The impact of human relationships on semi-captive Asian elephant health and welfare
Crawley, Jennie (2021-12-10)
The impact of human relationships on semi-captive Asian elephant health and welfare
Crawley, Jennie
(10.12.2021)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8611-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8611-8
Tiivistelmä
There are billions of animals living in close proximity to humans around the world from pets and livestock to laboratory, draught and zoo animals. The interactions these animals have with humans in captivity influence their physiology, behaviour, reproduction, growth, morbidity, and mortality. The Asian elephant (Elephas maximus) is an endangered species whose close history with humans has led to >25% of its total population living in captivity today, mostly in Asia and cared for by traditional handlers (mahouts). This thesis focuses on the relationship between mahouts and their elephants in the largest semi-captive population of elephants, the logging elephants of Myanmar. Most past studies have focused on mahout-elephant relationships from a human perspective whereas this thesis investigates their influence on elephants through measures of their physiology, immunology and behaviour. In Chapter I, I investigate current and past mahout handling systems of semi-captive elephants in Myanmar. I then assess the impact of this handling system on the elephants in Chapter II, exploring how mahout-elephant relationships and mahout experience influence elephant physiology and behaviour. Chapters III-IV focus on early mahout-elephant relationships, studying how calf traits historically were associated with mortality during taming ages (Chapter III) and monitoring calves for the first time during their traditional taming procedure (Chapter IV).
Whilst vast changes to the mahout profession have been reported in recent decades in many countries across Asia, Myanmar is often quoted as one of the last remaining reservoirs of traditional mahout knowledge and expertise. This thesis shows that there have also been recent changes to the mahout profession in Myanmar, with interviews of >20 experts and >200 current mahouts finding that mahouts today tend to be younger, less experienced and to change elephants more frequently than in the past. Less experienced mahouts may maintain good quality care however, with indicators of physiological stress from >150 elephants not dependent on mahout-elephant relationship lengths or past mahout experience. Yet both specific relationship lengths with mahouts and total mahout experience had important implications for other elephant physiological measures and elephant behaviour, and I discuss potential management adjustments to account for these effects.
Juvenile mortality is one of the main factors limiting population growth of these elephants. I show a >50% increase in mortality between age three and the taming age of four years, suggesting taming as an issue of both individual welfare and population sustainability. Taming is highly criticized among welfare advocates and the media, yet it has never been empirically studied. I first investigate traits associated with historical taming-age mortality in >1900 calves, showing younger calves and those born to less experienced mothers to have higher mortality risk at taming ages. I also show recent improvements to taming practices, with the tamingage mortality of calves born after 2000 one third of those born in the 1970s. I next focus on the impact of taming today, collecting data from 41 calves undergoing traditional taming; I find evidence of acute stress, mostly over the first 10 days of the taming process, with one measure suggesting chronic stress lasting up to two months. I also emphasize that mahout safety should be at the forefront of decisions surrounding changes to taming methods. I hope this will be the start of many empirical assessments of how both mahout interactions in general, and particularly the taming procedure, influence elephant welfare. This will bring much needed evidence to these areas of research to optimize the management of thousands of captive elephants across Asia and around the world. This thesis contributes to a growing area of research studying the impacts of human interaction on animal health and welfare applicable across a variety of contexts and species as more animals face anthropogenic impacts worldwide. Ihmiskontaktien vaikutus puolivillien aasiannorsujen terveyteen ja hyvinvointiin
Ihmisen kanssa elää lukemattomia eläinlajeja lemmikeistä ja karjasta koe-eläimiin, eläintarhaeläimiin sekä ihmisen kanssa työskenteleviin eläimiin. Vuorovaikutus ihmisen kanssa vaikuttaa eläinten fysiologiaan, käyttäytymiseen, lisääntymiseen, kasvuun, sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Aasiannorsu (Elephas maximus) on uhanalainen laji, jonka historia ihmisen kanssa on johtanut siihen, että nykyisin yli neljäsosa norsukannasta elää osittaisessa vankeudessa Aasiassa perinteisten norsunhoitajien (engl. mahouts) huomassa. Tässä opinnäytetyössä tutkitaan Myanmarin metsätyönorsujen ja norsuja hoitavien ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita suurimmassa osin vankeudessa elävien norsujen populaatiossa. Useat aiemmat tutkimukset norsunhoitajien ja norsujen välisistä vuorovaikutussuhteista on tehty ihmisen näkökulmasta, mutta tässä opinnäytetyössä vuorovaikutuksen vaikutusta norsuihin tutkitaan eläimen kokeman fysiologisen stressin, immunologian ja käyttäytymisen kautta.
Luvussa I tutkin Myanmarissa aiemmin käytössä olleita ja nykyisin käytettäviä norsunkäsittelymenetelmiä. Luvussa II tarkastelen näiden menetelmien sekä norsujen ja niiden hoitajien välisten suhteiden vaikutusta eläinten fysiologiaan ja käyttäytymiseen. Seuraavissa luvuissa tutkin poikasajan varhaisten vuorovaikutussuhteiden ja yksilöiden ominaisuuksien vaikutusta poikasten kuolleisuuteen kesyttämisen aikana historiallisella aineistolla (luku III) sekä tutkin norsunpoikasten stressitasoja ja yleistä fysiologiaa perinteisten kesyttämistoimien aikana, ensimmäistä kertaa maailmanlaajuisesti (luku IV).
Norsunhoitajan ammatti on kokenut monia muutoksia viime vuosikymmeninä useissa Aasian maissa, mutta Myanmaria pidetään yhtenä viimeisistä jäljellä olevista perinteisen norsunhoitajien tuntemuksen ja osaamisen keskuksista. Tämä opinnäytetyö osoittaa, että myös Myanmarissa norsunhoitajan ammatti on viime aikoina muuttunut, sillä yli 20 asiantuntijan ja yli 200 nykyisen norsunhoitajan haastatteluista ilmenee, että norsunhoitajat ovat nykyään aiempaa nuorempia, heillä on vähemmän kokemusta ja he vaihtavat norsuja useammin kuin ennen. Vähemmän kokeneet norsunhoitajat voivat silti tarjota eläimille laadukasta hoitoa: yli 150 tutkitun norsun fysiologisen stressin mittarit eivät olleet yhteydessä hoitajasuhteen kestoon tai hoitajan aiempaan kokemukseen. Silti sekä hoitajasuhteen kestolla että hoitajan yleisellä kokemuksella oli merkittävä vaikutus muihin norsujen fysiologisiin mittareihin ja norsujen käyttäytymiseen. Saamaani tutkimustietoon perustuen esitän suosituksia norsujen käsittelykäytäntöjen muokkaamiseksi, jotta nämä vaikutukset voidaan vastaisuudessa huomioida.
Nuorten norsujen kuolleisuus on yksi merkittävimmistä norsukantojen kasvua rajoittavista tekijöistä. Tutkimukseni osoittaa, että kuolleisuus on noussut yli 50% neljän vuoden kesytysiässä normaaliin kuolleisuuteen verrattuna, mikä korostaa kesyttämistoimenpiteiden merkitystä paitsi yksilön hyvinvoinnin, myös norsupopulaation koon ylläpitämisen kannalta. Kesyttämistoimia arvostellaan ankarasti eläinsuojelun ja median toimesta, mutta niiden vaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu empiirisesti. Selvitin aluksi historiallisen aineiston avulla yli 1900 norsunpoikasen piirteiden yhteyttä kesytysiän kuolleisuuteen. Aineisto osoittaa, että nuorilla poikasilla ja vähemmän kokeneille äideille syntyneillä poikasilla on muita suurempi riski kuolla nelivuotiaana kesytysiässä. Viime aikoina kesytyskäytäntöihin on kuitenkin tehty parannuksia, joiden myötä vuoden 2000 jälkeen syntyneiden poikasten kuolleisuus kesytyksen yhteydessä on ollut enää kolmasosa verrattuna 1970-luvulla syntyneiden poikasten kokemaan kuolleisuuteen samassa iässä. Seuraavaksi tutkin kesyttämisen vaikutuksia nykypäivänä ottamalla tarkempiin tutkimuksiin 41 perinteisellä menetelmällä kesytettävää poikasta. Tutkimukseni osoitti merkkejä akuuttista stressireaktiosta lähinnä kesyttämisen ensimmäisten kymmenen päivän aikana, sekä yksi tutkittu fysiologinen mittari viittasi krooniseen stressiin, joka kesti jopa kaksi kuukautta. Eläinten kokeman stressin lisäksi tärkeää on myös norsunhoitajien turvallisuuden huomioiminen, kun kesyttämismenetelmiin suunnitellaan jatkossa muutoksia.
Toivon, että tämä työ edesauttaa jatkotutkimusten tekemistä norsujen ja niiden hoitajien välisistä vuorovaikutussuhteista yleisesti sekä erityisesti siitä, miten kesyttämismenettely vaikuttaa norsujen fysiologiaan ja hyvinvointiin. Tämä opinnäytetyö tuottaa näistä aiemmin tutkimattomista aihealueista arvokasta tietoa, jonka avulla voidaan optimoida tuhansien osin vankeudessa pidettävien norsujen käsittelytapoja Aasiassa ja muualla maailmassa.
Tämä tutkimus luo pohjaa ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa olevien eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeville tutkimuksille. Suosittelen tutkitun tiedon soveltamista eri yhteyksissä ja eri eläinlajien kohdalla, sillä ihmisen vaikutuksen piirissä eläviä eläinlajeja sekä eläimiä on yhä enenevässä määrin maailmanlaajuisesti.
Whilst vast changes to the mahout profession have been reported in recent decades in many countries across Asia, Myanmar is often quoted as one of the last remaining reservoirs of traditional mahout knowledge and expertise. This thesis shows that there have also been recent changes to the mahout profession in Myanmar, with interviews of >20 experts and >200 current mahouts finding that mahouts today tend to be younger, less experienced and to change elephants more frequently than in the past. Less experienced mahouts may maintain good quality care however, with indicators of physiological stress from >150 elephants not dependent on mahout-elephant relationship lengths or past mahout experience. Yet both specific relationship lengths with mahouts and total mahout experience had important implications for other elephant physiological measures and elephant behaviour, and I discuss potential management adjustments to account for these effects.
Juvenile mortality is one of the main factors limiting population growth of these elephants. I show a >50% increase in mortality between age three and the taming age of four years, suggesting taming as an issue of both individual welfare and population sustainability. Taming is highly criticized among welfare advocates and the media, yet it has never been empirically studied. I first investigate traits associated with historical taming-age mortality in >1900 calves, showing younger calves and those born to less experienced mothers to have higher mortality risk at taming ages. I also show recent improvements to taming practices, with the tamingage mortality of calves born after 2000 one third of those born in the 1970s. I next focus on the impact of taming today, collecting data from 41 calves undergoing traditional taming; I find evidence of acute stress, mostly over the first 10 days of the taming process, with one measure suggesting chronic stress lasting up to two months. I also emphasize that mahout safety should be at the forefront of decisions surrounding changes to taming methods. I hope this will be the start of many empirical assessments of how both mahout interactions in general, and particularly the taming procedure, influence elephant welfare. This will bring much needed evidence to these areas of research to optimize the management of thousands of captive elephants across Asia and around the world. This thesis contributes to a growing area of research studying the impacts of human interaction on animal health and welfare applicable across a variety of contexts and species as more animals face anthropogenic impacts worldwide.
Ihmisen kanssa elää lukemattomia eläinlajeja lemmikeistä ja karjasta koe-eläimiin, eläintarhaeläimiin sekä ihmisen kanssa työskenteleviin eläimiin. Vuorovaikutus ihmisen kanssa vaikuttaa eläinten fysiologiaan, käyttäytymiseen, lisääntymiseen, kasvuun, sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Aasiannorsu (Elephas maximus) on uhanalainen laji, jonka historia ihmisen kanssa on johtanut siihen, että nykyisin yli neljäsosa norsukannasta elää osittaisessa vankeudessa Aasiassa perinteisten norsunhoitajien (engl. mahouts) huomassa. Tässä opinnäytetyössä tutkitaan Myanmarin metsätyönorsujen ja norsuja hoitavien ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita suurimmassa osin vankeudessa elävien norsujen populaatiossa. Useat aiemmat tutkimukset norsunhoitajien ja norsujen välisistä vuorovaikutussuhteista on tehty ihmisen näkökulmasta, mutta tässä opinnäytetyössä vuorovaikutuksen vaikutusta norsuihin tutkitaan eläimen kokeman fysiologisen stressin, immunologian ja käyttäytymisen kautta.
Luvussa I tutkin Myanmarissa aiemmin käytössä olleita ja nykyisin käytettäviä norsunkäsittelymenetelmiä. Luvussa II tarkastelen näiden menetelmien sekä norsujen ja niiden hoitajien välisten suhteiden vaikutusta eläinten fysiologiaan ja käyttäytymiseen. Seuraavissa luvuissa tutkin poikasajan varhaisten vuorovaikutussuhteiden ja yksilöiden ominaisuuksien vaikutusta poikasten kuolleisuuteen kesyttämisen aikana historiallisella aineistolla (luku III) sekä tutkin norsunpoikasten stressitasoja ja yleistä fysiologiaa perinteisten kesyttämistoimien aikana, ensimmäistä kertaa maailmanlaajuisesti (luku IV).
Norsunhoitajan ammatti on kokenut monia muutoksia viime vuosikymmeninä useissa Aasian maissa, mutta Myanmaria pidetään yhtenä viimeisistä jäljellä olevista perinteisen norsunhoitajien tuntemuksen ja osaamisen keskuksista. Tämä opinnäytetyö osoittaa, että myös Myanmarissa norsunhoitajan ammatti on viime aikoina muuttunut, sillä yli 20 asiantuntijan ja yli 200 nykyisen norsunhoitajan haastatteluista ilmenee, että norsunhoitajat ovat nykyään aiempaa nuorempia, heillä on vähemmän kokemusta ja he vaihtavat norsuja useammin kuin ennen. Vähemmän kokeneet norsunhoitajat voivat silti tarjota eläimille laadukasta hoitoa: yli 150 tutkitun norsun fysiologisen stressin mittarit eivät olleet yhteydessä hoitajasuhteen kestoon tai hoitajan aiempaan kokemukseen. Silti sekä hoitajasuhteen kestolla että hoitajan yleisellä kokemuksella oli merkittävä vaikutus muihin norsujen fysiologisiin mittareihin ja norsujen käyttäytymiseen. Saamaani tutkimustietoon perustuen esitän suosituksia norsujen käsittelykäytäntöjen muokkaamiseksi, jotta nämä vaikutukset voidaan vastaisuudessa huomioida.
Nuorten norsujen kuolleisuus on yksi merkittävimmistä norsukantojen kasvua rajoittavista tekijöistä. Tutkimukseni osoittaa, että kuolleisuus on noussut yli 50% neljän vuoden kesytysiässä normaaliin kuolleisuuteen verrattuna, mikä korostaa kesyttämistoimenpiteiden merkitystä paitsi yksilön hyvinvoinnin, myös norsupopulaation koon ylläpitämisen kannalta. Kesyttämistoimia arvostellaan ankarasti eläinsuojelun ja median toimesta, mutta niiden vaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu empiirisesti. Selvitin aluksi historiallisen aineiston avulla yli 1900 norsunpoikasen piirteiden yhteyttä kesytysiän kuolleisuuteen. Aineisto osoittaa, että nuorilla poikasilla ja vähemmän kokeneille äideille syntyneillä poikasilla on muita suurempi riski kuolla nelivuotiaana kesytysiässä. Viime aikoina kesytyskäytäntöihin on kuitenkin tehty parannuksia, joiden myötä vuoden 2000 jälkeen syntyneiden poikasten kuolleisuus kesytyksen yhteydessä on ollut enää kolmasosa verrattuna 1970-luvulla syntyneiden poikasten kokemaan kuolleisuuteen samassa iässä. Seuraavaksi tutkin kesyttämisen vaikutuksia nykypäivänä ottamalla tarkempiin tutkimuksiin 41 perinteisellä menetelmällä kesytettävää poikasta. Tutkimukseni osoitti merkkejä akuuttista stressireaktiosta lähinnä kesyttämisen ensimmäisten kymmenen päivän aikana, sekä yksi tutkittu fysiologinen mittari viittasi krooniseen stressiin, joka kesti jopa kaksi kuukautta. Eläinten kokeman stressin lisäksi tärkeää on myös norsunhoitajien turvallisuuden huomioiminen, kun kesyttämismenetelmiin suunnitellaan jatkossa muutoksia.
Toivon, että tämä työ edesauttaa jatkotutkimusten tekemistä norsujen ja niiden hoitajien välisistä vuorovaikutussuhteista yleisesti sekä erityisesti siitä, miten kesyttämismenettely vaikuttaa norsujen fysiologiaan ja hyvinvointiin. Tämä opinnäytetyö tuottaa näistä aiemmin tutkimattomista aihealueista arvokasta tietoa, jonka avulla voidaan optimoida tuhansien osin vankeudessa pidettävien norsujen käsittelytapoja Aasiassa ja muualla maailmassa.
Tämä tutkimus luo pohjaa ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa olevien eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeville tutkimuksille. Suosittelen tutkitun tiedon soveltamista eri yhteyksissä ja eri eläinlajien kohdalla, sillä ihmisen vaikutuksen piirissä eläviä eläinlajeja sekä eläimiä on yhä enenevässä määrin maailmanlaajuisesti.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2869]