Rappioestetiikka elämänfilosofiana – J.-K. Huysmansin À Rebours -romaanin dekadentti estetiikka nietzscheläisestä näkökulmasta
Urpo, Saku-Petteri (2023-03-23)
Rappioestetiikka elämänfilosofiana – J.-K. Huysmansin À Rebours -romaanin dekadentti estetiikka nietzscheläisestä näkökulmasta
Urpo, Saku-Petteri
(23.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041336356
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041336356
Tiivistelmä
Seuraavassa tutkielmassa tutkimuskohteeksi määrittyy Ranskassa 1800-luvun loppupuolella
kukoistaneen dekadenssikirjallisuuden klassikkoteoksena tunnettu J.-K. Huysmansin romaani
À Rebours (1884). Kulttuurisella ja kielellisellä rappiotematiikalla leikittelevä teos osallistui
ilmestyessään vahvasti aikansa taide- ja yhteiskuntakriittiseen keskusteluun ja vakiinnutti
nopeasti asemansa eräänlaisena dekadenssin tyylisuuntauksen taiteellisena
ohjelmanjulistuksena ja prototyyppisenä esimerkkinä. Tulkinnallisesti À Rebours näyttäytyy
täten väylänä paitsi dekadenssiestetiikan ominaispiirteiden myös sen kulttuuristen ja
filosofisten taustatekijöiden laajempaan tarkasteluun, ja nimenomaan tällaisesta
kokonaisvaltaisesta näkökulmasta romaania lähestytään myös tämän tutkielman puitteissa.
Tutkielman metodinen ote on kontekstualisoiva ja 1800-luvun lopun viitekehykseen tiukasti
sitoutuva. Dekadenssia ei käsitellä yksin naturalismin ja symbolismin välimaastoon
sijoittuvana taiteellisena tyylisuuntauksena vaan myös yhteiskunnallisen ja tieteellisen
keskustelun alueelle ulottuvana yleiseurooppalaisena diskurssina, joka ilmeni laaja-alaisena
huolena Euroopan kulttuurisesta surkastumisesta ja urbaanien ihmismassojen biologisesta
rappeutumisesta eli degeneraatiosta. Tarkoitus on asemoida sekä Huysmansin romaani että
sen päähenkilö, sairaalloinen dandy Jean Floressas des Esseintes, osaksi vuosisadan vaihteen
laajempaa ideologista liikehdintää kategorisoinutta vastakkainasettelua uskonnon ja
skientismin, demokratian ja aristokratian, moderniuden ja sitä vastustamaan nousseen
antimoderniuden välillä.
Huysmansin edustaman ranskalaisen dekadenssiajattelun kontekstuaalista kehystä
laajennetaan ottamalla vertailukohdaksi niin ikään dekadenssista kiinnostunut
saksalaisfilosofi Friedrich Nietzsche. Huysmansin romaanin dekadenttia estetiikkaa ja
Nietzschen esteettistä ajattelua analysoidaan samankaltaisista lähtökohdista ponnistavina
vastareaktioina eurooppalaisen kulttuurin viimeistään 1800-luvun kuluessa kokemaan
materiaalis-postitivistiseen käänteeseen ja sen lietsomaan hengelliseen kriisiytymiseen. Taide
saa À Rebours -romaanissa hyvinkin nietzscheläisen roolin elämän merkityksellisyyden
konstruoijana, mutta romaanin viimeisessä luvussa tapahtuva päähenkilö des Esseintesin
henkinen luhistumisen asettaa estetiikan voiman elämän uutena hengellisenä kiintopisteenä
lopulta vähintäänkin ambivalenttiin valoon. Tutkielman päätteeksi hahmotellaankin kuvaa
dekadentista estetiikasta eräänlaisena omien kulttuuristen ihanteidensa tuhoon resignoituneena
performatiivisena kapinana rappiolliseksi koettua modernia yhteiskuntaa sekä sen edustamia
aatteellisia arvoja kohtaan.
kukoistaneen dekadenssikirjallisuuden klassikkoteoksena tunnettu J.-K. Huysmansin romaani
À Rebours (1884). Kulttuurisella ja kielellisellä rappiotematiikalla leikittelevä teos osallistui
ilmestyessään vahvasti aikansa taide- ja yhteiskuntakriittiseen keskusteluun ja vakiinnutti
nopeasti asemansa eräänlaisena dekadenssin tyylisuuntauksen taiteellisena
ohjelmanjulistuksena ja prototyyppisenä esimerkkinä. Tulkinnallisesti À Rebours näyttäytyy
täten väylänä paitsi dekadenssiestetiikan ominaispiirteiden myös sen kulttuuristen ja
filosofisten taustatekijöiden laajempaan tarkasteluun, ja nimenomaan tällaisesta
kokonaisvaltaisesta näkökulmasta romaania lähestytään myös tämän tutkielman puitteissa.
Tutkielman metodinen ote on kontekstualisoiva ja 1800-luvun lopun viitekehykseen tiukasti
sitoutuva. Dekadenssia ei käsitellä yksin naturalismin ja symbolismin välimaastoon
sijoittuvana taiteellisena tyylisuuntauksena vaan myös yhteiskunnallisen ja tieteellisen
keskustelun alueelle ulottuvana yleiseurooppalaisena diskurssina, joka ilmeni laaja-alaisena
huolena Euroopan kulttuurisesta surkastumisesta ja urbaanien ihmismassojen biologisesta
rappeutumisesta eli degeneraatiosta. Tarkoitus on asemoida sekä Huysmansin romaani että
sen päähenkilö, sairaalloinen dandy Jean Floressas des Esseintes, osaksi vuosisadan vaihteen
laajempaa ideologista liikehdintää kategorisoinutta vastakkainasettelua uskonnon ja
skientismin, demokratian ja aristokratian, moderniuden ja sitä vastustamaan nousseen
antimoderniuden välillä.
Huysmansin edustaman ranskalaisen dekadenssiajattelun kontekstuaalista kehystä
laajennetaan ottamalla vertailukohdaksi niin ikään dekadenssista kiinnostunut
saksalaisfilosofi Friedrich Nietzsche. Huysmansin romaanin dekadenttia estetiikkaa ja
Nietzschen esteettistä ajattelua analysoidaan samankaltaisista lähtökohdista ponnistavina
vastareaktioina eurooppalaisen kulttuurin viimeistään 1800-luvun kuluessa kokemaan
materiaalis-postitivistiseen käänteeseen ja sen lietsomaan hengelliseen kriisiytymiseen. Taide
saa À Rebours -romaanissa hyvinkin nietzscheläisen roolin elämän merkityksellisyyden
konstruoijana, mutta romaanin viimeisessä luvussa tapahtuva päähenkilö des Esseintesin
henkinen luhistumisen asettaa estetiikan voiman elämän uutena hengellisenä kiintopisteenä
lopulta vähintäänkin ambivalenttiin valoon. Tutkielman päätteeksi hahmotellaankin kuvaa
dekadentista estetiikasta eräänlaisena omien kulttuuristen ihanteidensa tuhoon resignoituneena
performatiivisena kapinana rappiolliseksi koettua modernia yhteiskuntaa sekä sen edustamia
aatteellisia arvoja kohtaan.