Outcomes after ascending aortic surgery : registry-based studies with special emphasis on reoperations and pre-operative cardiac arrest

Abstract

Surgical repair for ascending aorta regarding an aneurysm or an acute type A aortic dissection (ATAAD) share similar principals in techniques. ATAAD is highly lethal, and the appropriate extent of surgery at acute setting is an ongoing debate. Study I researched the evolution and outcome of ascending aortic surgeries from a single centre with 47 years’ experience. Studies II and III utilized one of the world’s largest ATAAD databases to investigate the outcome in surgically treated ATAAD patients, with a special interest in reoperations and patients that had preoperative cardiac arrest requiring cardiopulmonary resuscitation.

These studies showed that the numbers of ascending aortic surgeries were steadily increasing. Patients were older at the time of surgery, but the mortality rate has decreased over time. Freedom from reoperations was 95.0% after ATAAD surgery at 5 years. In ATAAD patients, isolated ascending aortic replacement without aortic arch involvement did not increase the incidence for a late reoperation, and the midterm survival did not differ between the two groups of ascending aortic replacement and aortic arch repair. Survival of patients with ATAAD and preoperative cardiac arrest was 50% at 3 years.

The results after ascending aortic surgeries have significantly improved over time. The reoperation rate in Nordic countries was found to be low, and a less extensive repair at the initial presentation of ATAAD is sufficient to ensure freedom from reinterventions with comparable mortality rates. In patients with preoperative cardiac arrest, the mid-term outcome was acceptable, suggesting this group of patients should not be contraindicated for surgery.

Nousevan aortan kirurgian hoitotulokset rekisteritutkimuksia aiheesta, mielenkiinnon kohteena erityisesti uusintaoperaatiot sekä sydänpysähdyksen saaneet potilaat

Leikkausmenetelmät nousevan aortan kirurgiassa sekä aneurysmalle että akuutille tyypin A dissekaatiolle (ATAAD) ovat pitkälti samanlaisia. ATAAD:ssa on hyvin korkea kuolleisuus akuutissa vaiheessa, ja siitä, mikä on sopiva leikkaustekniikka hätätilanteessa, väitellään jatkuvasti. Ensimmäisessä osatyössä esitetään erään keskuksen nousevan aortan kirurgian kehitys ja pitkäaikaistulokset 47 vuoden ajalta. Toisessa ja kolmannessa osatyössä hyödynnettiin yhtä maailman suurimmista ATAAD-rekistereistä. Näissä osatöissä tutkittiin Pohjoismaiden kirurgisia hoitotuloksia ATAAD-leikkausten jälkeen, keskittyen erityisesti uusintaoperaatiota vaatineisiin potilaisiin sekä potilaisiin, joilla oli elvytystä vaativa sydänpysähdys ennen leikkausta.

Nousevan aortan leikkausten määrät olivat tasaisessa nousussa. Leikkaushetkellä potilaiden ikä oli aiempaa korkeampi, mutta alkuvaiheen kuolleisuus vähentyi ajan myötä. Viiden vuoden kohdalla 95,0 % potilaista ei ollut tarvetta ATAAD-leikkauksen jälkeiselle uusintaoperaatiolle. Nousevan aortan rekonstruktio ilman aortan kaaren korjausta primaarissa ATAAD-leikkauksessa ei lisännyt uusintaoperaatioiden määrää aortan kaaren korjauksiin verrattuna. Kolmen vuoden seurannassa näiden kahden ryhmän välillä ei ollut eroa eloonjäämisessä. Puolet potilaista, joilla oli sydänpysähdys ennen ATAAD-leikkausta, olivat elossa kolmen vuoden kohdalla.

Hoitotulokset nousevan aortan leikkauksen jälkeen olivat selkeästi parantuneet ajan kuluessa. Uusintaoperaatioiden määrä Pohjoismaissa oli matala, ja suppeampi aortan rekonstruktio akuutissa tilanteessa oli riittävä takaamaan hyvät keskipitkän ajan tulokset ilman kuolleisuuden nousua. ATAAD-potilaiden, joilla oli sydänpysähdys ennen leikkausta, ennuste kolmen vuoden kohdalla oli kohtalainen. Näin ollen näiltä potilaita ei tulisi evätä kirurgisen hoidon mahdollisuutta.