Rikosten yksiköinti lapsenraiskauksessa

Abstract

Tutkielman aiheena on rikoskonkurenssi ja tarkemmin määriteltynä rikosten yksiköinti. Tutkielmassa tutkitaan sitä, miten lapsenraiskauksia, joissa sama tekijä kohdistaa samaan uhriin useita tekoja on yksiköity lainsoveltamistilanteissa. Lisäksi käydään läpi lapsenraiskauksen yksiköintiin liittyviä arviointiperusteita ja arvioidaan niitä. Tutkimuksen kohteena on nimenomaan lapsenraiskauksen tapaukset ja apuna tutkimuksessa käytetään korkeimman oikeuden ja hovioikeuden ratkaisuja sekä oikeuskirjallisuutta. Tutkimusmetodi on lainopillinen. Rikosten yksiköinnistä ei ole lainsäädännössä säännöksiä, joten se, miten rikoksia yksiköidään on jäänyt pääosin oikeuskäytännössä ratkaistavaksi. Tuomioistuimet tekevät yksiköintipäätöksensä oikeuskirjallisuuden sekä oikeuskäytännössä muodostuneen luonnollisen katsantokannan perusteella. Tutkimus osoittaa, että oikeuskäytännössä muodostuneen kannan mukaan lapsenraiskauksen tapauksissa useita tekoja sisältäneet tekosarjat katsotaan yleensä yhtenäiseksi teoksi ja yksiköidään siten yhdeksi lapsenraiskaukseksi. Lapsenraiskauksen yksiköinnin voidaan katsoa tutkimuksen perusteella olevankin melko johdonmukaista lainsoveltamistilanteissa.