten toteutumisen koulun arjessa edellyttää kuitenkin, että opetussuunnitelma onnistuu ohjaamaan tarkoituksenmukaisesti opettajan työtä. Toisaalta opettajalla on oltava myös opetussuunnitelmaosaamista. Tämän osaamisen perusta rakentuu opettajankoulutuksessa. Opettajan työssä opetussuunnitelmaosaamista merkitys korostuu erityisesti opetuksen suunnittelussa, kun opettaja yhdistää opetussuunnitelman vaatimuksia oppilaiden tarpeisiin. Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta.

Osatutkimus I tarkasteli, minkälaista perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tekstin välittämä ohjaus on ja kuinka paljon ohjauksesta kohdistuu selkeästi opettajaan ja opetukseen. Aineistona olivat ”Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS) 2004”-asiakirja sekä ”Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden muutokset ja täydennykset”-asiakirja vuodelta 2010. Analyysiyksikkönä olivat asiakirjan virkkeet (n = 2451). Tulokset osoittivat, että POPS 2004/2010 -asiakirjan tekstin välittämä ohjaus oli kirjavaa ja osin tulkinnanvaraista sekä opettajan ja opetuksen ohjaus vähäistä. Opetussuunnitelman tulkinnalle nähtiin olevan haasteena myös perusteiden Curriculum- ja Lehrplan-ajatteluun perustuva teoreettinen ja rakenteellinen kaksijakoisuus. Lisäksi haasteeksi koettiin, ettei perusteteksti määrittele selkeästi opettajan vastuun ja vapauden suhdetta opetussuunnitelman tarkoitusten toteuttajana.

Osatutkimuksessa II tarkasteltiin, millaista luokanopettajaksi valmistuvien opiskelijoiden opetussuunnitelmaosaaminen oli heidän itsensä kokemana. Tutkimukseen osallistui 24 luokanopettajaopintojen maisterivaiheen opiskelijaa. Tutkimus toteutettiin avoimena haastatteluna, johon opiskelijat valmistautuivat laatimalla opetussuunnitelmaosaamistaan kuvaavan käsitekartan. Tulosten mukaan luokanopettajaopiskelijoiden kokemukset opetussuunnitelmaosaamisestaan vaihtelivat merkittävästi. Tulokset osoittivat myös, että mitä monipuolisempaa opiskelijoiden kokemus omasta opetussuunnitelmaosaamisestaan oli, sitä paremmin he myös tiedostivat kehittymistarpeitaan, osasivat arvioida opetussuunnitelmaosaamistaan sekä löysivät oma-aloitteisesti ja sujuvasti ratkaisuja sen kehittämiseksi

Osatutkimuksessa III oltiin kiinnostuneita siitä, miten ne opetussuunnitelman perusteisiin vuonna 2010 tehdyt muutokset, jotka koskevat kaikkien oppilaiden opetusta eli opetusmenetelmiä ja työtapoja sekä eriyttämistä ja ohjausta, olivat osana opettajien pedagogista ajattelua heidän kertoessaan opetuksensa suunnittelusta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 12 luokan-, aineen- ja erityisopettajaa kaikilta perusopetuksen luokka-asteilta. Tutkimus toteutettiin avoimena haastatteluna, johon opettajat valmistautuivat laatimalla opetuksensa suunnittelua kuvaavan käsitekartan. Tulosten mukaan opettajat huomioivat opetuksensa suunnittelussa opetussuunnitelman perusteiden muutokset sekä määrällisesti että laadullisesti hyvin eri tavoin. Opettajat, jotka olivat sisäistäneet opetussuunnitelman tarkoitukset osaksi pedagogista ajatteluaan, myös suunnittelivat opetustaan opetussuunnitelman tarkoitusten suunnassa.

Tutkimuksen tuloksia tarkastellaan lopuksi toimijuuden käsitteen avulla. Tulosten mukaan POPS 2004/2010 -asiakirjan ohjaustapa sekä edistää että rajoittaa opettajan toimijuutta opetussuunnitelman tarkoitusten toteuttajana. Lisäksi luokanopettajaksi valmistuvilla ja opettajina työskentelevillä oli hyvin vaihtelevaa opetussuunnitelmaosaamista toimijuutensa tukena. Opiskelijoiden osaamiskokemusten eroja selittivät erityisesti opiskelijoiden erilaiset opintovalinnat ja mahdollisuudet kehittyä opetussuunnitelmaosaamisessaan opetusharjoitteluissa. Opettajien opetussuunnitelman suunnassa tapahtuvaa pedagogista ajattelua opetusta suunnitellessa tuki erityisesti opettajien osallistuminen koulun opetussuunnitelmaprosessiin. Tulosten perusteella ehdotetaan sellaisia toimenpiteitä ja käytäntöjä, jotka voivat tukea sekä tulevien opettajien että opettajana työskentelevien toimijuutta opetussuunnitelman tarkoitusten ja oppilaiden tarpeiden yhdistäjänä.

The main aim of this dissertation is to increase understanding of the guidance of the Finnish basic education core curriculum and of the teacher's curriculum competence. The curriculum expresses the educational intent of the current time, and the teacher plays a significant role as interpreter and implementer of this will. However, the realisation of the curriculum's goals in the everyday life of the school requires that the curriculum manages to properly guide teacher’s work. On the other hand, the teacher must also have curriculum competence. The foundation of this competence is based in teacher education. In the teacher's work, curriculum competence is particularly important when planning for teaching, as the teacher combines curriculum requirements with pupils' needs. The dissertation comprises three studies.

In Study I, the aim was to explore what kind of textual instruction can be found in the national core curriculum and how much of the instruction focuses clearly on the teacher and teaching. The data consisted of the National Core Curriculum for Basic Education (2004) and the Amendments and Additions to the National Core Curriculum for Basic Education (2010). The units of analysis were the sentences (n = 2451). The results of the study showed that the text was heterogeneous and partly interpretative and that there was very little text focusing specifically on the instruction of the teacher and teaching. In addition, the theoretical and structural dichotomy based on Curriculum and Lehrplan thinking was also considered to be a challenge for the interpretation of the curriculum. Furthermore, it was regarded as a challenge that the text does not clearly define the relationship between the teacher’s responsibility and freedom as an implementer and facilitator of the purposes of the curriculum.

Study II examined in what ways soon-to-graduate primary school student teachers experience their curriculum competence. The participants were 24 master’s degree students. The study was conducted as an open interview, for which the students prepared by drawing up a concept map describing their curriculum competence. The results showed that the student teachers exhibited significant differences in their curriculum competence. Furthermore, the results showed that the more versatile students experienced their curriculum competence, the better they knew their development needs. In addition they also knew how to evaluate their curriculum competence and found their own initiative to develop it spontaneously and fluently.

In Study III, the aim was to explore how changes made to the Finnish basic education core curriculum in 2010, concerning pedagogical practices that influence the learning of all pupils, are part of teachers’ pedagogical thinking when they are planning their teaching. The participants were twelve primary and secondary comprehensive school teachers of Grades 1–9. The study was conducted as an open interview, for which the teachers prepared by drawing up a concept map describing their planning for teaching. The results showed that the teachers paid very differently attention, both quantitatively and qualitatively, to the pedagogical purposes of curriculum changes when planning their teaching. When the teachers had internalised the curriculum goals into their pedagogical thinking, they also designed their teaching in the direction of the curriculum purposes.

Finally, the results of the three studies are considered through the concept of agency. The results indicate that the guidance of the POPS 2004/2010 document both promotes and limits teacher’s agency in implementing curriculum goals. In addition, primary school teachers and teachers-to-be had very varied curriculum competence to support their agency. The differences between the student teachers’ experiences of their own curriculum competence were explained particularly by the students’ different study choices and opportunities to develop their curriculum competence in teacher training. Teachers’ participation in the school curriculum process supported their pedagogical thinking in the direction of the curriculum when planning for teaching. Based on the results, such measures and practices that can support the agency of both teachers and teachers-to-be in combining curriculum purposes and pupils’ needs, are proposed.