A retrospective assessment of 284 dental implants placed in 2017-2018 in Turku university hospital : Outcomes with or without bone augmentation

Abstract

Aim: To describe the patient characteristics and evaluate the success rates, complications, use of antibiotics, and need for bone augmentations in dental implants placed in the Turku University Hospital during 2017-2018. Material and Methods: Data from 249 patients was reviewed, and 110 individuals with 284 implants were chosen for further investigation. The information was collected from the university hospital's patient records. Descriptive statistics, Pearson chi-square test, binary and multivariable logistic regression were used to evaluate the characteristics and outcomes of dental implants. Results: The population treated in the university hospital had medical comorbidities, but there was a vast amount of young, healthy individuals treated for tooth agenesis. Implant survival- (99%) and success rates (85%) were high. The need for bone augmentation was high (40% of implants) and did not affect implant success. Preoperative antibiotics were used in most cases (97%), and postoperative antibiotics were used in 83% of procedures. Patients who received amoxicillin had the lowest risk for surgical complications (OR 0.7 compared to other antibiotics), especially when compared to cefuroxime (OR 16 for surgical complications compared to other antibiotics). Factors associated with decreased implant success were diabetes (63%, success rate), Sjögren's syndrome (67%), polymyalgia rheumatica (65%), asthma (OR 0.16 for implant success compared to patients without asthma), xerostomia (70%), oral candida infection (65%), and two-staged surgery (80%). When the restoration was a single crown, higher success rates were observed compared to bridges or removable prosthetics. The prevalence of peri-implant mucositis was 29% and peri-implantitis 4% after an observation time of a mean of 31 (SD 9,3) months. Age 35-60 (OR 2.6), poor oral hygiene (OR 3.5), smoking (OR 4,1-5,2), the temporary prosthesis (OR 2.2), rheumatoid arthritis (OR 13.5), polymyalgia rheumatica (OR 17.5), SSRI or SNRI medication (OR 2.4), and bone augmentation at implant surgery (OR 2.4) increased the risk for peri-implant diseases. Also, the implant brands used demonstrated differences in the incidence of peri-implantitis. Single crown restoration (OR 0.36) and PPI medication (OR 0.25) decreased the risk for peri-implant diseases. Conclusions: Treatment with dental implants is successful in various patient groups despite various medical comorbidities encountered in hospital settings. Nevertheless, the outcomes may be affected in specific situations. Bone augmentation is a common procedure and does not seem to reduce implant success.

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2017 ja 2018 hammasimplantein hoidettujen potilaiden piirteet ja arvioida implanttien onnistumis- ja selviytymisastetta, leikkauskomplikaatioita, antibioottien käyttöä, kudossiirteitä, peri-implanttisairauksien esiintyvyyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusmateriaali koostui 249 potilaasta, joista 110 valittiin tarkemmin analysoitavaksi. Näille potilaille oli asetettu yhteensä 284 hammasimplanttia. Tutkimusdata kerättiin manuaalisesti potilastietojärjestelmästä. Kuvailevaa statistiikkaa, Pearsonin khiin -neliö testiä, binaarista ja multinomiaalista logistista regressiota käytettiin implanttihoitojen piirteiden ja tulosten arviointiin. Yliopistollisessa sairaalassa hoidetuista potilaista usealla oli yleissairauksia, mutta osa potilaista oli terveitä ja nuoria henkilöitä, joita hoidettiin hampaan kehityksellisen puuttumisen takia. Implanttien selviytymisaste (99 %) ja onnistumisaste (85 %) olivat korkeita. Luun augmentointeja tehtiin 40 prosentissa implantoinneista. Luun augmentointi ei vaikuttanut implantoinnin onnistumiseen. Antibioottiprofylaksiaa käytettiin lähes kaikissa implantoinneissa (97 %) ja jatkettua profylaksiaa 83 prosentissa implanttileikkauksista. Käytettäessä amoksisilliinia riski leikkauskomplikaatioille oli matalin (OR 0,7 leikkauskomplikaatioille verrattuna muihin antibiootteihin), erityisesti verrattaessa kefuroksiimiin (OR 16 leikkauskomplikaatioille verrattuna muihin antibiootteihin). Tekijöitä, joilla oli yhteys alentuneeseen implantoinnin onnistumisasteeseen, olivat diabetes (63 %, onnistumisaste), Sjögrenin syndrooma (67 %), polymyalgia rheumatica (65 %), astma (OR 0,16 implantoinnin onnistumiselle), kuiva suu (70 %), suun candida infektio (65 %) ja kaksivaiheinen leikkaus (80 %). Proteettisen rakenteen ollessa yksittäinen kruunu, oli implantoinnin onnistumisaste korkeampi verrattuna siltoihin ja peittoproteeseihin. Peri-implanttimukosiitin esiintyvyys oli 29 % ja peri-implantiitin 4 % seuranta-aikana (keskiarvo 31, SD 9,3 kuukautta). Potilaan ikä 35–60 vuotta (OR 2,6), huono suuhygienia (OR 3,5), tupakointi (OR 4,1-5,2), väliaikaisen proteettisen rakenteen käyttö (OR 2,2), luun augmentointi implantoinnin yhteydessä (OR 2,4), SSRI- tai SNRI-lääkitys (OR 2,4), nivelreuma (OR 13,5) ja polymyalgia rheumatica (OR 17,5) lisäsivät riskiä peri-implanttisairauksille. PPI-lääkitys (OR 0,25) ja yksittäinen kruunu proteetisena rakenteena (OR 0,36) laski peri-implanttisairauksien riskiä. Myös implanttimerkkien välillä todettiin eroja peri-implanttisairauksien ilmaantuvuudessa. Implanttihoidon tulokset olivat hyviä eri potilasryhmissä yliopistosairaassa hoidettavilla potilailla esiintyvistä sairauksista huolimatta. Tietyt tekijät voivat kuitenkin alentaa hoidon ennustetta. Luun augmentointi on yleinen toimenpide, eikä se vaikuta heikentävän implantoinnin onnistumisastetta.