Kirjoitettu minä. Kirsti Teräsvuoren nuoruusajan päiväkirjakertomus 1916–1923

Abstract

Väitöskirjassa tarkastellaan Kirsti Teräsvuoren (1899–1988) päiväkirjoja ja omaelämäkerrallista kirjoittamista vuosien 1916–1923 osalta. Kirsti oli ahkera kirjoittaja, ja hän kirjoitti elämänsä aikana kymmeniätuhansia sivuja päiväkirjatekstiä. Päiväkirjoja ei ole julkaistu tai tutkittu aikaisemmin, vaikka kirjoittajalla oli selkeästi halu julkisempaan toimintaan kirjallisuuden kentillä. Kirjoitus itsestä ja elämästä jäi kuitenkin yksityiseksi, ja samalla kirjoittajan elämä muodostui hyvin yksinäiseksi sekä sairauden varjostamaksi. Kertomusmuoto ja kysymykset elämän ja kertomisen yhteyksistä olivat Kirstin kirjoittamiselle oleellisia. Päiväkirjat on arkistoitu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon, kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmiin. Kirsti vei itse ensimmäiset päiväkirjansa arkistolle vuonna 1974.

Tutkimuksessa selvitetään, miten Kirsti muodosti päiväkirjakertomusta itsestään, elämästään ja kokemuksistaan tyttönä ja nuorena naisena 1900-luvun alun Suomessa. Päiväkirjoja lähestytään toisaalta niiden kirjallisuudellisuuden näkökulmasta, kertomuksena, ja yhtäältä osana kulttuurihistoriallista luentaa. Tutkimus on siis kulttuurihistoriallinen mutta se osallistuu myös kertomuksen tutkimuksen kentälle. Näin ollen päiväkirjoissa korostuvat sekä niiden olemus historiallisina dokumentteina että niiden kirjallinen lajityyppi.

Päiväkirjoja tarkastellaan tutkimuksessa myös taiteellisen työskentelyn avulla, ja aineistosta muodostetaan sanataidetta kuten runoja. Sanataide toimii yhtenä tutkimuksen tulkinnallisena kehyksenä. Kaikkiaan päiväkirjoja tarkastellaan elämänkerronnan (life writing) kehyksessä. Päiväkirjoissa kohtaavat eletty ja kirjoitettu minä, joita lähestytään kerronnallisen toimijuuden avulla. Lisäksi kirjoittamisen tarkastelu osana ajallista ja kulttuurista kontekstia on oleellista.

Tutkimuksessa osoitetaan, että päiväkirjasta muodostui Kirstille tärkeä itsestä ja elämästä kertomisen muoto. Kirsti kirjoitti tallentaakseen, muistaakseen, reflektoidakseen ja kommunikoidakseen mutta hänellä oli myös halu muodostaa eteenpäin kehittyvää kertomusta. Tutkimus tuo uusia näkökulmia päiväkirjatutkimukseen elämänkerronnan kehyksessä, kirjoittamisen kulttuurihistoriaan, omaelämäkerrallisten aineistojen tutkimukseen, tunteiden historiaan, sairastamisen historiaan ja tieteen ja taiteen väliseen metodiseen työskentelyyn.

<b>Writing the Self. The Early Diaries of Kirsti Teräsvuori, 1916 to 1923</b>

This doctoral dissertation examines the diaries and autobiographical writing of Kirsti Teräsvuori (1899–1988), focusing on the diaries she wrote between 1916 and 1923. Kirsti was a prolific writer who wrote tens of thousands of pages of diary text during her life. The diaries have not been published or studied before, although the author clearly had a desire to see her work published. Howev-er, her writing about herself and her life remained private, and eventually, her life became very lone-ly and overshadowed by illness. Questions about narrative form and the connections between life and narration were essential to Kirsti’s writing. The diaries are archived in the literature and cultural history collections of the Finnish Literature Society. Kirsti took her earliest diaries to the archive by herself in 1974.

This study explores Kirsti’s diary narrative of herself, her life and her experiences as a girl and young woman in Finland at the beginning of the 20th century. On the one hand, the literary qualities of the diaries as a narrative are analysed while, on the other hand, the diaries are read as a history of their temporal and cultural context. The research is therefore cultural historical but also draws on narrative research, approaching the diaries as historical documents with literary value.

In this study, diaries are also examined with artistic methods. Thus, there is an ongoing dialogue between science and art. Literary art, such as poems, is formed from diary material, and it serves as one of the interpretive frameworks of the study. Overall, the diaries are examined within the framework of life writing, in which the lived and the written self meet through the means of narrative agency.

This study shows that the personal diary became an important form for narrating the self and life for Kirsti. She wrote to record, remember, reflect and communicate, but she also had a desire to form a forward-developing narrative, in other words, to create literary art. This dissertation opens new perspectives on diary research in the framework of life writing and also contributes to the cultural history of writing, the study of autobiographical materials, the history of emotions and illness and the methodical work between science and art.