Transparency as ideology : fetishism and why individuals supposedly see well

Abstract

A wide variety of organizations, ranging from churches to governments and corporations, now claim that they are transparent. They suggest, furthermore, that this transparency enables their members, citizens, customers, or workers to see well and thus act freely. This work explores the social and natural factors that give rise to and shape such “individualist transparency,” which is conceived as a type of appearance planning that empowers and controls individuals by ostensibly enabling them to see well.

The study’s main argument is that individualist transparency is produced by ideologists (professional society builders disproportionately affected by the ruling class) who plan how things seem to be, calling this “transparency.” The role of the transparency metaphor in this is to suggest direct perception. The claim of direct perception is useful in processing a contradiction between top-down ideological socialization and autonomy. This contradiction is engendered in part by the fetishistic character of commodity production and exchange.

The research arrives at three main conclusions. First, while individualist transparency is often based on misleading claims, it is not entirely illusory. Although transparency ideologists must seem misleadingly neutral with respect to the real conflicts they regulate, they must also compromise with the real experience and interests of their audiences. Second, individualist transparency is not socially necessary: it may be possible to replace it with a less misleading horizontal form that does not contribute to domination and exploitation along class and other lines. This will be difficult, however, as long as ideological socialization is needed due to deep-seated social conflicts. Third, appearance planning and social transparency would be necessary even in a society without ideology. Future research should therefore attempt to formulate a positive research program on horizontal, non-ideological social transparency.

The study builds on empirical studies concerning transparency in livestock welfare commodification and the historical development of transparency language. It combines functional explanation, a language conception that emphasizes struggle, and a historical approach that rises from the abstract to the concrete.

The dissertation’s theoretical position expands and modifies the so-called Projekt Ideologietheorie framework of ideology theory. The Projekt framework combines a theory of ideological socialization (top-down invitation into positions of domination and subordination) with a materialist interpretation of how everyday life molds people’s thought. The study augments this framework with an interpretation of Karl Marx’s conception of appearance, in which objects and subjects are not cleanly separable from each other. In this context, the work views transparency as a moment of the process of appearance that preserves the traces of objects for subjects.

Organisaatiot kirkoista valtioihin ja yrityksiin esittävät nyt olevansa läpinäkyviä. Ne väittävät myös, että tämä läpinäkyvyys sallii niiden jäsenten, kansalaisten, asiakkaiden tai työntekijöiden nähdä hyvin ja siksi toimia vapaasti. Käsillä oleva tutkimus tarkastelee tällaista ”yksilökeskeistä läpinäkyvyyttä” aiheuttavia yhteiskunnallisia ja luonnollisia tekijöitä. Yksilökeskeinen läpinäkyvyys ymmärretään tutkimuksessa ilmenemisen suunnitteluksi, joka voimaannuttaa ja kontrolloi yksilöitä tuottamalla heille väitetysti hyvän havaitsemiskyvyn.

Tutkimuksen keskeisin väite on, että yksilökeskeistä läpinäkyvyyttä tuottavat ideologit (ammattimaiset yhteiskunnan rakentajat, joihin hallitseva luokka vaikuttaa suhteettomissa määrin), jotka suunnittelevat ilmenemistä ja kutsuvat tätä läpinäkyvyydeksi. Läpinäkyvyyskielikuvan tehtävänä on antaa ymmärtää, että ideologit mahdollistavat suoran havainnon. Väite auttaa työstämään ristiriitaa, joka syntyy ylhäältä alas toimivan ideologisen yhteiskunnallistamisen ja itseohjautuvuuden välille. Ristiriita aiheutuu osin kauppatavaran tuotannosta ja vaihdosta kumpuavasta fetisismistä.

Tutkimus päätyy kolmeen johtopäätökseen. Ensinnäkin, vaikka yksilökeskeinen läpinäkyvyys perustuu usein harhaanjohtaville väitteille, se ei ole täysin harhaista. Läpinäkyvyysideologien on tosin vaikutettava puolueettomilta suhteessa niihin todellisiin konflikteihin, joita he säätelevät, mutta heidän on myös oltava valmiita kompromisseihin, jotka huomioivat ideologian yleisöjen todelliset kokemukset ja intressit. Toiseksi, yksilökeskeinen läpinäkyvyys ei ole yhteiskunnallisesti välttämätöntä, vaan se saattaisi olla korvattavissa vähemmän harhaanjohtavalla horisontaalisella muodolla, joka ei edistä luokka- tai muihin tekijöihin perustuvaa alistusta ja riistoa. Korvaamista vaikeuttaa kuitenkin se, että ideologinen yhteiskunnallistaminen on tarpeen sikäli, kun yhteiskuntaa läpäisevät syvät jakolinjat. Kolmanneksi, ilmenemisen suunnittelu ja yhteiskunnallinen läpinäkyvyys olisivat välttämättömiä myös ideologiattomassa yhteiskunnassa. Tulevan tutkimuksen tulisi pyrkiä siksi muotoilemaan tutkimusohjelma, joka käsittelisi horisontaalista, ei-ideologista yhteiskunnallista läpinäkyvyyttä.

Tutkimus perustuu empiirisille löydöksille, jotka koskevat läpinäkyvyyttä tuotantoeläinten hyvinvoinnin tuotteistamisessa sekä läpinäkyvyyskielen historiallista kehitystä. Se yhdistelee funktionaalista selittämistapaa, kamppailua korostavaa kielianalyysia ja historiallista menetelmää, joka nousee abstraktista konkreettiseen.

Väitöskirjan teoreettinen osa laajentaa ja muokkaa niin kutsutun Projekt Ideologietheorie- tutkimusperinteen ideologiateoriaa. Lähestymistapa yhdistää käsityksen ideologisesta yhteiskunnallistamisesta (ylhäältä alas tapahtuvasta kutsumisesta herruus- ja alistumissuhteisiin) materialistiseen tulkintaan siitä, kuinka arkielämä muokkaa ihmisten ajattelua. Tutkimus tukee ideologiateoriaa tulkitsemalla Karl Marxin ilmenemiskäsitystä, jonka mukaan objekteja ja subjekteja ei voi jäännöksettömästi erottaa toisistaan. Tutkimus määrittää tässä yhteydessä läpinäkyvyyden ilmenemisprosessin osaksi, joka säilyttää objektin jäljet subjektille.