Lapsen ja sijaisperheen yhteensovittaminen – näkemystä, taitoa ja tietoa vaativaa käsityötä

Abstract

Tutkin pro gradu – tutkielmassani sitä, mitkä tekijät vaikuttavat sijaisperheen valintaan tietylle lapselle eli lapsen ja sijaisperheen yhteensovittamista. Aihetta on tutkittu Suomessa aikaisemmin hyvin vähän. Tutkielmani aineistona on kahden sijoittajasosiaalityöntekijän ryhmähaastattelu, jota analysoin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysin tuloksena muodostui kuusi yhteensovittamiseen vaikuttavaa kategoriaa: lainsäädännön lähtökohdat, sijoituksen tavoitteet sekä lapseen, läheisverkostoon, sijaisperheeseen ja päätöksentekoon vaikuttavat tekijät. Nämä jakautuivat vielä useampaan alakategoriaan. Nämä kuusi muodostavat jatkumon, jossa sopivan sijaisperheen pohdinta alkaa lainsäädännön lähtökohdista käyden sen jälkeen läpi lapseen, läheisverkostoon ja sijaisperheeseen liittyvät näkökohdat. Sijoitusten tavoitteiden voi nähdä kehystävän koko prosessia, joka todentuu päätöksenteossa. Tutkimukseni perusteella sijaisperheen ja lapsen yhteensovittaminen vaatii kaikkien edellä mainittujen osa-alueiden huomioimista. Näiden kaikkien huomioimisen olen tiivistänyt siten, että yhteensovittaminen edellyttää sosiaalityöntekijältä näkemystä, taitoa ja tietoa. Näkemyksellä tarkoitan sitä, että sosiaalityöntekijällä on selkeä mielikuva siitä, mitä sijoituksella tavoitellaan ja mitkä tekijät edesauttavat tavoitteeseen pääsemistä. Taito on sitä, että kysytään oikeat kysymykset ja otetaan läheiset prosessiin mukaan siten, että he kokevat tulevansa kuulluiksi ja kykenevät hyväksymään sijoituksen. Päätöksenteon tueksi tarvitaan myös faktoihin perustuvaa tietoa lapsesta, hänen taustastaan, läheisverkostosta sekä myös sijaisperheistä. Kaikkia näitä tarvitaan onnistuneeseen lopputulokseen pääsemiseksi, jonkin osa-alueen puuttuessa on riski prosessin jäämisestä vajaaksi.