Kyl maar tääl kaikenlaista kulttuuria on!: Kulttuurisuunnittelu kokonaisvaltaisena kulttuuri- ja taidelähtöisenä yhteiskehittämisen menetelmänä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin etenevää kehittämistä tutkimalla löytyykö tasoa, jossa nämä kaksi eri toimintakulttuuria kohtaavat. Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta, joissa toimintatutkimuksellisen lähestymistavan kautta tutkitaan, miten hallinto voi osallistaa asukkaita kulttuuri- ja taidelähtöisin menetelmin, ja mahdollisesti edistää niiden avulla asukkaiden tieto-, suunnittelu-, päätös- ja toimintaosallisuutta. Yhteiskehittämisen menetelminä tapaustutkimuksissa toimivat kulttuurikartoitus ja ‑suunnittelu sekä yhteisötaide. Ylhäältä alaspäin etenevää kehittämistä tutkimuksessa edustaa kulttuuriperintöorganisaation yhdessä vapaaehtoisten kanssa toteuttama kulttuuriperintökohteiden hoito- ja suojelutyö ja seniori-ikäisille suunnattu yleisötyö sekä kaupunkisuunnittelun organisoima julkisen taiteen kilpailu. Alhaalta ylöspäin etenevää kehittämistä vastaa kulttuurikartoitus, johon osallistui Taiteilijayhdistys T.E.H.D.A.S. ry. Tutkimuksessa pohditaan myös, minkälainen rooli taiteilijoilla ja taiteella voi olla kulttuurisuunnittelussa ja -kartoituksessa sekä miten kerättyä tietoa voidaan esittää ja raportoida niin, että sitä voidaan hyödyntää kaupunkikehittämisessä.

Aineiston avulla päädytään tulokseen, että kun viranhaltijat eivät ole etukäteen määritelleet kehittämisprosessissa käytettäviä käsitteitä kasvaa asukkaiden ja yhteisöiden osallisuus. Määrittelyprosessi valtaistaa asukkaita ja antaa heille äänen omaa asuinaluettaan koskevissa asioissa. Kulttuuristen voimavarojen tunnistaminen on toimintaa, joka rakentuu kestävälle pohjallle, koska sen kautta voidaan tukea paikallisia vahvuuksia. Kulttuurikartoitus käynnistyy ylhäältä alaspäin etenevänä toimintana, mutta se etenee asukkaiden ja yhteisöiden ehdoilla, jolloin heidän osallisuutensa omaan asuinalueeseen ja sen kehittämiseen kasvaa. Kulttuurikartoitusprosessi voi myös edistää asukkaiden toimintaosallisuutta. Kulttuurikartoituksessa sovelletut tiedonkeruun menetelmät lisäävät asukkaiden osallisuutta, sillä useiden eri metodien soveltaminen eri konteksteissa edistää tiedonkeruun saavutettavuutta.

<b>For sure we have all kinds of culture! Culture planning as a comprehensive culture and arts-based co-planning method</b>

The dissertation examines top-down and down-up approach in development work focusing on, if there exists a third level, where these two models coincide. The applied research method is action research. The research question is does culture and arts-based participatory methods increase residents’ inclusion and participation in co-creative processes? As co-creative methods have been used cultural mapping, cultural planning and community art. Top-down approach is represented by three case studies; cultural heritage work that a cultural heritage institution (museum) has realized together with senior citizens; museum’s audience program and a public art competition organized by city planning. Down-up approach is represented by a case study on cultural mapping that artist association T.E.H.D.A.S. participated in. Additionally, is considered what kind of role artists and art can have in cultural planning, and how the collected data can be presented and reported in a way that it is possible to utilize it in city development.

The conclusion is that when officials have not defined in advance the concepts that are used in the development process, the inclusion of the residents grow. When the residents are involved in the process of defining the concepts, it empowers them and gives them a voice in matters concerning their own residential area. The process of recognizing and defining the cultural resources is sustainable activity, as it supports local strengths. Cultural mapping proceeds as a top-down activity, but it involves residents, communities and stakeholders, and it increases participation and inclusion. Cultural mapping may also raise functional participation. Residents’ participation and inclusion grew due to different methods that were applied in various contexts. In addition, cultural mapping may increase the accessibility of the data collecting.