Surgery for degenerative and rheumatoid cervical spine disease in Finland
Kotkansalo, Anna (2022-02-11)
Surgery for degenerative and rheumatoid cervical spine disease in Finland
Kotkansalo, Anna
(11.02.2022)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8703-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8703-0
Tiivistelmä
The operative indications for degenerative cervical spine disease (DCSD) are not explicit and the operative technique is decided on a personalized basis. The rate of surgery for DCSD has risen in the United States and the techniques have evolved from decompressions to more extensive fusion procedures, which may accelerate degeneration. Significant regional differences in the operation rates and the techniques have been observed. In this thesis, the changes in the frequency of surgery for DCSD in Finland between 1999 and 2015 were analyzed for the different diagnoses (disc protrusion; foraminal stenosis; spinal canal stenosis; rheumatoid atlanto-axial subluxation (AAS); degenerative AAS) and operative techniques (decompression; anterior cervical decompression and fusion (ACDF); posterior decompression and fusion) based on data from administrative registries. The risk factors for reoperation, the rates and the changes in the risk of reoperation over time were investigated. The regional differences were surveyed. Descriptive methods and logistic regression analysis were used for the statistical analyses.
Altogether 19,701 primary operations were analyzed. The adjusted frequency of surgery rose from 21.0 to 31.7 operations / 100,000 people; the increase was the most substantial in the foraminal stenosis patients and in the 45-to-60-year-old age group. The techniques used evolved from decompressive in 63% of the operations in 1999 to ACDF in 85% of the operations in 2015. ACDF became the most commonly used technique in all the degenerative diagnoses and for all but the over 75-year-old age groups. The risk of reoperation did not rise between 1999 and 2015. The estimated risk was as high as 14.2% at 15 years and especially high in patients with foraminal stenosis, after ACDF, males and the younger age groups. The reoperations clustered to the first seven postoperative years. Both the frequency of primary operations and the risk of reoperation varied greatly between the university hospitals.
The frequency of surgery for DCSD has increased in Finland and ACDF has become the most commonly used technique. These factors combined with the significant regional differences prompt further analysis of effectiveness to establish clearer indications for surgery and to direct the choice of a technique. The reoperations occurred early, which underlines the importance of a long follow-up in risk comparisons. Kaularangan kulumasairauden ja reumaattisen kaularankasairauden kirurginen hoito Suomessa
Kaularangan kulumasairauden leikkausindikaatiot eivät ole yksiselitteiset ja leikkaustekniikka valitaan yksilöllisesti. Yhdysvalloissa kaularangan rappeuman vuoksi tehtyjen leikkausten ilmaantuvuus on noussut ja luudutustekniikoiden käyttö on yleistynyt mahdollisesta rappeuman nopeutumisesta huolimatta. Leikkausten ilmaantuvuudessa ja tekniikoissa on todettu alueellisia eroja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Suomessa vv. 1999–2015 kaularangan kuluman vuoksi tehtyjen leikkausten ilmaantuvuuden muutokset diagnooseittain (välilevypullistuma; juuriaukkoahtauma; selkäydinkanavan ahtauma; reumaattinen atlanto-aksiaalinen subluksaatio (AAS); degeneratiivinen AAS) ja tekniikoittain (dekompressio; anteriorinen dekompressio ja luudutus (ACDF); posteriorinen dekompressio ja luudutus), uusintaleikkausten riski, riskitekijät ja uusintaleikkausriskin muutokset sekä yliopistosairaaloiden väliset erot perustuen viranomaisrekistereihin. Analyysissä käytettiin kuvailevia ja regressioanalyysimenetelmiä.
Tutkimusaikana tehtiin 19701 leikkausta. Ikä- ja sukupuolivakioitu ilmaantuvuus nousi 21.0:sta 31.7:an leikkaukseen 100000 henkilöä kohden. Erityisesti juuriaukkoahtauman vuoksi tehdyt sekä 45–60-vuotiaiden potilaiden leikkaukset yleistyivät. Vuonna 1999 63 % leikkauksista oli dekompressioita, kun taas vuonna 2015 ACDF kattoi 85 % leikkauksista. ACDF-tekniikkaa käytettiin valtaosassa leikkauksista kaikissa diagnoosiryhmissä AAS:a lukuun ottamatta sekä kaikissa ikäryhmissä yli 75-vuotiaita potilaita lukuun ottamatta. Uusintaleikkausriski ei kuitenkaan kasvanut vv. 1999 ja 2015 välillä. Arvioitu uusintaleikkausriski oli 14.2 % 15 vuoden seurannassa. Uusintaleikkauksen riskitekijöitä olivat juurikanavan ahtauma, ACDF-tekniikka, miessukupuoli ja nuori ikä. Uusintaleikkaukset keskittyivät erityisesti ensimmäisiin 7 vuoteen. Leikkausten ilmaantuvuudessa ja uusintaleikkausriskissä oli huomattavia eroja yliopistosairaaloiden välillä.
Kaularankakuluman vuoksi tehdyt leikkaukset ovat yleistyneet Suomessa ja ACDF on vakiintunut yleisimmin käytetyksi tekniikaksi. Alueelliset erot ovat merkittävät. Leikkausindikaatioiden ja tekniikan valinnan selkeyttämiseksi on tärkeä arvioida leikkausten vaikuttavuutta. Uusintaleikkausriskien vertailussa seurantaaja tulee olla pitkä.
Altogether 19,701 primary operations were analyzed. The adjusted frequency of surgery rose from 21.0 to 31.7 operations / 100,000 people; the increase was the most substantial in the foraminal stenosis patients and in the 45-to-60-year-old age group. The techniques used evolved from decompressive in 63% of the operations in 1999 to ACDF in 85% of the operations in 2015. ACDF became the most commonly used technique in all the degenerative diagnoses and for all but the over 75-year-old age groups. The risk of reoperation did not rise between 1999 and 2015. The estimated risk was as high as 14.2% at 15 years and especially high in patients with foraminal stenosis, after ACDF, males and the younger age groups. The reoperations clustered to the first seven postoperative years. Both the frequency of primary operations and the risk of reoperation varied greatly between the university hospitals.
The frequency of surgery for DCSD has increased in Finland and ACDF has become the most commonly used technique. These factors combined with the significant regional differences prompt further analysis of effectiveness to establish clearer indications for surgery and to direct the choice of a technique. The reoperations occurred early, which underlines the importance of a long follow-up in risk comparisons.
Kaularangan kulumasairauden leikkausindikaatiot eivät ole yksiselitteiset ja leikkaustekniikka valitaan yksilöllisesti. Yhdysvalloissa kaularangan rappeuman vuoksi tehtyjen leikkausten ilmaantuvuus on noussut ja luudutustekniikoiden käyttö on yleistynyt mahdollisesta rappeuman nopeutumisesta huolimatta. Leikkausten ilmaantuvuudessa ja tekniikoissa on todettu alueellisia eroja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Suomessa vv. 1999–2015 kaularangan kuluman vuoksi tehtyjen leikkausten ilmaantuvuuden muutokset diagnooseittain (välilevypullistuma; juuriaukkoahtauma; selkäydinkanavan ahtauma; reumaattinen atlanto-aksiaalinen subluksaatio (AAS); degeneratiivinen AAS) ja tekniikoittain (dekompressio; anteriorinen dekompressio ja luudutus (ACDF); posteriorinen dekompressio ja luudutus), uusintaleikkausten riski, riskitekijät ja uusintaleikkausriskin muutokset sekä yliopistosairaaloiden väliset erot perustuen viranomaisrekistereihin. Analyysissä käytettiin kuvailevia ja regressioanalyysimenetelmiä.
Tutkimusaikana tehtiin 19701 leikkausta. Ikä- ja sukupuolivakioitu ilmaantuvuus nousi 21.0:sta 31.7:an leikkaukseen 100000 henkilöä kohden. Erityisesti juuriaukkoahtauman vuoksi tehdyt sekä 45–60-vuotiaiden potilaiden leikkaukset yleistyivät. Vuonna 1999 63 % leikkauksista oli dekompressioita, kun taas vuonna 2015 ACDF kattoi 85 % leikkauksista. ACDF-tekniikkaa käytettiin valtaosassa leikkauksista kaikissa diagnoosiryhmissä AAS:a lukuun ottamatta sekä kaikissa ikäryhmissä yli 75-vuotiaita potilaita lukuun ottamatta. Uusintaleikkausriski ei kuitenkaan kasvanut vv. 1999 ja 2015 välillä. Arvioitu uusintaleikkausriski oli 14.2 % 15 vuoden seurannassa. Uusintaleikkauksen riskitekijöitä olivat juurikanavan ahtauma, ACDF-tekniikka, miessukupuoli ja nuori ikä. Uusintaleikkaukset keskittyivät erityisesti ensimmäisiin 7 vuoteen. Leikkausten ilmaantuvuudessa ja uusintaleikkausriskissä oli huomattavia eroja yliopistosairaaloiden välillä.
Kaularankakuluman vuoksi tehdyt leikkaukset ovat yleistyneet Suomessa ja ACDF on vakiintunut yleisimmin käytetyksi tekniikaksi. Alueelliset erot ovat merkittävät. Leikkausindikaatioiden ja tekniikan valinnan selkeyttämiseksi on tärkeä arvioida leikkausten vaikuttavuutta. Uusintaleikkausriskien vertailussa seurantaaja tulee olla pitkä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2865]