Platonin ideat – todellisuus informaationa

Abstract

Tämän väitöstutkimuksen aiheena on Platonin idea-ajatus ja sen edellytykset vastata todellisuutta. Toisin sanoen tutkimukseni valottaa aineellisen todellisuuden ulkopuolella olevan normatiivisen ja abstraktin todellisuuden mahdollisuutta.

Tutkimuksen filosofinen viitekehys on Platonin ideoissa. Hän kuvaa ideoihin käsiksi pääsemistä hierarkkiseksi prosessiksi. Havaittavan maailman lähtökohdista päätellään tiedon perusteet aksiomaattisesti. Itse tieto voidaan tavoittaa vain ajatuksin. Aksioomat toimivat ainoastaan ”askelmina” siirryttäessä ”todelliseen tietoon”, ideoiden alueelle, jossa järki paljastaa oikean totuuden. Mutta se, mikä antaa maailmalle totuuden ja tietävälle kyvyn ymmärtää tämä totuus, on hyvän idea.

Tutkimukseni toinen viitekehys on metodologisista syistä johtuen nykytiede, erityisesti biologia ja fysiikka, koska idea-ajatus nojaa aksiomaattiseen havaintojen tulkintaan. Sen sijaan naturalistisen maailmankuvan mukaan ideoita ei tarvita, koska empiirinen tutkimus paljastaa lopulta todellisuuden perusteet. Platonin oppilas Aristoteleskin piti ideoita tarpeettomina, mutta hänen vastaehdotuksensa eivät ole epistemologisesti tai ontologisesti ajatellen idea-ajatusta perustellumpia. Naturalistinen lähestymistapa haastaa idea-ajatuksen, joten tarkoitukseni on tutkia näiden ajattelutapojen eroja objektiivisesti.

Ajatus, että ideat toimivat todellisuuden tekijöinä, saa tukea siitä, että emergentit ennustamattomat ilmiöt ovat tieteellisesti vaikeasti selitettävissä. Esimerkiksi elämää ei voida selittää tyhjentävästi tai tuottaa empiirisin menetelmin. Ehdotan, että luonnon emergenteille ilmiöille on oltava muut syyt, erityisesti koska ne ilmenevät toimivina ja kehittyvinä systeemeinä. Systeemeiden olemassaolo näyttää perustuvan päämäärien toteutumiseen, teleologisiin syihin, ja ideat näyttävät olevan toteutumien syy. Toteutuva todellisuus siis informoi tutkimukseni mukaan ideoista.

Koska maailma rakentuu vain pienestä elementtien valikosta, ehdotan että, vallitseva monimuotoisuus voidaan selittää elementtien järjestäytymisellä tarkkojen normien ja ennakkoehtojen mukaan sisällöiksi. Esitän, että lisäksi tarvitaan algoritmeja, sillä todellisuus ei ole kasauma vaan toimiva systeemi. Kysymys onkin siitä, mistä sen järjestys on peräisin. Naturalistinen lähestymistapa ei tarjoa tyydyttävää vastausta, mutta ideat näyttävät selittävän järjestyksen lisäksi myös todellisuuden sisällölliset ominaisuudet.

Arvioidakseni ideoita selitysmallina analysoin emergenssiä, teleologiaa ja informaatiota. Ehdotan, että niiden riittävä selittäminen johdattaa aineen ulkopuoliseen abstraktiin todellisuuteen. Vaikka naturalistinen maailmankuva perustuu idea-ajatuksen tapaan havainnoista tehtäviin päätelmiin, empiirinen ajatusmalli rajautuu havaitun todellisuuden sisäiseen ulottuvuuteen. Esitän, että tiede kuitenkin tukee idea-ajatusta, ja että näiden kahden ajattelutavan yhteistyö laajentaa maailmankuvamme havaittavan todellisuuden ulkopuolisiin syihin.

The subject of this dissertation is Plato´s notion of forms and the possibility that they correlate with reality. In principle, the study surveys the possibility of a normative and abstract reality outside of the material world.

The philosophical focus of the study is on Plato´s forms. According to Plato, getting a grasp of the forms is a hierarchical process. The grounds of knowledge are deduced axiomatically from perceptions of material world. Knowledge itself can only be reached by thoughts. Axioms are steps on the way to real knowledge in the realm of forms, where only reason tells the real truth. But 'what gives truth to the things known and the power to know to the knower' is the form of the good.

Another focus of my study is, for methodological reasons, on modern science, especially biology and physics, because the notion of forms is based on axiomatic knowledge of the perceptible world. However, according to the naturalistic worldview, forms are not required because empirical research will eventually reveal the basic causes of the perceptible world. Plato´s pupil Aristotle also regarded forms unnecessary, but ontologically or epistemologically his counterproposals seem no more justifiable than forms. My intention is to examine objectively the arguments according to which the naturalistic approach challenges the notion of forms.

The thought of forms as abstract causes that make reality come true is supported by the fact that emergent, unpredictable phenomena are not easily explained scientifically. Life, for example cannot be exhaustively explained or produced by any empirical methods. Emergent phenomena in nature need to be explained in a distinct way, particularly because they appear as functioning and even improving systems. The existence of systems seems to be caused by a realization of purposes, teleological causes. The forms seem to represent the cause for what is realized. According to my study, the result of the realization is information about the forms.

Given that the world is composed of a limited number of parts, I will argue that the complexity of the world can be explained by the fact that these parts use exact norms for their organization. I suggest that algorithms as well are needed in explanation, because the reality is a system, not an aggregate. The question is then, what the origin of order is. The naturalistic approach does not sufficiently answer this question. Rather forms seem to explain even the properties.

In order to evaluate the credibility of forms, I analyze emergence, teleology and information. Their sufficient explanation, I suggest, leads to an abstract reality, external of matter. Although the naturalistic worldview too is based on inference made from perceptions, the same as the notion of forms, the empirical notion is limited to an internal dimension of the perceived reality. Science, I argue, supports the notion of forms, and the cooperation of the two may widen our worldview to the external, abstract causes of reality outside of the perceptible world.