Kohti, päin ja vasten : kohdegrammien semantiikkaa itämerensuomessa
Huhtala, Atte (2023-05-11)
Kohti, päin ja vasten : kohdegrammien semantiikkaa itämerensuomessa
Huhtala, Atte
(11.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052245956
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052245956
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomen ja muiden itämerensuomalaisten kielten suuntaa ilmaisevia kieliopillisia elementtejä, kohdegrammeja. Tavoitteeni on kuvata suomen kohdegrammien kohti, päin ja vasten taustaa ja adpositiokäytön merkitystä, tutkia niiden välistä työnjakoa sekä kuvata kielioppikategoriaa suomen lähisukukielissä yleisesti. Tutkimusotteeni on laadullinen, ja työni kuuluu kieliopin ja semantiikan tutkimuksen piiriin. Pyrin myös tuomaan tutkimukseen kontrastiivista näkökulmaa tarkastelemalla suomen kohdegrammeja osana itämerensuomalaista kieliryhmää.
Käytän tutkimukseni aineistona korpusaineistoja ja sanakirjalähteitä. Suomen kieltä koskevin osin tutkimusmateriaalini on tutkimuskirjallisuuden ohella peräisin verkon kautta vapaasti saatavilla olevista korpusaineistoista, jotka edustavat kielimuodoltaan sanoma- ja aikakauslehtikieltä ja vapaata verkkokeskustelua. Aineistoa täydentää puhutun kielen osalta Lauseopin arkiston murrekorpus. Muiden itämerensuomalaisten kielten kohdegrammien tarkastelu perustuu enimmäkseen kielten sanakirjoihin.
Tutkimukseni kognitiivisen semantiikan analyysi pohjautuu suuressa määrin Ronald W. Langackerin (1989) kognitiiviseen kielioppiin, sen Pentti Leinon (1993) fennistiikkaan tuomaan sovellutukseen ja Leonard Talmyn (2000) kognitiiviseen semantiikkaan. Omaksumani teoreettinen kuvausvälineistö ja käsitteet ovat peräisin näistä ja toisista kognitivistishenkisistä tutkimuksista, jotka käsittelevät suomen kieltä.
Tutkimukseni perusteella kohti, päin ja vasten kuvaavat perusmerkitykseltään suuntaisia suhteita, kuten liikettä ja asentoa. Tarkastelemani kohdegrammit käyttäytyvät eri tavoin siinä, kuinka tyypillisesti ne kuvaavat kontaktiin johtavia tilanteita: kohti ei kuvaa kontakteja koskaan, vasten edellyttää kontaktia, kun taas päin voi esittää tilanteet kontaktiin johtavina tai johtamattomina. Itämerensuomalaisten kielten kohdegrammit muodostavat merkityspohjaisen kieliopillisten elementtien joukon, josta kaikille itämerensuomalaisille kielille yhteisiä ovat lähinnä suomen vasten-grammin etymologiset vastineet.
Tutkimukseni jatkaa fennistiikassa vakiintunutta grammitutkimuksen perinnettä aiemmin ryhmänä kuvamaattomien kohdegrammien käsittelyn muodossa. Lisäksi se nostaa tulevan tutkimuksen kannalta esiin useita kysymyksiä sekä yksittäisten kohdegrammien kuvaamisen erityisongelmista että itämerensuomalaisten kielten grammien ja adpositioiden kuvaamisen tarpeesta ja haasteista.
Käytän tutkimukseni aineistona korpusaineistoja ja sanakirjalähteitä. Suomen kieltä koskevin osin tutkimusmateriaalini on tutkimuskirjallisuuden ohella peräisin verkon kautta vapaasti saatavilla olevista korpusaineistoista, jotka edustavat kielimuodoltaan sanoma- ja aikakauslehtikieltä ja vapaata verkkokeskustelua. Aineistoa täydentää puhutun kielen osalta Lauseopin arkiston murrekorpus. Muiden itämerensuomalaisten kielten kohdegrammien tarkastelu perustuu enimmäkseen kielten sanakirjoihin.
Tutkimukseni kognitiivisen semantiikan analyysi pohjautuu suuressa määrin Ronald W. Langackerin (1989) kognitiiviseen kielioppiin, sen Pentti Leinon (1993) fennistiikkaan tuomaan sovellutukseen ja Leonard Talmyn (2000) kognitiiviseen semantiikkaan. Omaksumani teoreettinen kuvausvälineistö ja käsitteet ovat peräisin näistä ja toisista kognitivistishenkisistä tutkimuksista, jotka käsittelevät suomen kieltä.
Tutkimukseni perusteella kohti, päin ja vasten kuvaavat perusmerkitykseltään suuntaisia suhteita, kuten liikettä ja asentoa. Tarkastelemani kohdegrammit käyttäytyvät eri tavoin siinä, kuinka tyypillisesti ne kuvaavat kontaktiin johtavia tilanteita: kohti ei kuvaa kontakteja koskaan, vasten edellyttää kontaktia, kun taas päin voi esittää tilanteet kontaktiin johtavina tai johtamattomina. Itämerensuomalaisten kielten kohdegrammit muodostavat merkityspohjaisen kieliopillisten elementtien joukon, josta kaikille itämerensuomalaisille kielille yhteisiä ovat lähinnä suomen vasten-grammin etymologiset vastineet.
Tutkimukseni jatkaa fennistiikassa vakiintunutta grammitutkimuksen perinnettä aiemmin ryhmänä kuvamaattomien kohdegrammien käsittelyn muodossa. Lisäksi se nostaa tulevan tutkimuksen kannalta esiin useita kysymyksiä sekä yksittäisten kohdegrammien kuvaamisen erityisongelmista että itämerensuomalaisten kielten grammien ja adpositioiden kuvaamisen tarpeesta ja haasteista.