The Effects of reducing sedentary behavior on cardiovascular health: A Randomized controlled trial in adults with metabolic syndrome
Norha, Jooa (2025-08-08)
The Effects of reducing sedentary behavior on cardiovascular health: A Randomized controlled trial in adults with metabolic syndrome
(08.08.2025)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0133-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0133-3
Kuvaus
ei tietoa saavutettavuudesta
Tiivistelmä
Observational evidence suggests that a high volume of sedentary behavior (SB) associates with adverse cardiovascular health, yet interventional evidence remains limited. The aim of this doctoral thesis was to investigate the effects of a SB reducing intervention on cardiovascular health.
Sixty-four adults with metabolic syndrome, physical inactivity, and high sedentary time were randomized into the intervention (n=33) and control (n=31) groups. The intervention group aimed at reducing daily SB by 1 h/day for six months, compared to a four-week screening period. The SB was advised to be replaced with other physical activity than exercise training, such as standing up, everyday tasks, and light physical activities. The control group maintained their usual physical activity behavior. All participants wore accelerometers throughout the study to monitor SB and physical activities. The outcomes were maximal cardiorespiratory fitness, and blood pressure and echocardiographic measures at rest and during exercise testing.
The intervention group reduced their SB by 40 min/day and increased moderate-to-vigorous intensity physical activity by 20 min/day, on average, while no statistically significant changes in the control group were observed.
No statistically significant intervention effects on cardiorespiratory fitness or resting or exercise blood pressure and echocardiography were observed. However, among all participants, increased physical activity correlated with improved cardiorespiratory fitness, left ventricular mass index, and submaximal exercise blood pressure and left ventricular global longitudinal strain.
In conclusion, the SB-reducing intervention did not affect the health of the cardiovascular system, although successful SB reduction provided some benefits. Therefore, increasing physical activity is recommended to improve cardiovascular health. Paikallaanolon vähentämisen vaikutukset sydämen ja verenkiertoelimistön terveyteen: satunnaistettu kontrolloitu tutkimus aikuisilla, joilla on metabolinen oireyhtymä
Havainnoivien tutkimusten mukaan runsas paikallaanolo on yhteydessä heikompaan sydän- ja verisuoniterveyteen, mutta interventiotutkimuksia aiheesta on vasta rajatusti. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia paikallaanolon vähentämisen vaikutuksia kestävyyskuntoon sekä sydämen ja verenkiertoelimistön terveyteen fyysisesti inaktiivisilla keski-ikäisillä aikuisilla, joilla on metabolinen oireyhtymä.
Yhteensä 64 vähän liikkuvaa aikuista, joilla oli metabolinen oireyhtymä ja jotka viettivät suurimman osan hereilläoloajastaan paikallaan istuen tai makoillen, satunnaistettiin koe- (n=33) ja verrokkiryhmiin (n=31). Koeryhmässä tavoitteena oli vähentää päivittäistä paikallaanoloa neljän viikon sisäänottovaiheeseen verrattuna tunnilla päivässä puolen vuoden ajan. Paikallaanoloa suositeltiin korvaamaan tuolista ylös nousemalla, arkiliikkumisella ja kevyellä aktiivisuudella. Verrokkiryhmää ohjeistettiin säilyttämään tavanomaiset paikallaanolo- ja liikkumistottumukset. Kaikki tutkittavat käyttivät liikemittareita koko puolen vuoden ajan paikallaanolon ja liikkumisen seuraamiseksi. Sydän- ja verisuoniterveyttä tutkittiin maksimaalisella polkupyörä-ergometritestillä sekä verenpainemittauksilla ja sydämen kaikukuvauksella sekä levossa että fyysisen rasituksen yhteydessä.
Koeryhmä vähensi paikallaanoloa keskimäärin 40 min/pv ja lisäsi reipasta tai rasittavaa liikkumista 20 min/pv, kun taas verrokkiryhmässä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia.
Paikallaanolon vähentämiseen pyrkineellä interventiolla ei ollut tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia kestävyyskuntoon eikä levossa mitattuun tai rasituksen aikaiseen verenpaineeseen tai sydämen rakenteeseen tai toimintaan. Koko tutkimusjoukkoa tarkasteltaessa lisääntynyt liikkuminen oli kuitenkin yhteydessä parantuneeseen kestävyyskuntoon sekä sydämen vasemman kammion massaindeksiin ja matalampaan verenpaineeseen sekä parempaan vasemman kammion pitkittäissupistumiseen kevyen–reippaan liikkumisen aikana.
Paikallaanolon vähentämiseen pyrkineellä interventiolla ei ollut vaikutusta sydän- ja verisuoniterveyteen, joskin onnistunut paikallaanolon vähentäminen ja liikkumisen lisääminen edistivät maksimaalista kestävyyskuntoa sekä sydän- ja verisuoniterveyttä. Siispä liikkumisen lisääminen on suositeltavaa kunnon sydän- ja verisuoniterveyden parantamiseksi.
Sixty-four adults with metabolic syndrome, physical inactivity, and high sedentary time were randomized into the intervention (n=33) and control (n=31) groups. The intervention group aimed at reducing daily SB by 1 h/day for six months, compared to a four-week screening period. The SB was advised to be replaced with other physical activity than exercise training, such as standing up, everyday tasks, and light physical activities. The control group maintained their usual physical activity behavior. All participants wore accelerometers throughout the study to monitor SB and physical activities. The outcomes were maximal cardiorespiratory fitness, and blood pressure and echocardiographic measures at rest and during exercise testing.
The intervention group reduced their SB by 40 min/day and increased moderate-to-vigorous intensity physical activity by 20 min/day, on average, while no statistically significant changes in the control group were observed.
No statistically significant intervention effects on cardiorespiratory fitness or resting or exercise blood pressure and echocardiography were observed. However, among all participants, increased physical activity correlated with improved cardiorespiratory fitness, left ventricular mass index, and submaximal exercise blood pressure and left ventricular global longitudinal strain.
In conclusion, the SB-reducing intervention did not affect the health of the cardiovascular system, although successful SB reduction provided some benefits. Therefore, increasing physical activity is recommended to improve cardiovascular health.
Havainnoivien tutkimusten mukaan runsas paikallaanolo on yhteydessä heikompaan sydän- ja verisuoniterveyteen, mutta interventiotutkimuksia aiheesta on vasta rajatusti. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia paikallaanolon vähentämisen vaikutuksia kestävyyskuntoon sekä sydämen ja verenkiertoelimistön terveyteen fyysisesti inaktiivisilla keski-ikäisillä aikuisilla, joilla on metabolinen oireyhtymä.
Yhteensä 64 vähän liikkuvaa aikuista, joilla oli metabolinen oireyhtymä ja jotka viettivät suurimman osan hereilläoloajastaan paikallaan istuen tai makoillen, satunnaistettiin koe- (n=33) ja verrokkiryhmiin (n=31). Koeryhmässä tavoitteena oli vähentää päivittäistä paikallaanoloa neljän viikon sisäänottovaiheeseen verrattuna tunnilla päivässä puolen vuoden ajan. Paikallaanoloa suositeltiin korvaamaan tuolista ylös nousemalla, arkiliikkumisella ja kevyellä aktiivisuudella. Verrokkiryhmää ohjeistettiin säilyttämään tavanomaiset paikallaanolo- ja liikkumistottumukset. Kaikki tutkittavat käyttivät liikemittareita koko puolen vuoden ajan paikallaanolon ja liikkumisen seuraamiseksi. Sydän- ja verisuoniterveyttä tutkittiin maksimaalisella polkupyörä-ergometritestillä sekä verenpainemittauksilla ja sydämen kaikukuvauksella sekä levossa että fyysisen rasituksen yhteydessä.
Koeryhmä vähensi paikallaanoloa keskimäärin 40 min/pv ja lisäsi reipasta tai rasittavaa liikkumista 20 min/pv, kun taas verrokkiryhmässä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia.
Paikallaanolon vähentämiseen pyrkineellä interventiolla ei ollut tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia kestävyyskuntoon eikä levossa mitattuun tai rasituksen aikaiseen verenpaineeseen tai sydämen rakenteeseen tai toimintaan. Koko tutkimusjoukkoa tarkasteltaessa lisääntynyt liikkuminen oli kuitenkin yhteydessä parantuneeseen kestävyyskuntoon sekä sydämen vasemman kammion massaindeksiin ja matalampaan verenpaineeseen sekä parempaan vasemman kammion pitkittäissupistumiseen kevyen–reippaan liikkumisen aikana.
Paikallaanolon vähentämiseen pyrkineellä interventiolla ei ollut vaikutusta sydän- ja verisuoniterveyteen, joskin onnistunut paikallaanolon vähentäminen ja liikkumisen lisääminen edistivät maksimaalista kestävyyskuntoa sekä sydän- ja verisuoniterveyttä. Siispä liikkumisen lisääminen on suositeltavaa kunnon sydän- ja verisuoniterveyden parantamiseksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2958]