Ekologiset kompensaatiot keinona hillitä luontokatoa tiivistyvissä kunnissa
Liljavirta, Elina (2025-07-31)
Ekologiset kompensaatiot keinona hillitä luontokatoa tiivistyvissä kunnissa
(31.07.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025080781458
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025080781458
Tiivistelmä
Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen tiivistyminen ja laajentuminen reuna-alueille heikentää kaupunkien viheralueita ja ympäröiviä luontoalueita sekä kaupunkiluonnon kunnan jäsenille tuottamia ekosysteemipalveluita. Maankäytön muutoksilta ei kuitenkaan voida välttyä kasvavissa ja kehittyvissä kunnissa. Kuntien maankäyttöön kohdistuu keskenään ristiriitaisia tarpeita, kun samanaikaisesti pyritään yhteensovittamaan kasvupaineet sekä turvaamaan luonnonarvojen säilyminen. Luonnonsuojelulain (9/2023) 11 lukuun uutena menettelynä lisätyt vapaaehtoiset ekologiset kompensaatiot ovat laajentaneet kuntien saatavilla olevaa luonnonsuojelun keinovalikoimaa. Kompensaatiot mahdollistavat kunnalle uudenlaisen tavan puuttua tiivistyvän kaupunkirakenteen aiheuttamiin luontoheikennyksiin sekä luonnon monimuotoisuuden suojelun toteuttamiseen.
Ekologisessa kompensaatiossa hankkeen aiheuttama heikennys hyvitetään toisaalla siten, että lopputuloksena on vähintään luonnon kokonaisheikentymättömyys. Menettelyn vapaaehtoisuudesta seuraa, että kunnilla ei ole velvoitetta toteuttaa kompensaatioita tai edistää niiden laajempaa käyttöönottoa. Kunnat voivat toteuttaa ekologisia kompensaatioita alueellaan sekä halutessaan ohjata tästä aiheutuvat kustannukset heikennyksen aiheuttajalle joko kaavoituksen tai erilaisten maankäytön sopimusten keinoin. Ekologiset kompensaatiot eivät kuitenkaan ole ratkaisu kaikkeen luonnonarvoja heikentävään toimintaan. Heikennysten hyvitykset eivät ota huomioon esimerkiksi alueiden paikkasidonnaisia arvoja. Uudenlaisena menettelynä kompensaatioprosessia ja sen käyttöönottoa rasittavat vielä monenlaiset haasteet.
Tutkielmassa selvitetään, miten ekologisilla kompensaatioilla voidaan puuttua maankäytön muutoksista aiheutuviin luontoheikennyksiin ja miten kompensaatiot asettuvat kunnissa osaksi lieventämishierarkiaa sekä arvioidaan kuntien keinoja ottaa kompensaatiot käyttöön. Tutkielmassa käydään läpi myös tekijöitä, jotka voivat edesauttaa kompensaatioiden käyttöönottoa sekä tunnistetaan tähän liittyviä haasteita.
Ekologisessa kompensaatiossa hankkeen aiheuttama heikennys hyvitetään toisaalla siten, että lopputuloksena on vähintään luonnon kokonaisheikentymättömyys. Menettelyn vapaaehtoisuudesta seuraa, että kunnilla ei ole velvoitetta toteuttaa kompensaatioita tai edistää niiden laajempaa käyttöönottoa. Kunnat voivat toteuttaa ekologisia kompensaatioita alueellaan sekä halutessaan ohjata tästä aiheutuvat kustannukset heikennyksen aiheuttajalle joko kaavoituksen tai erilaisten maankäytön sopimusten keinoin. Ekologiset kompensaatiot eivät kuitenkaan ole ratkaisu kaikkeen luonnonarvoja heikentävään toimintaan. Heikennysten hyvitykset eivät ota huomioon esimerkiksi alueiden paikkasidonnaisia arvoja. Uudenlaisena menettelynä kompensaatioprosessia ja sen käyttöönottoa rasittavat vielä monenlaiset haasteet.
Tutkielmassa selvitetään, miten ekologisilla kompensaatioilla voidaan puuttua maankäytön muutoksista aiheutuviin luontoheikennyksiin ja miten kompensaatiot asettuvat kunnissa osaksi lieventämishierarkiaa sekä arvioidaan kuntien keinoja ottaa kompensaatiot käyttöön. Tutkielmassa käydään läpi myös tekijöitä, jotka voivat edesauttaa kompensaatioiden käyttöönottoa sekä tunnistetaan tähän liittyviä haasteita.