Kuurot ja arki : Vammaisuuden representaatioita Kuuromykkäin lehdessä vuosina 1896–1912
Muiluvuori, Minna (2025-04-17)
Kuurot ja arki : Vammaisuuden representaatioita Kuuromykkäin lehdessä vuosina 1896–1912
(17.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052149515
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052149515
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin kuurojen arjen representaatioita 1800–1900 -luvun vaihteen suomalaisessa kuuroille suunnatussa lehdessä. Tutkielman tarkoituksena on lisätä tietoa kuurojen arjesta menneisyydessä, mikä samalla auttaa ymmärtämään vammaisten arkea nykypäivänä. Analysoin yleistä representaatiota, jota lehdessä rakentavat erityisesti kuulevat auktoriteetit, kuten opettajat ja papit. Nostan esille myös kysymyksen siitä, miten kuurot itse kuvaavat arkeaan. Arjen kategoria paljastaa myös asioita siitä, kuinka kuurojen identiteettejä kuvataan historiassa. Tutkimuksen keskeisinä käsitteinä käytän identiteetin, representaation ja diskurssin käsitteitä.
Aineistonani toimii vuodesta 1896 lähtien toimitetun suomenkielisen Kuuromykkäin lehden julkaisut, kuten uutiset, opettavaiset tekstit, rukoukset, matkakertomukset ja kuurojen kirjoittamat kirjeet. Tekstit on poimittu ajallisesti joka toiselta vuodelta, aina vuodesta 1896 vuoteen 1912. Tämä tarkoittaa yhteensä yhdeksää lehteä 16 vuoden aikaväliltä. Tätä aineistoa käsittelen diskurssintutkimuksen keinoin. Olen siis kiinnostunut tavoista, joilla arjen kategoriaa rakennetaan lehden tuottamassa puheessa. Analyysia toteutan Norman Faircloughin kolmiosaisen diskurssianalyysimallin avulla, missä keskeisenä ovat toimijat, toimijoiden tuottama puhe ja konteksti, jossa toimijat tätä puhetta tuottavat.
Analyysi paljastaa, että kuurojen arjesta rakennetaan moninaista kuvaa. Aiemmassa historiankirjoituksessa painottuvat negatiiviset valtadiskurssit kuuroudesta parannettavissa olevana sairautena, Jumalan rangaistuksena ja rikollisuuteen altistavana tekijänä ovat esillä lehdessä. Kuitenkin myös myönteisempiä vastadiskursseja esiintyy tekstissä. Toimijoina teksteistä on tunnistettavissa kuulevia ja kuuroja henkilöitä. Heidän tavoissaan puhua kuurojen arjesta on merkittäviä eroja. Puhe arjesta voidaan jakaa kuuteen eri kategoriaan, jotka olen ryhmitellyt kolmeksi kokonaisuudeksi. Näitä arjen kategorioita ovat: 1) koulutus ja kommunikaatio, 2) työ ja vapaa-aika ja 3) uskonto ja avioliitto. Koulutuksen, kommunikaation, vapaa-ajan ja uskonnon kategorioista kirjoitetaan eniten lehdissä, kun taas työ ja avioliitto jäävät vähemmälle huomiolle.
Varsinkin kuulevien tuottamat valtadiskurssit korostavat puutteita, kuurojen pelastamista, holhousta, synnin ja eristämisen teemoja arjessa. Kuuroista muotoutuu kuva poikkeavina, toisina ja ominaisuuksiltaan huonompina, kuten passiivisina ja toisista riippuvaisina kansalaisina. Sen sijaan useimmiten kuurojen esille tuomat vastadiskurssit ovat tämän vastakohta. Niissä kuurojen arjesta rakentuu aktiivinen ja itsenäinen kuva, jossa taidot, osallisuus ja positiiviset luonteenpiirteet nostetaan esille. Toisaalta samaan aikaan sekä kuulevat että kuurot tuottavat kumpiakin diskursseja.
Aineistonani toimii vuodesta 1896 lähtien toimitetun suomenkielisen Kuuromykkäin lehden julkaisut, kuten uutiset, opettavaiset tekstit, rukoukset, matkakertomukset ja kuurojen kirjoittamat kirjeet. Tekstit on poimittu ajallisesti joka toiselta vuodelta, aina vuodesta 1896 vuoteen 1912. Tämä tarkoittaa yhteensä yhdeksää lehteä 16 vuoden aikaväliltä. Tätä aineistoa käsittelen diskurssintutkimuksen keinoin. Olen siis kiinnostunut tavoista, joilla arjen kategoriaa rakennetaan lehden tuottamassa puheessa. Analyysia toteutan Norman Faircloughin kolmiosaisen diskurssianalyysimallin avulla, missä keskeisenä ovat toimijat, toimijoiden tuottama puhe ja konteksti, jossa toimijat tätä puhetta tuottavat.
Analyysi paljastaa, että kuurojen arjesta rakennetaan moninaista kuvaa. Aiemmassa historiankirjoituksessa painottuvat negatiiviset valtadiskurssit kuuroudesta parannettavissa olevana sairautena, Jumalan rangaistuksena ja rikollisuuteen altistavana tekijänä ovat esillä lehdessä. Kuitenkin myös myönteisempiä vastadiskursseja esiintyy tekstissä. Toimijoina teksteistä on tunnistettavissa kuulevia ja kuuroja henkilöitä. Heidän tavoissaan puhua kuurojen arjesta on merkittäviä eroja. Puhe arjesta voidaan jakaa kuuteen eri kategoriaan, jotka olen ryhmitellyt kolmeksi kokonaisuudeksi. Näitä arjen kategorioita ovat: 1) koulutus ja kommunikaatio, 2) työ ja vapaa-aika ja 3) uskonto ja avioliitto. Koulutuksen, kommunikaation, vapaa-ajan ja uskonnon kategorioista kirjoitetaan eniten lehdissä, kun taas työ ja avioliitto jäävät vähemmälle huomiolle.
Varsinkin kuulevien tuottamat valtadiskurssit korostavat puutteita, kuurojen pelastamista, holhousta, synnin ja eristämisen teemoja arjessa. Kuuroista muotoutuu kuva poikkeavina, toisina ja ominaisuuksiltaan huonompina, kuten passiivisina ja toisista riippuvaisina kansalaisina. Sen sijaan useimmiten kuurojen esille tuomat vastadiskurssit ovat tämän vastakohta. Niissä kuurojen arjesta rakentuu aktiivinen ja itsenäinen kuva, jossa taidot, osallisuus ja positiiviset luonteenpiirteet nostetaan esille. Toisaalta samaan aikaan sekä kuulevat että kuurot tuottavat kumpiakin diskursseja.