Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen tarjoamat ehdolliset alennukset ja niiden arviointi
Lehtinen, Ari (2018-10-11)
Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen tarjoamat ehdolliset alennukset ja niiden arviointi
(11.10.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018110747499
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018110747499
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen tarjoamia ehdollisia alennuksia ja niiden arviointia EU:n kilpailuoikeudessa. Ehdollisten alennusten arviointi on ollut yksi viime vuosien eniten keskustelua herättäneistä aiheista EU:n kilpailuoikeuden saralla. Syyskuussa 2017 annettu päätös Intel-tapauksessa jätti ilmaan useita keskeisiä kysymyksiä ehdollisten alennusten arviointiin liittyen, joihin toivottavasti saadaan vastaukset lähivuosina.
Tutkielman metodina toimii pääosin lainoppi, eli oikeusdogmatiikka, mutta lisäksi on hyödynnetty paikoitellen taloustieteellisiä metodeja. Kilpailuoikeudella pyritään vaikuttamaan taloudellisiin konstruktioihin, joten taloustieteelliset metodit tulevat väistämättä eteen kilpailuoikeudellista tutkielmaa tehdessä. Taloustiedettä on käytetty apuna erityisesti arvioitaessa ehdollisten alennusten eri arviointimenetelmiä.
Euroopan unionin oikeuskäytännössä ehdolliset alennukset ovat tyypillisesti jaettu kolmeen kategoriaan muotonsa perusteella ja kategoria on määritellyt alennuksen sallittavuuden. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat paljousalennukset, joihin on oikeuskäytännössä suhtauduttu myönteisesti poikkeustilanteita lukuun ottamatta. Toiseen kategoriaan kuuluvat uskollisuusalennukset, joita on pidetty kilpailuoikeuden vastaisina tutkimatta tarkemmin tapauksen yksityiskohtia. Viimeiseen kategoriaan kuuluvat uskollisuutta lisäävät alennukset, joiden sallittavuus on ratkaistu tapauskohtaisella arvioinnilla.
Tutkielma osoittaa, ettei alennuksia tulisi jaotella lähtökohtaisesti kiellettyihin ja sallittuihin. Alennuksen muoto ei määrittele alennuksen kilpailuvaikutuksia, vaan kilpailuvaikutukset tulisi arvioida aina tapauskohtaisesti, jotta virheellisiltä ja tarpeettomilta puuttumisilta vältyttäisiin.
Tutkielman metodina toimii pääosin lainoppi, eli oikeusdogmatiikka, mutta lisäksi on hyödynnetty paikoitellen taloustieteellisiä metodeja. Kilpailuoikeudella pyritään vaikuttamaan taloudellisiin konstruktioihin, joten taloustieteelliset metodit tulevat väistämättä eteen kilpailuoikeudellista tutkielmaa tehdessä. Taloustiedettä on käytetty apuna erityisesti arvioitaessa ehdollisten alennusten eri arviointimenetelmiä.
Euroopan unionin oikeuskäytännössä ehdolliset alennukset ovat tyypillisesti jaettu kolmeen kategoriaan muotonsa perusteella ja kategoria on määritellyt alennuksen sallittavuuden. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat paljousalennukset, joihin on oikeuskäytännössä suhtauduttu myönteisesti poikkeustilanteita lukuun ottamatta. Toiseen kategoriaan kuuluvat uskollisuusalennukset, joita on pidetty kilpailuoikeuden vastaisina tutkimatta tarkemmin tapauksen yksityiskohtia. Viimeiseen kategoriaan kuuluvat uskollisuutta lisäävät alennukset, joiden sallittavuus on ratkaistu tapauskohtaisella arvioinnilla.
Tutkielma osoittaa, ettei alennuksia tulisi jaotella lähtökohtaisesti kiellettyihin ja sallittuihin. Alennuksen muoto ei määrittele alennuksen kilpailuvaikutuksia, vaan kilpailuvaikutukset tulisi arvioida aina tapauskohtaisesti, jotta virheellisiltä ja tarpeettomilta puuttumisilta vältyttäisiin.