Relationship development processes in global virtual teams
Aleem, Majid (2021-03-12)
Relationship development processes in global virtual teams
Aleem, Majid
(12.03.2021)
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8391-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8391-9
Tiivistelmä
Working on projects in global virtual teams has become the norm in the modern world. In the beginning, such teams were used to enhance the productivity and efficiency of the firms; however, over time we have realized that this organizational form is not sustainable without considering the wellbeing of global virtual teams (GVTs). The relationships the members of such teams form and develop over time are crucial to their wellbeing. Many studies have focused on the connection between relationships and a firm’s performance, while others have focused on singular aspects, such as the role of trust in relationships. Most of these studies have followed the input-process-outcome approach.
This study takes a critical stance towards the mainstream view of input-process-outcome models, arguing that before we embark on the singular variable approach, we must evaluate what we know about relationship development processes and how they unfold in GVTs. To accomplish this aim, the researcher followed a number of GVTs from their formation to dissolution to reveal how the processes of relationship development unfold in GVTs. This research applies interpretive philosophy through the sensemaking perspective and uses narratives to build individual-level explanations of relationship development processes. To further explain these processes at the group level, lifecycle, teleological, dialectical, and evolutionary process types were used.
The above methodology and methods were applied to the empirical data collected from the GVTs, which consisted of student teams. These individuals were enrolled in Master’s degree programs and executive business education in different universities across four different European countries and represented more than 11 nationalities. The members of these teams did not have prior interactions. Much of the qualitative data gathered from these GVTs was in the form of individual reflections on the activities undertaken by the teams, class interactions, qualitative feedback from instructors on GVTs task performance, and informal discussions with the participants of the study.
Relationships among GVT members are dynamic and a combination of fluid processes unfolding at multiple levels. These processes are driven by virtual communication, through which GVTs try to realize projects. While projects and communication influence relationship development processes, they also create a team climate that influences these processes. This study proposes three theses to explain the relationship development processes in GVTs. These theses are based on the fact that individuals in GVTs are not merely resources but capable and complex human beings. Their sensemaking of the events leads to the enactment of social structures and shared understandings, which in turn enable the formation and development of relationships.
The “organizational thesis” of relationship development shows that three aspects (task, communication, and team climate) are interlinked, and therefore they influence and are influenced by one another. This implies that the people responsible for overseeing the working of GVTs must first implement the essential structural elements of task and communication. The repeated adaptive actions and future interactions relating to tasks, communication, and team climate then decide the trajectory of relationship development processes.
The “perception, interaction, and reflection thesis” proposes that these three basic dimensions work dynamically to create multiple outcomes, including relationship development processes. These dimensions include individuals’ perceptions, interactions with other team members, and self-reflection processes pertaining to the project work, based on the tools used to create a virtual environment. Each dimension drives perceptions and interactions at different levels, shaping individual thinking patterns and group dynamics while team members work together . The individual perceptions contribute to the understanding of tasks and others in the team. These individual perceptions, combined with others’ perceptions of interactions, create a shared space based on shared perceptions. These shared perceptions help to precipitate personal meaning to a team-level meaning. The group-level shared perceptions and the actual execution of the tasks lead to a team climate helpful in further developing the processes of relationships.
The psychological safety thesis argues that individuals in a GVT, initially, perceive relationship development processes through their sociocultural background. Due to continuous interactions with others, over time, psychological safety becomes an entity responsible for the team climate. Everyone simultaneously interacts with technology and with each other, and this human-technology interaction contributes to the team climate, which gives rise to the relationship development processes. The assurance of a psychologically safe environment during these complex interactions makes it possible for GVTs to develop positive relationships. Yhä useammat työskentelevät globaaleissa virtuaalitiimeissä. Alkuun tiimien tavoitteena oli yritysten tuottavuuden ja tehokkuuden parantuminen, mutta ne ovat vähitellen vakiinnuttaneet asemansa pysyvinä toimintamalleina erilaisissa organisaatioissa. Kokemuksen kautta on myös ymmärretty, että globaalit virtuaalitiimit ovat kestävä organisaatiomuoto ainoastaan, jos niiden hyvinvointiin kiinnitetään huomiota. Tiimeissä muodostuu ihmissuhteita, jotka voivat olla ratkaisevan tärkeitä tiimien jäsenten hyvinvoinnille. Monet aikaisemmat tutkimukset aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet ihmissuhteiden ja yrityksen suorituskyvyn välisen yhteyden tarkasteluun tai yksittäisiin tekijöihin, kuten luottamuksen rooliin näissä suhteissa. Pääosa tästä aikaisemmasta tutkimuksesta on perustunut panos-prosessi-tulos-lähestymistapaan.
Tämä tutkimus suhtautuu kriittisesti valtavirtaa edustaviin panos-prosessi-tulos-malleihin, koska keskittyminen yksittäisiin muuttujiin on mahdollista vain, jos ymmärrämme miten ihmissuhteet kehittyvät globaaleissa virtuaalitiimeissä. Tässä tutkimuksessa seurattiin usean globaalin virtuaalitiimin kehittymistä koko niiden elinkaaren ajan muodostumisesta purkautumiseen, tarkastellen erityisesti ihmissuhteiden kehittymistä. Tutkimus lähestyy aihetta tulkitsevan filosofian näkökulmasta ja pohjaa sensemaking -teoriaan. Tutkimuksen empiirisessä osassa hyödynnetään narratiiveja, jotta voidaan tarkastella ihmissuhteiden kehittymisprosesseja yksilötasolla. Ryhmätason tarkastelussa käytettiin elinkaari-, teleologista, dialektista sekä evoluutioprosessityyppejä.
Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin opiskelijaryhmistä koostuvista globaaleista virtuaalitiimeistä. Opiskelijat suorittivat maisteritutkinto-ohjelmaa tai yritysjohdon koulutusta eri yliopistoissa neljässä eri Euroopan maassa ja edustivat yli 11 kansallisuutta. Ryhmien jäsenillä ei ollut ollut aikaisempaa vuorovaikutusta keskenään. Kerätty laadullinen aineisto koostuu pääosin yksilötason reflektioista liittyen tiimin toimintaan, opetukseen liittyvään vuorovaikutukseen, ohjaajien kirjalliseen palautteeseen ryhmätehtävien suorittamisesta sekä epävirallisista keskusteluista tutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden kanssa.
Tutkimus osoittaa, että globaaleissa virtuaalitiimeissä ihmissuhteet ovat dynaamisia ja monitasoisia ja ne kehittyvät monimuotoisissa prosesseissa. Näitä prosesseja ohjaa virtuaalinen kommunikaatio, jonka kautta globaalit virtuaalitiimit pyrkivät toteuttamaan projekteja. Projektin ominaisuudet ja kommunikaatio vaikuttavat ihmissuhteiden kehittymisprosesseihin, mutta luovat myös tiimin ilmapiirin, joka vaikuttaa näihin kehittymisprosesseihin. Tämä tutkimus nostaa esiin kolme teesiä selittämään ihmissuhteiden kehittymisprosesseja globaaleissa virtuaalitiimeissä. Nämä teesit perustuvat oletukseen, että globaaleissa virtuaalitiimeissä yksilöt eivät ole pelkästään resursseja, vaan osaavia ja monitahoisia ihmisiä. Yksilötasolla tapahtumien järkeistäminen (sensemaking) johtaa tiimitasolla sosiaalisten rakenteiden toteuttamiseen ja jaettuun ymmärrykseen, joka puolestaan mahdollistaa ihmissuhteiden muodostumisen ja kehittymisen.
Ensimmäinen, ”organisatorinen” teesi osoittaa, että kolme keskeistä ryhmätason tekijää (tiimille annettu tehtävä, kommunikaatio ja tiimin ilmapiiri) vaikuttavat toinen toisiinsa. Tämä tarkoittaa, että globaalin virtuaalitiimin toiminnan ohjauksesta vastaavien on ensin varmistettava tehtävän ja kommunikaation olennaiset rakenteelliset elementit. Näiden peruselementtien pohjalta virtuaalitiimin ihmissuhteiden kehitysprosessi muovautuu toistuvien mukautuvien toimien ja vuorovaikutuksen muokatessa tehtävää, kommunikaatiota ja tiimin ilmapiiriä.
Toinen teesi liittyy vuorovaikutukseen ja reflektioon tiimissä. Sen mukaan kolme yksilötason ulottuvuutta – yksilöiden käsitykset, vuorovaikutus tiimin jäsenten kanssa ja itsereflektio – vaikuttavat dynaamisesti ihmissuhteiden kehittymisprosessiin. Ryhmän työskennellessä yhteisen tavoitteen eteen nämä kolme ulottuvuutta ohjaavat niin yksilöllisiä ajattelumalleja kuin ryhmädynamiikkaa. Yksilölliset käsitykset auttavat ymmärtämään tehtäviä ja muita tiimin jäseniä. Nämä yksilölliset käsitykset yhdessä muiden tiimin jäsenten käsityksiin vuorovaikutuksesta muodostavat tiimille jaetun käsityksen ja luo yhteisen tilan toiminnalle ja ajattelulle. Nämä tiimin yhteiset käsitykset auttavat yhdistämään henkilökohtaisen merkityksen tiimitason merkitykseksi. Ryhmätason jaetut käsitykset ja tehtävien käytännön toteuttaminen johtavat tiimi-ilmapiiriin, joka edesauttaa edelleen ihmissuhteiden kehittymistä.
Kolmas ”psykologisen turvallisuuden” teesi väittää että yksilöt globaaleissa virtuaalitiimeissä, lähtökohtaisesti tulkitsevat ihmissuhteiden kehittymistä oman sosiokulttuurisen taustansa kautta. Pidemmällä aikavälillä jatkuvan kommunikaation myötä psykologinen turvallisuus muuttuu yhä olennaisemmaksi osaksi tiimin ilmapiiriä. Tiimin jäsenet ovat yhtäaikaisesti vuorovaikutuksessa teknologian ja toistensa kanssa, ja tämä ihmisteknologia vuorovaikutus kontribuoi tiimin ilmapiiriin, ja sitä kautta edelleen ihmissuhteiden kehittymisprosesseihin tiimissä. Näin ollen psykologisen turvallisuuden takaaminen tässä monitahoisessa vuorovaikutuksessa mahdollistaa positiivisen ihmissuhteiden kehittymisprosessin globaaleissa virtuaalitiimeissä.
This study takes a critical stance towards the mainstream view of input-process-outcome models, arguing that before we embark on the singular variable approach, we must evaluate what we know about relationship development processes and how they unfold in GVTs. To accomplish this aim, the researcher followed a number of GVTs from their formation to dissolution to reveal how the processes of relationship development unfold in GVTs. This research applies interpretive philosophy through the sensemaking perspective and uses narratives to build individual-level explanations of relationship development processes. To further explain these processes at the group level, lifecycle, teleological, dialectical, and evolutionary process types were used.
The above methodology and methods were applied to the empirical data collected from the GVTs, which consisted of student teams. These individuals were enrolled in Master’s degree programs and executive business education in different universities across four different European countries and represented more than 11 nationalities. The members of these teams did not have prior interactions. Much of the qualitative data gathered from these GVTs was in the form of individual reflections on the activities undertaken by the teams, class interactions, qualitative feedback from instructors on GVTs task performance, and informal discussions with the participants of the study.
Relationships among GVT members are dynamic and a combination of fluid processes unfolding at multiple levels. These processes are driven by virtual communication, through which GVTs try to realize projects. While projects and communication influence relationship development processes, they also create a team climate that influences these processes. This study proposes three theses to explain the relationship development processes in GVTs. These theses are based on the fact that individuals in GVTs are not merely resources but capable and complex human beings. Their sensemaking of the events leads to the enactment of social structures and shared understandings, which in turn enable the formation and development of relationships.
The “organizational thesis” of relationship development shows that three aspects (task, communication, and team climate) are interlinked, and therefore they influence and are influenced by one another. This implies that the people responsible for overseeing the working of GVTs must first implement the essential structural elements of task and communication. The repeated adaptive actions and future interactions relating to tasks, communication, and team climate then decide the trajectory of relationship development processes.
The “perception, interaction, and reflection thesis” proposes that these three basic dimensions work dynamically to create multiple outcomes, including relationship development processes. These dimensions include individuals’ perceptions, interactions with other team members, and self-reflection processes pertaining to the project work, based on the tools used to create a virtual environment. Each dimension drives perceptions and interactions at different levels, shaping individual thinking patterns and group dynamics while team members work together . The individual perceptions contribute to the understanding of tasks and others in the team. These individual perceptions, combined with others’ perceptions of interactions, create a shared space based on shared perceptions. These shared perceptions help to precipitate personal meaning to a team-level meaning. The group-level shared perceptions and the actual execution of the tasks lead to a team climate helpful in further developing the processes of relationships.
The psychological safety thesis argues that individuals in a GVT, initially, perceive relationship development processes through their sociocultural background. Due to continuous interactions with others, over time, psychological safety becomes an entity responsible for the team climate. Everyone simultaneously interacts with technology and with each other, and this human-technology interaction contributes to the team climate, which gives rise to the relationship development processes. The assurance of a psychologically safe environment during these complex interactions makes it possible for GVTs to develop positive relationships.
Tämä tutkimus suhtautuu kriittisesti valtavirtaa edustaviin panos-prosessi-tulos-malleihin, koska keskittyminen yksittäisiin muuttujiin on mahdollista vain, jos ymmärrämme miten ihmissuhteet kehittyvät globaaleissa virtuaalitiimeissä. Tässä tutkimuksessa seurattiin usean globaalin virtuaalitiimin kehittymistä koko niiden elinkaaren ajan muodostumisesta purkautumiseen, tarkastellen erityisesti ihmissuhteiden kehittymistä. Tutkimus lähestyy aihetta tulkitsevan filosofian näkökulmasta ja pohjaa sensemaking -teoriaan. Tutkimuksen empiirisessä osassa hyödynnetään narratiiveja, jotta voidaan tarkastella ihmissuhteiden kehittymisprosesseja yksilötasolla. Ryhmätason tarkastelussa käytettiin elinkaari-, teleologista, dialektista sekä evoluutioprosessityyppejä.
Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin opiskelijaryhmistä koostuvista globaaleista virtuaalitiimeistä. Opiskelijat suorittivat maisteritutkinto-ohjelmaa tai yritysjohdon koulutusta eri yliopistoissa neljässä eri Euroopan maassa ja edustivat yli 11 kansallisuutta. Ryhmien jäsenillä ei ollut ollut aikaisempaa vuorovaikutusta keskenään. Kerätty laadullinen aineisto koostuu pääosin yksilötason reflektioista liittyen tiimin toimintaan, opetukseen liittyvään vuorovaikutukseen, ohjaajien kirjalliseen palautteeseen ryhmätehtävien suorittamisesta sekä epävirallisista keskusteluista tutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden kanssa.
Tutkimus osoittaa, että globaaleissa virtuaalitiimeissä ihmissuhteet ovat dynaamisia ja monitasoisia ja ne kehittyvät monimuotoisissa prosesseissa. Näitä prosesseja ohjaa virtuaalinen kommunikaatio, jonka kautta globaalit virtuaalitiimit pyrkivät toteuttamaan projekteja. Projektin ominaisuudet ja kommunikaatio vaikuttavat ihmissuhteiden kehittymisprosesseihin, mutta luovat myös tiimin ilmapiirin, joka vaikuttaa näihin kehittymisprosesseihin. Tämä tutkimus nostaa esiin kolme teesiä selittämään ihmissuhteiden kehittymisprosesseja globaaleissa virtuaalitiimeissä. Nämä teesit perustuvat oletukseen, että globaaleissa virtuaalitiimeissä yksilöt eivät ole pelkästään resursseja, vaan osaavia ja monitahoisia ihmisiä. Yksilötasolla tapahtumien järkeistäminen (sensemaking) johtaa tiimitasolla sosiaalisten rakenteiden toteuttamiseen ja jaettuun ymmärrykseen, joka puolestaan mahdollistaa ihmissuhteiden muodostumisen ja kehittymisen.
Ensimmäinen, ”organisatorinen” teesi osoittaa, että kolme keskeistä ryhmätason tekijää (tiimille annettu tehtävä, kommunikaatio ja tiimin ilmapiiri) vaikuttavat toinen toisiinsa. Tämä tarkoittaa, että globaalin virtuaalitiimin toiminnan ohjauksesta vastaavien on ensin varmistettava tehtävän ja kommunikaation olennaiset rakenteelliset elementit. Näiden peruselementtien pohjalta virtuaalitiimin ihmissuhteiden kehitysprosessi muovautuu toistuvien mukautuvien toimien ja vuorovaikutuksen muokatessa tehtävää, kommunikaatiota ja tiimin ilmapiiriä.
Toinen teesi liittyy vuorovaikutukseen ja reflektioon tiimissä. Sen mukaan kolme yksilötason ulottuvuutta – yksilöiden käsitykset, vuorovaikutus tiimin jäsenten kanssa ja itsereflektio – vaikuttavat dynaamisesti ihmissuhteiden kehittymisprosessiin. Ryhmän työskennellessä yhteisen tavoitteen eteen nämä kolme ulottuvuutta ohjaavat niin yksilöllisiä ajattelumalleja kuin ryhmädynamiikkaa. Yksilölliset käsitykset auttavat ymmärtämään tehtäviä ja muita tiimin jäseniä. Nämä yksilölliset käsitykset yhdessä muiden tiimin jäsenten käsityksiin vuorovaikutuksesta muodostavat tiimille jaetun käsityksen ja luo yhteisen tilan toiminnalle ja ajattelulle. Nämä tiimin yhteiset käsitykset auttavat yhdistämään henkilökohtaisen merkityksen tiimitason merkitykseksi. Ryhmätason jaetut käsitykset ja tehtävien käytännön toteuttaminen johtavat tiimi-ilmapiiriin, joka edesauttaa edelleen ihmissuhteiden kehittymistä.
Kolmas ”psykologisen turvallisuuden” teesi väittää että yksilöt globaaleissa virtuaalitiimeissä, lähtökohtaisesti tulkitsevat ihmissuhteiden kehittymistä oman sosiokulttuurisen taustansa kautta. Pidemmällä aikavälillä jatkuvan kommunikaation myötä psykologinen turvallisuus muuttuu yhä olennaisemmaksi osaksi tiimin ilmapiiriä. Tiimin jäsenet ovat yhtäaikaisesti vuorovaikutuksessa teknologian ja toistensa kanssa, ja tämä ihmisteknologia vuorovaikutus kontribuoi tiimin ilmapiiriin, ja sitä kautta edelleen ihmissuhteiden kehittymisprosesseihin tiimissä. Näin ollen psykologisen turvallisuuden takaaminen tässä monitahoisessa vuorovaikutuksessa mahdollistaa positiivisen ihmissuhteiden kehittymisprosessin globaaleissa virtuaalitiimeissä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2870]