Hyperemesis Gravidarum: Incidence, Recurrence, Hospitalizations, Outpatient Care and Effect on Family Planning
Nurmi, Miina (2022-09-02)
Hyperemesis Gravidarum: Incidence, Recurrence, Hospitalizations, Outpatient Care and Effect on Family Planning
(02.09.2022)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8950-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8950-8
Tiivistelmä
Hyperemesis gravidarum (HG), severe and intractable vomiting of pregnancy, affects approximately 1% of pregnancies. The symptoms prevent sufficient intake of food and liquids, causing suffering and requiring treatment such as intravenous hydration, nutrition or medication. The present thesis aimed at elucidating various aspects of HG in Finland: incidence, outpatient visits and hospitalizations, readmissions, and recurrence, as well as effects on family planning and associations between maternal, environmental, and pregnancy-related factors and HG.
The data were collected from health care registers: the Hospital Discharge Register, the Medical Birth Register, the Register of Induced Abortions, and the Sterilization Register. Women with deliveries in 2004–2017 were included in the study. 9,315 women diagnosed with HG in any pregnancy were chosen as case women, and 428,150 women never diagnosed with HG as reference women.
Incidence of HG was 1.3%. Readmission rate due to HG was 60% (both outpatient visits and hospitalizations), and rehospitalization rate was 17%. HG recurred in 24% of pregnancies following an initial HG pregnancy. Obesity, living in municipalities with higher population count, assisted reproductive technology (ART), multiple gestation, and female sex of the fetus were associated with higher risk of HG, whereas smoking was associated with a lower risk. Higher parity, multiple gestation, and female sex of the fetus were associated with higher risk of readmission, while higher maternal age, BMI ≥ 35, smoking and ART were associated with lower risk. Female fetus was associated with higher risk of recurring HG, and smoking was associated with lower risk of recurrence. Women with HG had more pregnancy terminations and sterilizations compared to women never diagnosed with HG, but HG did not reduce the overall number of deliveries.
HG is relatively rare, whereas common nausea and vomiting during pregnancy affects the majority of pregnancies, and interview studies have described how it has frustrated and discouraged women with HG if their symptoms have been misinterpreted as “normal”, leading to insufficient recognition of HG and delayed access to care. The results of the present thesis highlight the importance of identifying and treating the HG efficiently. Hyperemesis gravidarum (HG) tarkoittaa vakavaa raskauspahoinvointia, jota esiintyy noin yhdessä sadasta raskaudesta. HG-oireet aiheuttavat kärsimystä, voivat estää riittävän syömisen ja juomisen, ja tila vaatii usein suonensisäistä nesteytystä ja ravitsemusta sekä lääkehoitoa. Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin HG:n ilmaantuvuutta, toistuvaa hoidon tarvetta, HG:n toistumista seuraavissa raskauksissa, vaikutusta perhesuunnitteluun sekä erilaisten taustatekijöiden ja HG:n välisiä yhteyksiä.
Tutkimusaineisto koottiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämistä Hoitoilmoitusrekisteristä, Syntyneiden lasten rekisteristä, Raskaudenkeskeytysrekisteristä ja Steriloimisrekisteristä. Tutkimukseen valittiin naiset, joilla oli v. 2004–2017 vähintään yksi synnytys: 9 315 naista, joilla oli HG-diagnoosi vähintään yhdessä raskaudessa sekä verrokkihenkilöiksi 428 150 naista, joilla ei ollut HG-diagnoosia yhdessäkään raskaudessa.
HG:n ilmaantuvuus oli 1,3 %. Näistä raskauksista 60 % vaati useamman kuin yhden poliklinikkakäynnin tai sairaalahoitojakson HG:n vuoksi, ja 17 %:ssa raskauksista useamman sairaalahoitojakson. HG toistui 24 %:ssa aiempaa HG-raskautta seuranneista raskauksista. Lihavuus, kotikunnan korkea asukasluku, hedelmöityshoidot, monisikiöraskaus ja tyttösikiö olivat yhteydessä korkeampaan ja tupakointi matalampaan HG:n riskiin. Uudelleensynnyttäjyys, monikkoraskaus ja tyttösikiö liittyivät suurempaan hoidon tarpeeseen ja korkeampi ikä, tupakointi ja hedelmöityshoidot pienempään. Tyttösikiö oli yhteydessä suurempaan ja tupakointi pienempään HG:n toistumisriskiin. HG:n kokeneilla naisilla oli enemmän raskaudenkeskeytyksiä ja sterilisaatioita kuin verrokkihenkilöillä, mutta HG ei vähentänyt synnytysten määriä.
Normaaliin raskauspahoinvointiin verrattuna HG on melko harvinainen ja huonosti tunnettu tila, ja HG-potilaat ovat kuvanneet, miten turhauttavaa ja masentavaa on, jos hyperemeesiä luullaan tavalliseksi pahoinvoinniksi. HG:n tunnistaminen on tärkeää sekä oikean diagnoosin että hoitoon pääsyn ja hoidon onnistumisen varmistamiseksi.
The data were collected from health care registers: the Hospital Discharge Register, the Medical Birth Register, the Register of Induced Abortions, and the Sterilization Register. Women with deliveries in 2004–2017 were included in the study. 9,315 women diagnosed with HG in any pregnancy were chosen as case women, and 428,150 women never diagnosed with HG as reference women.
Incidence of HG was 1.3%. Readmission rate due to HG was 60% (both outpatient visits and hospitalizations), and rehospitalization rate was 17%. HG recurred in 24% of pregnancies following an initial HG pregnancy. Obesity, living in municipalities with higher population count, assisted reproductive technology (ART), multiple gestation, and female sex of the fetus were associated with higher risk of HG, whereas smoking was associated with a lower risk. Higher parity, multiple gestation, and female sex of the fetus were associated with higher risk of readmission, while higher maternal age, BMI ≥ 35, smoking and ART were associated with lower risk. Female fetus was associated with higher risk of recurring HG, and smoking was associated with lower risk of recurrence. Women with HG had more pregnancy terminations and sterilizations compared to women never diagnosed with HG, but HG did not reduce the overall number of deliveries.
HG is relatively rare, whereas common nausea and vomiting during pregnancy affects the majority of pregnancies, and interview studies have described how it has frustrated and discouraged women with HG if their symptoms have been misinterpreted as “normal”, leading to insufficient recognition of HG and delayed access to care. The results of the present thesis highlight the importance of identifying and treating the HG efficiently.
Tutkimusaineisto koottiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämistä Hoitoilmoitusrekisteristä, Syntyneiden lasten rekisteristä, Raskaudenkeskeytysrekisteristä ja Steriloimisrekisteristä. Tutkimukseen valittiin naiset, joilla oli v. 2004–2017 vähintään yksi synnytys: 9 315 naista, joilla oli HG-diagnoosi vähintään yhdessä raskaudessa sekä verrokkihenkilöiksi 428 150 naista, joilla ei ollut HG-diagnoosia yhdessäkään raskaudessa.
HG:n ilmaantuvuus oli 1,3 %. Näistä raskauksista 60 % vaati useamman kuin yhden poliklinikkakäynnin tai sairaalahoitojakson HG:n vuoksi, ja 17 %:ssa raskauksista useamman sairaalahoitojakson. HG toistui 24 %:ssa aiempaa HG-raskautta seuranneista raskauksista. Lihavuus, kotikunnan korkea asukasluku, hedelmöityshoidot, monisikiöraskaus ja tyttösikiö olivat yhteydessä korkeampaan ja tupakointi matalampaan HG:n riskiin. Uudelleensynnyttäjyys, monikkoraskaus ja tyttösikiö liittyivät suurempaan hoidon tarpeeseen ja korkeampi ikä, tupakointi ja hedelmöityshoidot pienempään. Tyttösikiö oli yhteydessä suurempaan ja tupakointi pienempään HG:n toistumisriskiin. HG:n kokeneilla naisilla oli enemmän raskaudenkeskeytyksiä ja sterilisaatioita kuin verrokkihenkilöillä, mutta HG ei vähentänyt synnytysten määriä.
Normaaliin raskauspahoinvointiin verrattuna HG on melko harvinainen ja huonosti tunnettu tila, ja HG-potilaat ovat kuvanneet, miten turhauttavaa ja masentavaa on, jos hyperemeesiä luullaan tavalliseksi pahoinvoinniksi. HG:n tunnistaminen on tärkeää sekä oikean diagnoosin että hoitoon pääsyn ja hoidon onnistumisen varmistamiseksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2918]