Korvaus työsopimuksen perusteettomasta yksilöperusteisesta päättämisestä – sattumanvarainen monen tekijän summa vai johdonmukaista kokonaisharkintaa?
Kirvesniemi, Ville (2023-11-16)
Korvaus työsopimuksen perusteettomasta yksilöperusteisesta päättämisestä – sattumanvarainen monen tekijän summa vai johdonmukaista kokonaisharkintaa?
(16.11.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231214154250
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231214154250
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on perusteettoman yksilöperusteisen työsopimuksen päättämisen yhteydessä maksettavan korvauksen ja sen määrään vaikuttavien seikkojen arviointi. Erityisesti tutkielmassa keskitytään TSL 12:2.2:iin, jossa on lueteltu ne korvauksen suuruuteen vaikuttavat tekijät, jotka tuomioistuimen tulee ottaa huomioon lopullista korvausta arvioidessaan.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten TSL 12:2.2:ssa lueteltuja henkilöperusteisesta työsopimuksen päättämisestä määrättävään korvaukseen vaikuttavia tekijöitä tulisi arvioida voimassa olevan oikeuden mukaan. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, onko hovioikeuskäytännöstä johdettavissa jonkinlaista yhteistä tulkintalinjaa, jota voitaisiin mahdollisesti hyödyntää TSL 12:2:n tulkinnassa. Tutkielmassa on hyödynnetty lainopillista ja empiiristä menetelmää. Lainopillisessa menetelmässä on hyödynnetty lain esitöitä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Empiirisen menetelmän tueksi on kerätty hovioikeuksien ratkaisut vuosien 2019–2022 ajalta, joissa on käsitelty yksilöperusteisia perusteettomia työsopimuksen päättämisiä.
TSL 12:2.2:ssa lueteltujen seikkojen joukossa esimerkiksi työttömyyden kesto ja ansionmenetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto sekä työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä olivat sellaisia seikkoja, joista konkreettisia havaintoja hovioikeuskäytännön valossa voitiin tehdä. Sen sijaan esimerkiksi työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työantajan menettely, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut TSL 12:2.2:iin rinnastettavat seikat eivät korvauksen suuruuteen vaikuttavina tekijöinä ole muihin tekijöihin nähden yhtä kaavamaisesti laskettavissa, minkä vuoksi niistä johdettavia konkreettisia johtopäätöksiäkin on haastavampi tehdä.
Suuri syy sille, miksei korvauskäytännöstä voida tehdä kovin pitkälle vietyjä tulkintoja, on TSL 12:2:n korvauksen epämääräisesti säännelty jako aineelliseen ja aineettomaan vahinkoon. Tulevaisuudessa erottelu aineettoman ja aineellisen vahingon välillä voitaisiin esimerkiksi sitoa osaksi tuomioistuinten perusteluja erottelemalla selkeästi, mitkä korvaukseen vaikuttavat seikat lisäävät aineellisen tai aineettoman vahingon määrää. Lisäksi TSL 12:2.2:n kahdeksan asiakokonaisuuden perusteella tehtävä kokonaisarviointi vaikuttaa korvauskäytännön arvioinnin haasteellisuuteen. Arviointia tekee haastavammaksi muun muassa se, että yksi korvauksen vaikuttava tekijä on ”muut TSL 12:2.2:iin rinnastettavat seikat”. Kyseinen seikkakokonaisuus laajentaa korvauksen arviointiin vaikuttavien tekijöiden piiriä entisestään.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten TSL 12:2.2:ssa lueteltuja henkilöperusteisesta työsopimuksen päättämisestä määrättävään korvaukseen vaikuttavia tekijöitä tulisi arvioida voimassa olevan oikeuden mukaan. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, onko hovioikeuskäytännöstä johdettavissa jonkinlaista yhteistä tulkintalinjaa, jota voitaisiin mahdollisesti hyödyntää TSL 12:2:n tulkinnassa. Tutkielmassa on hyödynnetty lainopillista ja empiiristä menetelmää. Lainopillisessa menetelmässä on hyödynnetty lain esitöitä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Empiirisen menetelmän tueksi on kerätty hovioikeuksien ratkaisut vuosien 2019–2022 ajalta, joissa on käsitelty yksilöperusteisia perusteettomia työsopimuksen päättämisiä.
TSL 12:2.2:ssa lueteltujen seikkojen joukossa esimerkiksi työttömyyden kesto ja ansionmenetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto sekä työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä olivat sellaisia seikkoja, joista konkreettisia havaintoja hovioikeuskäytännön valossa voitiin tehdä. Sen sijaan esimerkiksi työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työantajan menettely, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut TSL 12:2.2:iin rinnastettavat seikat eivät korvauksen suuruuteen vaikuttavina tekijöinä ole muihin tekijöihin nähden yhtä kaavamaisesti laskettavissa, minkä vuoksi niistä johdettavia konkreettisia johtopäätöksiäkin on haastavampi tehdä.
Suuri syy sille, miksei korvauskäytännöstä voida tehdä kovin pitkälle vietyjä tulkintoja, on TSL 12:2:n korvauksen epämääräisesti säännelty jako aineelliseen ja aineettomaan vahinkoon. Tulevaisuudessa erottelu aineettoman ja aineellisen vahingon välillä voitaisiin esimerkiksi sitoa osaksi tuomioistuinten perusteluja erottelemalla selkeästi, mitkä korvaukseen vaikuttavat seikat lisäävät aineellisen tai aineettoman vahingon määrää. Lisäksi TSL 12:2.2:n kahdeksan asiakokonaisuuden perusteella tehtävä kokonaisarviointi vaikuttaa korvauskäytännön arvioinnin haasteellisuuteen. Arviointia tekee haastavammaksi muun muassa se, että yksi korvauksen vaikuttava tekijä on ”muut TSL 12:2.2:iin rinnastettavat seikat”. Kyseinen seikkakokonaisuus laajentaa korvauksen arviointiin vaikuttavien tekijöiden piiriä entisestään.