Dry bonding: New perspectives for collagen hybridization
Stape, Thiago Henrique Scarabello (2021-12-17)
Dry bonding: New perspectives for collagen hybridization
Stape, Thiago Henrique Scarabello
(17.12.2021)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8735-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8735-1
Tiivistelmä
Advancements in dental adhesive technology have revolutionized dental treatments, invariably increasing the number and indications of restorative treatment options. Considering current techniques to bond to tooth tissue, dentin can be characterized as the most challenging mineralized dental substrate for successful long-lasting bonding. Resin-dentin bonding relies, partly or totally, on collagen hybridization to couple methacrylate-based resins to the underlying mineralized dentin. The aim of this study series was to revisit the dry-bonding approach by modifying the application protocol to effectively enable resin bonding to air-dried-etched dentin. Dentin pretreatments containing dimethyl sulfoxide (DMSO) in either ethanolic or aqueous solutions (50 % v/v) were tested to determine whether novel DMSO-dry bonding approaches could improve resin-dentin bonding. Mechanical and physical properties of DMSO-containing resins such as degree of conversion, elastic modulus, flexural strength, water sorption and solubility were evaluated. Resin-dentin interfaces were submitted to long-term microtensile testing, nanoleakage and micropermeability evaluation, in situ zymography and degree of conversion. Indirect assessment of enzymatic activity on DMSO-treated collagen was determined by dry mass loss, hydroxyproline quantification and elastic modulus. Gel zymography was used to determine the effect of DMSO pretreatments on MMP-2 and -9 activity. The wettability of air-dried DMSO-treated collagen by hydrophilic and hydrophobic resins was evaluated by contact angle measurements. This study series produced compelling evidence that DMSO-dry bonding constitutes a feasible alternative to reduce residual water from resin-dentin interfaces by broadening the moisture spectrum of demineralized dentin to substantially drier levels. Bonding methacrylate-based resins to extensively air-dried collagen greatly improved resindentinbonding following the DMSO-dry bonding approaches. Higher resin-dentin bond strength was accompanied by better hybrid layer formation with higher monomer conversion and reduced porosities, lower collagenolytic activity, enhanced dentin wettability and lower technique sensitivity. Altogether, such benefits contributed to more efficient collagen hybridization, addressing important issues in resin-dentin bonding with a single bonding protocol. Kuivasidostus: uusia näkökulmia kollageenin hybridisaatioon
Sidostusteknologian kehitys on johtanut suuriin muutoksiin hammashoidossa, ja lisännyt merkittävästi korjaavan hoidon indikaatioita ja hoitotoimenpiteiden määrää. Nykyisillä sidostekniikoilla dentiini asettaa suuria haasteita sidoksen pitkäaikaiskestolle. Sidosaineen ja dentiinin liitos perustuu sidosaineen tunkeutumiseen dentiinin kollageeniverkoston sisään (ns. hybridisaatio), jonka kautta metakrylaattipohjaiset sidosaineet kiinnittyvät dentiiniin. Hybridisaatio on monimutkainen prosessi. Toimenpide täytyy suorittaa nopeasti kosteassa kudoksessa, ja sen tulisi kestää jopa vuosikymmeniä. Tämän tutkimussarjan tavoitteena oli tutkia sidostamista kuivaan kudokseen muokkaamalla protokollaa siten, että se onnistuisi ilmakuivattuun happokäsiteltyyn dentiiniin. Tutkimuksissa testattiin dentiinin esikäsittelyä dimetyylisulfoksidin (DMSO) etanoli- ja vesiseosten (50 til.-%) mahdollisia etuja, ja selvitettiin täysin uudenlaisen DMSO-kuivasidostuksen käyttöä sidoksen parantamisessa. Lisäksi selvitettiin DMSO:ta sisältävien sidosaineiden fyysisiä ja mekaanisia ominaisuuksia, kuten konversioastetta, kimmomoduulia, taivutuslujuutta, veden adsorptiota ja liukenemista. Vanhennettuja sidosrajapintoja tutkittiin mikrosidoslujuustestauksella, nanovuotoanalyysillä, mikropermeabiliteettitestauksella, in situ-zymografialla ja konversioasteanalyysillä. Entsyymien vaikutusta DMSO-käsiteltyyn dentiinikollageeniin tutkittiin epäsuorasti kuivapainomenetystä, hydroksiproliinin vapautumista ja kollageenin kimmomoduulia mittaamalla. Geelizymografialla määritettiin DMSO-esikäsittelyn vaikutusta MMP-2:n ja MMP-9:n aktiivisuuteen. Kuivatun DMSO-käsitellyn dentiinin kostutettavuutta tutkittiin kosketuskulmamittauksilla. Tutkimukset osoittivat DMSO-kuivasidostuksen olevan toteuttamiskelpoinen keino vähentää jäännösvettä sidosrajapinnassa mahdollistamalla sidostaminen kuivaan dentiiniin, ja se paransi sidosta merkittävästi. DMSO-kuivasidostaminen paransi dentiinin kostutettavuutta, hybridikerroksen laatua ja monomeerien konversiota, vähensi kollagenolyyttistä aktiivisuutta ja hybridikerroksen huokoisuutta, paransi välitöntä sidoslujuutta ja sen pysyvyyttä, ja vähensi käsittelyvirheiden riskiä. Kaiken kaikkiaan menetelmällä saavutettiin tehokkaampi dentiinikollageenin hybridisaatio vaikuttamalla useisiin sidostamisen kannalta merkittäviin tekijöihin.
Sidostusteknologian kehitys on johtanut suuriin muutoksiin hammashoidossa, ja lisännyt merkittävästi korjaavan hoidon indikaatioita ja hoitotoimenpiteiden määrää. Nykyisillä sidostekniikoilla dentiini asettaa suuria haasteita sidoksen pitkäaikaiskestolle. Sidosaineen ja dentiinin liitos perustuu sidosaineen tunkeutumiseen dentiinin kollageeniverkoston sisään (ns. hybridisaatio), jonka kautta metakrylaattipohjaiset sidosaineet kiinnittyvät dentiiniin. Hybridisaatio on monimutkainen prosessi. Toimenpide täytyy suorittaa nopeasti kosteassa kudoksessa, ja sen tulisi kestää jopa vuosikymmeniä. Tämän tutkimussarjan tavoitteena oli tutkia sidostamista kuivaan kudokseen muokkaamalla protokollaa siten, että se onnistuisi ilmakuivattuun happokäsiteltyyn dentiiniin. Tutkimuksissa testattiin dentiinin esikäsittelyä dimetyylisulfoksidin (DMSO) etanoli- ja vesiseosten (50 til.-%) mahdollisia etuja, ja selvitettiin täysin uudenlaisen DMSO-kuivasidostuksen käyttöä sidoksen parantamisessa. Lisäksi selvitettiin DMSO:ta sisältävien sidosaineiden fyysisiä ja mekaanisia ominaisuuksia, kuten konversioastetta, kimmomoduulia, taivutuslujuutta, veden adsorptiota ja liukenemista. Vanhennettuja sidosrajapintoja tutkittiin mikrosidoslujuustestauksella, nanovuotoanalyysillä, mikropermeabiliteettitestauksella, in situ-zymografialla ja konversioasteanalyysillä. Entsyymien vaikutusta DMSO-käsiteltyyn dentiinikollageeniin tutkittiin epäsuorasti kuivapainomenetystä, hydroksiproliinin vapautumista ja kollageenin kimmomoduulia mittaamalla. Geelizymografialla määritettiin DMSO-esikäsittelyn vaikutusta MMP-2:n ja MMP-9:n aktiivisuuteen. Kuivatun DMSO-käsitellyn dentiinin kostutettavuutta tutkittiin kosketuskulmamittauksilla. Tutkimukset osoittivat DMSO-kuivasidostuksen olevan toteuttamiskelpoinen keino vähentää jäännösvettä sidosrajapinnassa mahdollistamalla sidostaminen kuivaan dentiiniin, ja se paransi sidosta merkittävästi. DMSO-kuivasidostaminen paransi dentiinin kostutettavuutta, hybridikerroksen laatua ja monomeerien konversiota, vähensi kollagenolyyttistä aktiivisuutta ja hybridikerroksen huokoisuutta, paransi välitöntä sidoslujuutta ja sen pysyvyyttä, ja vähensi käsittelyvirheiden riskiä. Kaiken kaikkiaan menetelmällä saavutettiin tehokkaampi dentiinikollageenin hybridisaatio vaikuttamalla useisiin sidostamisen kannalta merkittäviin tekijöihin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2857]