Yhdistelmätutkinto toisen asteen koulutusvalintana ja koulutuspoliittisena kysymyksenä

Abstract

Tämä väitöstutkimus kohdistuu toisen asteen tutkintomuotoon, yhdistelmätutkintoon, jossa opiskelija suorittaa samanaikaisesti ammatillisen perustutkinnon, ylioppilastutkinnon ja halutes-saan koko lukion oppimäärän. Tässä väitöstutkimuksessa tutkitaan yhdistelmätutkinnon valintaa dualistisella toisella asteella 2010-luvulla ja yhdistelmätutkintoa koulutuspoliittisena kysymyk-senä. Kokoava tavoite on tutkia, miten yhdistelmätutkinto on vastannut sille asetettuihin koulu-tuspoliittisiin tavoitteisiin. Yhdistelmätutkinnon valinneita nuoria voi pitää sosiologisesti mie-lenkiintoisena opiskelijaryhmänä, koska he ovat valinnallaan ylittäneet perinteisen käsi-pää-dualismin (Billett, 2014; Volanen, 2012). Sen lisäksi, että tutkimuksen keskeinen tehtävä on laajentaa ymmärrystä toisen asteen valinnoista suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, osallistuu se myös laajempaan kansainväliseen keskusteluun siitä, miten toinen aste tulisi organisoida ja millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia erilaisilla organisointitavoilla on (esim. Blossfeld ym., 2016; Nylund ym., 2018; Wheelahan, 2007, 2015).

Toisen asteen jakautumista ammatilliseen ja lukiokoulutukseen tarkastellaan tässä tutkimuksessa hyödyntäen Bernsteinin (2000) teoriaa pedagogisista koodeista, jonka keskiössä on ajatus siitä, että koulutusjärjestelmä mukailee ja uusintaa yhteiskunnan valtasuhteita ja näin ollen antaa eri yhteiskuntaluokista tuleville lapsille ja nuorille eriarvoiset mahdollisuudet saavuttaa eri tiedon-muotoja. Koulutusvalintojen tarkastelun teoreettisena viitekehyksenä puolestaan hyödynnetään erityisesti Bourdieun käytännön teoriaa (Bourdieu, 1990; Bourdieu & Passeron, 1990) ja Goldthorpen (1996; 1998) rationaalisen valinnan teoriaa sekä näitä kahta teoriaa yhdisteleviä teoreettisia näkemyksiä (esim. Evans, 2007; Gambetta, 1987; Glaesser & Cooper, 2014). Väi-töstutkimuksessa toisen asteen koulutusvalintaa lähestytään siten, että taustalla nähdään vaikut-tavan sekä rakenteelliset tekijät että yksilön oma päätöksenteko.

Väitöstutkimus rakentuu neljästä osatutkimuksesta, joissa hyödynnetään sekä määrällisiä että laadullisia aineistoja. Ensimmäisen osatutkimuksen aineisto muodostuu opetusministeriön, ope-tus- ja kulttuuriministeriön ja hallituksen kou-lutuspoliittisista asiakirjoista (N = 32), jotka käsit-televät yhdistelmätutkintoa ja toisen asteen kehittämistä. Analyysimenetelmänä käytettiin dis-kurssianalyysia. Toisessa osatutkimuksessa aineistona käytetään Opiskelun ja koulutuksen tut-kimussäätiön ja Suomen ammattiin opiskelevien liiton keräämää Amisbarometri 2015 -aineistoa (N = 15 886). Aineisto on analysoitu soveltuvin tilastollisin menetelmin. Analyysit tehtiin käyt-täen painotettua aineistoa (N = 15 547). Osatutkimuksissa III ja IV käytetään vuonna 2014 Tu-run ja Tampereen ammatillisista oppilaitoksista kerättyä sähköistä kyselyaineistoa, johon vastasi 360 toisen ja kolmannen vuoden yhdistelmätutkinto-opiskelijaa. Aineisto on analysoitu soveltu-vin tilastollisin menetelmin ja teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.

Vaikka yhdistelmätutkinto ei merkittävästi olekaan vaikuttanut koulutusjärjestelmätasolla toisen asteen organisointiin, joka perustuu ammatillisen ja lukiokoulutuksen vahvaan jakoon, opiskeli-jatasolla yhdistelmätutkinto kuitenkin näyttää murtaneen perinteistä pää-kädet-dualismia. Vaik-ka yhdistelmätutkintoa suorittavat opiskelijat ovatkin vahvemmin ammatillisesti orientoituneita, oli yhdistelmätutkinto ollut opiskelijoiden tietoinen valinta yhdistää sekä käytännölliset ammat-tiopinnot että teoreettiset lukio-opinnot. Erityisen hyödyllisenä yhdistelmätutkintoa pidettiin jatko-opintojen näkökulmasta. Yhdistelmätutkinto näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella myös ammatillisen koulutuksen sisäisenä erityisreittinä, jonka avulla korkeakoulutettujen van-hempien ammatillisesti orientoituneet lapset pystyvät varmistamaan laajat jatkokoulutusmahdol-lisuudet.

<b>Dual qualification as an upper secondary education choice and as an education policy issue</b>

The subject of this dissertation is a special education route at the upper secondary level, dual qualification (DQ), in which students carry out studies in parallel in both general upper second-ary education and vocational upper secondary education. This dissertation aims to study the choice of DQ studies in the dualistic upper secondary education system in the 2010s and the DQ as an education policy issue. The broader aim of this dissertation is to answer to the ques-tion whether the policy goals assigned for the DQ have actualized. Young people who have chosen a DQ are a sociologically interesting student group, as they have crossed the traditional mind-hands dualism (Billett, 2014; Volanen, 2012). The central aim of this study is to broaden the understanding of the choice of upper secondary education. In addition, the study contributes to the broader discussion on how upper secondary education should be organised and what kinds of societal implications the different ways of organising have (e.g. Blossfeld ym., 2016; Nylund ym., 2018; Wheelahan, 2007, 2015).

The differentiation at the upper secondary level in this dissertation is studied through making use of the theory on pedagogical codes of Bernstein (2000), according to whom the education system is shaped by and reproduces the power relations of society and therefore provides une-qual possibilities for achieving different forms of knowledge. The theoretical perspectives on education choices rely on Bourdieu's theory of practice (Bourdieu, 1990; Bourdieu & Passeron, 1990), Goldthorpe's (1996; 1998) rational action theory, and perspectives that combine these two theoretical perspectives (e.g. Evans, 2007; Gambetta, 1987; Glaesser & Cooper, 2014). Education choices in this study are seen as the result of both structural factors and an individu-al's own decision making.

This dissertation is based on four sub-studies which make use of both quantitative and qualita-tive data. The data of the first study are comprised of policy documents of the Ministry of Edu-cation and Ministry of Education and Culture and other governmental documents (N=32) that deal with the DQ and the development of upper secondary education. The data were analysed using discourse analysis. The data of the second sub-study are comprised of the Vocational School Student Survey 2015 (Amisbarometri 2015) collected by the Research Foundation for Studies and Education (Otus) and the National Union of Vocational Students in Finland (SAKKI) (N = 15 886). The data was analysed using suitable statistical methods. The analyses were carried out using weighted data (N = 15 547). The data of the third and fourth sub-studies are comprised of Webropol survey data, which was collected from the vocational institutes of city of Tampere and Turku in 2014, and which was responded to by 360 students in their sec-ond or third year of DQ studies. The data was analysed using suitable statistical methods and theory-based content analysis.

According to this dissertation, the effects of the DQ on the organisation of upper secondary education are minor, as the organisation is strongly based on the academic-vocational divide. However, at the level of students, the DQ has broken down the traditional mind-hands dualism. Although DQ students are more practically oriented, for most a DQ had been a deliberate choice to combine theoretical GUS studies and practical VET studies. Students saw the DQ especially useful from the perspective of further studies. Furthermore, according to this study, the DQ operates as a specialised education route within vocational education which is chosen by vocationally oriented children of parents who have higher education and through which they can secure broader further education possibilities.