Secular changes in cardiovascular risk factors among 70-year-olds – effect on cognitive impairment and long-term care

Abstract

Cardiovascular diseases and dementia are major public health concern, and they share several risk factors. Dementia-related disorders are the primary cause for long-term care among older adults. By affecting potential modifiable vascular risk factors, it is possible to influence the incidence of dementia and thus prevent or postpone the need for long-term care.

This thesis examined secular changes in cardiovascular morbidity, risk factor profiles, and dementia risk indices between the 1920 and the 1940 birth cohorts of home-dwelling older adults at the age of 70 years. Additionally, the association with the Brief Dementia Risk Index and incidence of dementia during a five-year follow-up was assessed. Factors predicting need for long-term care were examined among the 1920 cohort, and the future need for long-term care was predicted among the 1940 birth cohort. The 1940 birth cohort had lower cardiovascular disease morbidity, and their dementia risk and future need for long-term care were lower compared with the 1920 birth cohort. Of the cardiovascular risk factors, blood pressure and cholesterol values declined in the 1940 birth cohort, but the prevalence of diabetes and obesity increased compared with the 1920 birth cohort. The main predictors for need of long-term care were cognitive decline and reduced physical function. The Brief Dementia Risk Index predicted incident dementia during a five-year follow-up among the 1940 birth cohort.

The findings suggest that by influencing the modifiable risk factors for cardiovascular diseases and dementia, it is possible to reduce the need for long-term care. It is unclear if the increased use of cardiovascular medications will compensate the increased cardiovascular risk due to diabetes and obesity. Despite better general health and cognitive performance among the 1940 birth cohort, the predicted rates of future need for long-term care were high, especially at the ages of 85 and 90 years among those with impaired cognitive or physical function.

<b>Sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöissä 70-vuotiailla tapahtuneet muutokset ja niiden vaikutus kognition heikentymiseen ja pitkäaikaishoidon tarpeeseen</b>

Sydän- ja verisuonisairaudet sekä dementia ovat merkittäviä kansanterveydellisiä haasteita, ja niillä on useita yhteisiä riskitekijöitä. Dementiaan johtavat sairaudet ovat tavallisin syy iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon tarpeeseen. Vaikuttamalla sydän- ja verisuonisairauksien muokattaviin riskitekijöihin, voidaan vähentää dementian ilmaantuvuutta ja siten ehkäistä tai siirtää myöhemmäksi ympärivuorokautisen hoidon tarvetta.

Tämä väitöskirjatyö selvitti 70-vuotiaiden kotona asuvien turkulaisten sydän- ja verisuonisairauksien sairastavuuden, riskitekijöiden ja dementiariskin muutoksia. Tutkitut olivat syntyneet vuosina 1920 ja 1940. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin dementian riskilaskurin yhteyttä dementian ilmaantuvuuteen viiden vuoden seuranta-aikana. Ympärivuorokautisen hoidon tarvetta ennustavia tekijöitä tutkittiin vuonna 1920 syntyneiden 22 vuoden seurantatutkimuksessa. Näiden ennustekijöiden perusteella ennustettiin vuonna 1940 syntyneiden tulevaa ympärivuorokautisen hoidon tarvetta.

Vuonna 1940 syntyneillä oli vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia, heidän dementiariskinsä oli matalampi ja ennustettu tarve ympärivuorokautiselle hoidolle tulevaisuudessa oli pienempi verrattuna 1920 syntyneisiin. Vuonna 1940 syntyneiden verenpaine- ja kolesteroliarvot olivat vuonna 1920 syntyneitä matalammat, mutta diabetes ja lihavuus olivat yleisempiä. Pitkäaikaishoidon tarvetta ennakoivat erityisesti kognition heikentyminen ja toistuvat kaatumiset. Lyhyt dementian riskilaskuri (BDRI) ennusti dementian kehittymistä vuonna 1940 syntyneillä 70–75 vuoden iässä.

Tämän väitöskirjatyön tulokset viittaavat siihen, että vaikuttamalla sydän- ja verisuonisairauksien sekä dementian muokattaviin riskitekijöihin, on mahdollista vähentää ympärivuorokautisen hoidon tarvetta. Toistaiseksi on epäselvää, tuleeko sydän- ja verisuonisairauslääkkeiden lisääntynyt käyttö kompensoimaan diabeteksen ja lihavuuden yleistymisen aiheuttamaa sydän- ja verisuonisairausriskin kohoamista. Huolimatta 1940 syntyneiden yleisesti paremmasta terveydentilasta ja kognitiosta, ympärivuorokautisen hoidon tarve tulee olemaan suurta erityisesti korkeassa iässä niillä, joiden kognitio tai fyysinen toimintakyky on heikentynyt.