Suomalaisten lääkäreiden suhde joukkotiedotusvälineisiin

Abstract

Media on tieteen ja yhteiskunnan vuoropuhelun rajapinta, jonka luonnetta muokkaavat asiantuntijuuden ja median murrokset. Lääkärikunnalla on pitkä historia median yhteistyötahona, mutta profession ja journalismin kohtaamisia on tutkittu vähän. Lääkärit ovat medialle paitsi raportoinnin kohteita ja tietolähteitä, myös mediasisällön tuottajia, ja sekä uutis- että fiktiivinen mediasisältö muokkaa suuren yleisön käsityksiä heidän työstään. Lääkärikunnalla on merkittävää mielipidevaltaa siihen, miten terveydestä yhteiskunnassa keskustellaan.

Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli kartoittaa, millaisia kohtaamisia suomalaisilla lääkäreillä on ollut median kanssa, ja millaisena suomalaiset terveysjournalistit näkevät työnsä viitekehyksen suhteessa lääketieteeseen. Molempien osalta selvitettiin erityisesti näkemyksiä luotettavaa ja epäluotettavaa terveysjournalismia määrittävistä tekijöistä sekä näiden ammattikuntien yhteistyön mahdollisia erityisiä haasteita. Tutkimuksen viestintätieteellinen viitekehys edusti kutsuttua kulttuurisesti suuntautunutta terveysviestinnän tutkimusta, joka huomioi paitsi mediassa välitetyn viestin sisällön myös mediassa tapahtuvassa diskurssissa ilmenevät yhteiskunnalliset valtarakenteet.

Aineistona toimivat suomalaisen massamedian eettisen itsesääntelyelimen, Julkisen sanan neuvoston, käsittelemät lääkäreihin liittyvät tapaukset sekä suomalaisille terveysjournalisteille ja lääkäreille suunnatut poikkileikkauskyselytutkimukset. Tulosten analysoinnissa sovellettiin sekä kvantitatiivisia menetelmiä että kvalitatiivista grounded theory -tarkastelumetodologiaa.

Tutkimus osoitti, että suomalaiset lääkärit eivät ajaudu median kanssa vakaviin konflikteihin merkittävästi sen enempää kuin muutkaan ryhmät, mutta salassapitovelvollisuus aiheuttaa ammattikunnalle erityisiä haasteita suhteessa oikeuteen saada oma näkemyksensä julki kiistanalaisissa kysymyksissä. Merkittävä osa konflikteista olisi tämän tutkimuksen perusteella ehkäistävissä lääkärikunnan paremmalla suomalaisen journalismin pelisääntöjen tuntemuksella. Suomalaiset terveysjournalistit ja lääkärit määrittelevät luotettavan terveysjournalismin ennen kaikkea tieteellisyyden kautta. Lääkärit ovat terveysjournalisteille keskeisiä yhteistyökumppaneita, ja yhteistyöprosessin haasteita ovat tutkimuksen perusteella kiire sekä lääkäreiden pyrkimys vaatia tieteen kielelle ominaista tarkkuutta popularisoinnin kustannuksella. Viestin perillemenon kannalta popularisointia voidaan kuitenkin pitää välttämättömänä viestittäessä maallikoille, ja tässä ammattijournalistit ovat lääkäreille keskeinen asiantuntijaresurssi.

Relationship Between Finnish Physicians and Mass Media

Science and the society interact through media. Very little research has been done on the collaboration between the medical profession and journalists even though the medical profession has significant power to affect how health and illness are defined.

The purpose of this study was to characterise Finnish physicians' encounters with journalists. A particular point of interest was how these groups define trustworthy and reliable health information sources, and whether the medical profession poses any particular challenges for media collaboration. This study represents culturally oriented research of health communication, taking into account not only the contents of the messages being relayed but also the power structures expressed within that process.

The data of this study consists of two questionnaire surveys — one to Finnish physicians and one to Finnish health journalists — and cases evaluated by the Council For Mass Media In Finland, the self-regulatory ethical board of Finnish journalists. In analysing the results both quantitative methods and qualitative methods based on the grounded theory -methodology were utilised.

This study demonstrated that conflicts between Finnish physicians and the media are not common, but medical confidentiality can make it difficult to defend oneself when faced with negative press. Many conflicts could be prevented by physicians being familiar with media guidelines. Both physicians and health journalists emphasize science as a reliability characteristic. Journalists reported a tendency of medical professionals to demand the use scientific language even though popularisation is a vital part of conveying health information to laymen audiences.