Kutsu osallistua tieteelliseen toimintaan: Etnografisia näkökulmia monitieteisen kyselytoiminnan yhteistyöhön ja käytäntöihin

Abstract

Tiivistelmä Kutsu osallistua tieteelliseen toimintaan: etnografisia näkökulmia monitieteisen kyselytoiminnan yhteistyöhön ja käytäntöihin

Laadulliset teemakyselyt muodostavat erityisen tutkimusaineistojen tuottamisen menetelmän kenttätöiden, haastattelujen ja puolistrukturoitujen kyselyiden rinnalla. Menetelmä on perustunut kyselylehtisen ja kysymysluettelon lähettämiseen postitse tutkijoita avustaville ihmisille, jotka kirjoittivat paperiarkeille havaintojaan ja kokemuksiaan lähialueensa tai lähipiirinsä tapahtumista, tiedoista ja muistitiedoista esimerkiksi kansanelämäntutkimuksen alalta. Tämän tutkimuksen pohjalla on monitieteinen ja yhteistoiminnallinen prosessi, jossa kansalaiset kutsuttiin tuottamaan aineistoa Turun yliopiston sosiologian ja uuden kansatieteen oppiaineen opetukseen ja tutkimukseen. Työn näkyvänä muotona on Tiedusteluja kansallisten tieteiden alalta -kyselylehtisten sarja.

Tässä tutkimuksessa kuvailen kyselysarjan lähtökohdasta Turun yliopiston HKTL-arkiston TYKL-kokoelmiin paikantuvaa tutkimusaineistojen tuottamisprosessia. Hahmotan kyselylehtisten sarjaa ja sitä ympäröiviä arkistoaineistoja sekä eriaikaisista tutkimuskäytännöistä käytyjä keskusteluja. Pohdin, miten kansalaisille suunnattua [kysely]toimintaa suunniteltiin ja toteutettiin, ja millaisiin tiedollisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen prosesseihin, tilanteisiin ja käytäntöihin sen yhteistoiminnalliset muodot perustuivat. Näkökulmani on etnografinen ja analyyttiset käsitteeni ammentavat erilaisista tilateoreettisista lähestymistavoista ja käytännöistä. Niiden avulla pyrin syventämään ymmärrystä kyselytoiminnassa sovellettujen metodien monialaisista kytköksistä kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin sekä tieteellisiin muutoksiin.

Kyselysarjan käynnisti vuonna 1958 sosiologian professori Esko Aaltonen (1893–1966) toimiessaan Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa sosiologian ja uuden kansatieteen laitoksen esimiehenä. Olen ajoittanut monitieteisen yhteistyön vuosiin 1958–1962, jolloin kyselylehtisiä ilmestyi 14. Niissä julkaistiin kaikkiaan 28 kyselyä, joista 12 toteutti sosiologia ja 13 kansatiede rinnakkain ja vuorotellen. Kolme maaseututyöväelle suunnattua ammattiryhmäkyselyä sosiologian ja kansatieteen laitokset toteuttivat sen sijaan tiiviimmässä yhteistyössä. Keskityn työssäni sosiologisiin kyselyihin ja siihen tieteelliseen yhteistyöhön, jonka pohja rakentui säännöllisestä toiminnasta kyselylehtisen metodin parissa. Yhteistyössä oli olennaista muotoilla lehtiset tutkimukseen kutsutuille kansalaisille innostaviksi ja saavutettaviksi ja samalla edistää laitosten tutkimusprofiileihin sopivia ohjelmallisia tehtävänantoja.

Esko Aaltosta ja monia muita kansallisten tieteiden tutkijoita yhdisti myös aktiivinen toiminta Kotiseutuliitossa ja muissa perinteenkeruuta harjoittaneissa kansallisissa järjestöissä. Näiden järjestöjen kautta tapahtui myös kansalaisten ohjaamista ja perehdyttämistä keruutyöhön ja kyselyvastaamiseen, tiedonkäsittelyyn ja muihin kyselyiden edellyttämiin tutkimuskäytäntöihin. Kyselyihin vastanneille tieteen harrastajille muotoiltiin käytännöllisiä tehtävänantoja Esko Aaltosen julkaisemissa Kotiseututyön oppaissa (1948, 1953, 1963). 1950- ja 1960-luvulla huomio kiinnitettiin vähitellen aineistojen keruusta moderniin maaseutusosiologiaan ja aineistojen uusiin käyttöyhteyksiin modernisoituvan yhteiskunnan vaatiman yhdyskuntasuunnittelun parissa. Tavoitteiden ja metodien muuttuminen sekä kyselytoiminnan moninaisuus ja moniäänisyys käy ilmi erityisesti kyselyiden kysymyksenasetteluiden pohjalta tunnistamissani erilaisissa tutkimusohjelmissa. Toisiaan seuraavista tutkimusohjelmista voi lukea 1950- ja 1960-luvun vaiheessa metodeissa tapahtuneita muutoksia. Esimerkiksi kenttätöiden merkitys alkoi vähitellen korostua ja kyselytoiminta hahmottua tutkijoiden kansalaisille ulkoistaman aineistonkeruun kaltaisena passiivisena kenttätyönä. Aineiston keruuseen liittyi kuitenkin lukuisia metodisia tavoitteita ja haasteita, joita tarkastelen kyselytoiminnasta poimimieni esimerkkien kautta ja pohtimalla millaisia vastaamisen edellytyksiä kyselytoimintaan ja henkilötietolomakkeisiin kytkeytyi. Lopuksi pohdin kyselytoimintaan ja kyselemiseen liittyviä ongelmakohtia ja mahdollisuuksia kehittää kyselytoiminnan pitkäaikaisia käytäntöjä yhteydessä esimerkiksi kestävyys- ja kansalaistieteiden näkökulmien kanssa.

Summary

An invitation to participate in scientific activity: ethnographic perspectives on collaboration practices in multidisciplinary questionnaire activity

Qualitative thematic inquiries form a specific method for creating research material, comparable to fieldwork, interviews and semi-structured questionnaire forms. The idea behind this method of collection was to send questionnaires published in printed leaflets to people who assisted researchers in providing information about their observations, experiences and memories connected with folk life. The basis of this study is the multidisciplinary and collaborative process of inviting citizens to create a new set of ethnological and sociological collections at the University of Turku. It took shape through the series of questionnaire leaflets Tiedusteluja kansallisten tieteiden alalta (Inquiries from the field of national sciences).

The starting point for my work is the University of Turku TYKL-Collections of the Archives of the School of History, Culture and Arts Studies (HKTL-archives). I examine the series of questionnaire pamphlets as well as related archive materials and discussions. I contemplate how questionnaire activity directed at citizens was planned and realized and on what kinds of social and intellectual interaction, circumstances and practices these forms of collaboration were based. By studying the processes from various ethnographic perspectives I attempt to deepen understanding of the many connections between the methods applied in questionnaire activity, on the one hand, and cultural, societal and scientific changes, on the other.

The series of questionnaire pamphlets was initiated in 1958 by Esko Aaltonen (1893-1966), Professor of Sociology, while he was serving as head of the Department of Sociology and the new Department of Ethnology in the Faculty of Humanities at the University of Turku. I have identified the most active period for multidisciplinary collaboration to be 1958–1962, during which time 14 questionnaire pamphlets appeared. They contained a total of 28 questionnaires, of which 12 came from sociology and 13 from ethnology, sometimes in parallel and sometimes consecutively. Three questionnaires intended for rural workers in specific trades were implemented in closer collaboration between the two disciplines. The basis for scientific co-operation was formed through regular work on the methodology of questionnaire leaflets. The invitation process was intended to be accessible and engaging for the respondents as well as to fit the research profiles of the institutions.

Esko Aaltonen and other researchers in the so-called national sciences participated actively in the Finnish Local Heritage Federation (Kotiseutuliitto) and other rural and museum organizations. It was also through these organizations that citizens were familiarized with the process of collecting materials and responding to questionnaires as aspects of knowledge creation and circulation. Prompts and practical instructions for amateur scholars who collected and wrote down responses to the questionnaires were shaped in the guides to local work (Kotiseututyön opas, 1948, 1953, 1963) published by Esko Aaltonen. During the 1950s and 1960s the methodological attention shifted from collection of material to new use contexts for the materials connected with rural sociology and planning the emerging modern society. The polyphony of questionnaire activity can be read in the various research programs that I recognize in the formulation of the questionnaires and prompts. During the 1950s and 1960s as well the significance of field work gradually began to be emphasized and questionnaire activity was modified to be a kind of passive field work conducted in rural communities.

Finally, using selected examples of personal data forms, I contemplate what preconditions for responding were created in survey activity. In the closing discussion I explore the opportunities for analyzing and developing methods of asking in connection, for example, with emerging areas of practice in sustainability and citizen science.

Translation by Kendra Willson