Monikansallisten yritysten aineettoman omaisuuden tulon jakaminen toimintopohjaisesti lisenssimallissa
403.54 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Viime vuosikymmeninä aineettoman omaisuuden merkitys on kasvanut monikansallisten yritysten
liiketoiminnassa jatkuvasti. Samalla myös siirtohinnoittelun tärkeys kansainvälisissä liiketoimissa ja niiden
markkinaehtoisen tuloksen kohdistumisen määrittämisessä on kasvanut. Jatkuvasti kasvavat ja
liiketoimintaansa laajentavat monikansalliset yritykset ovat kyenneet järjestelemään toimintansa sellaisten
liiketoimintamallien varaan, joiden verotuksellinen oikeutus on ollut kritiikin kohteena. Näistä tässä
tutkielmassa keskitytään lisenssimalliin, missä keskeisenä ideana on siirtää aineettoman omaisuuden
omistus- tai hallintaoikeus IP-holdingyhtiölle. Näille IP-holdingyhtiöille oli tyypillisenä ominaispiirteenä
niiden helppo liikuteltavuus, jonka vuoksi ne pystyttiin siirtämään yrityksen verotuksen kannalta edullisten
verokantojen maihin. Tämä siirto tapahtui käytännössä perustuen aineettoman omaisuuden oikeudelliseen
omistajuuteen, jonka vuoksi myös siirtohinnoittelussa käytetty tulo kohdistui IP-holdingyhtiön mukana
näihin maihin. Tosiasiallisesti kohdemaassa ei tarvinnut olla muuta liiketoiminnallista edellytystä tuloksen
siirtämiselle, jonka vuoksi malli oli ongelmallinen verotuksen näkökulmasta. Tutkielmassa käsitellään
vuonna 2015 valmistuneessa BEPS-hankkeessa esiteltyjen DEMPE-toimintojen ja niihin pohjautuvat
analyysin merkitystä lisenssimallille ja sen tulevaisuudelle. DEMPE-toiminnot ovat kehittäminen
(Development), parantaminen (Enhancement), ylläpito (Maintenance), suojaaminen (Protection) sekä
hyödyntäminen (Exploitation).
Tutkielman oikeudellisen taustoituksen kannalta keskeinen oikeuslähde on verotusmenettelyistä annettu laki
(18.12.1995/1558, myöhemmin VML) sekä erityisesti sen 31 §, jossa säädetään siirtohinnoitteluoikaisusta.
Lisäksi painoarvoa saavat tämän lain esityöt. Tämän lisäksi erityisen merkittäviä lähteitä ovat
kansainvälisten standardien ja tulkintalähteiden aseman saavuttaneet OECD:n siirtohinnoitteluohjeet sekä
malliverosopimus. Tutkielmassa tärkeässä roolissa on oikeuskirjallisuus. Oikeuskirjallisuudesta on haettu
erityisesti näkökulmia DEMPE-toimintojen soveltuvuuteen lisenssimallissa ja näistä tutkielman kannalta
merkittävimpiä teoksia ovat Screpanten ja Dziwińskin sekä Isomaan, Myllymäen ja Penttilän
oikeuskirjallisuus. Lisäksi näkökulmia VML 31 §:n soveltuvuudesta on haettu erityisesti Laineen ja
Lehtimäen sekä Takalon oikeuskirjallisuudesta.
OECD:n siirtohinnoitteluohjeet ovat merkittävässä asemassa kansainvälisessä siirtohinnoittelussa. Myös
OECD:n malliverosopimuksen siirtohinnoittelua koskevat artiklat ovat laajasti käytössä verosopimuksissa.
Tämä osoittaa myös OECD:n hankkeiden kansainvälistä merkitystä, jonka vuoksi myös DEMPE-toiminnot
tulevat kansainvälisesti sovellettaviksi. Oikeuskirjallisuudessa esitettiin osittain hyvinkin eroavia näkemyksiä
DEMPE-toimintojen tarkoituksen käytännön onnistumisesta lisenssimallin ongelmien ratkaisussa. DEMPE-
toiminnot ovat tehokas keino poistaa sellaiset rakenteellisen ratkaisut, joissa lisenssimallin IP-holdingyhtiö
on toiminut ainoastaan oikeudellisena omistajana. DEMPE-toimintojen myötä suurin osa tällaisten
rakennelmien tuloksesta siirtyy muille toiminnoille. Oikeuskirjallisuudessa esitettiin näkemyksiä myös siitä,
kuinka tämä uudistus mahdollistaa monikansallisille yrityksille ohjeistuksen siitä, miten verotuksen
siirtäminen on sallittua. Tätä väitettä vastaan löytyy myös oikeuskirjallisuudesta kannanottoja.
Tosiasiallisesti tällaisten liiketoiminnallisten järjestelyn tekeminen ei olisi taloudellisesti kannattavaa. Se
olisi merkittävä kuluerä ja vaatisi merkittäviä liiketoiminnan uudelleen järjestelyjä, mikäli IP-holdingyhtiön
kanssa samassa maassa ei ole muuta merkittävää liiketoimintaa. Kokonaisuudessaan DEMPE-toiminnot
kuitenkin ovat esimerkki siitä, kuinka siirtohinnoittelu on siirtymässä aineettomassa omaisuudessa
vahvemmin taloudellisen tosiseikaston puoleen pelkän oikeudellisen sopimisen sijaan.