Suomalaisesta puolueesta Lapuan liikkeeseen: K. W. Huhtalan poliittis-yhteiskunnallinen toiminta autonomian ajalta 1930-luvun alkuun

Abstract

Käsillä oleva tutkimus kuuluu Suomen poliittisen historian alaan, ja kohteena on jyrkkänä kommunismin vastustajana Satakunnassa tunnetuksi tullut Kaarlo Wilho (K. W.) Huhtala (1874–1941). Hänen elämänvaiheidensa kautta paneudutaan ensin autonomian ajan loppuvuosiin paikallisesta näkökulmasta, sitten vuosien 1917 ja 1918 tapahtumiin sekä niiden seuraamuksiin ja lopuksi 1920-luvun poliittiseen kehitykseen, joka tavallaan huipentui laitimmaisen oikeiston liikehdintään vuosikymmenen lopulla ja seuraavan alussa. Kaikki mainitut ilmentymät olivat vahvasti läsnä tutkimuskohteen elämässä. Huhtala esimerkiksi kuului Suomalaisen puolueen näkyvimpiin hahmoihin kotikunnassaan Ulvilassa, taisteli valkoisten joukoissa Satakunnan rintamalla ja saavutti johtavan aseman äärioikeiston nimiin liitetyissä Suomen suojelusliitossa ja Lapuan liikkeessä. Eräänlaisina tähtihetkinä näyttäytyivät talonpoikaismarssi sekä nousu eduskuntaan Kokoomuspuolueen listoilta vuonna 1930.

Tutkimuksesta käy ilmi, kuinka K. W. Huhtalan vaikutus Ulvilassa lähenteli inhimillisen osallistumisen äärirajoja. Huhtalan puuhakkuuden tuloksena Ulvilan Kaasmarkkuun perustettiin Ulvilan ensimmäinen VPK, ja lyhyttä keskeytystä lukuunottamatta hän toimi sen päällikkönä kuolemaansa asti. Hänet valittiin myös Ulvilan kunnanvaltuuston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sekä lukuisiin muihin kunnallisiin elimiin, näissäkin tavallisesti esimiesasemaan. Kun luetteloon lisätään vielä hänen luontainen avuliaisuutensa, puheenjohtajuus Kaasmarkun hengellisessä yhteisössä, nousu reservin upseeriksi sekä päällikkyys Ulvilan suojeluskunnassa, oli luonnollista, että Huhtala nautti kunnioitusta ja arvonantoa syrjäisessä kotikylässään. Samaa ei voinut sanoa suhtautumisesta monin paikoin Kaasmarkun ulkopuolella ja etenkään Porin esikaupunkialueilla. Jälkimmäinen seutu sai todistaa Huhtalaan kohdistuneista väkivallan yrityksistä, joihin syyllisinä pidettiin vastapuolen miehiä vuodelta 1918.

Tutkimuksen tarkoitus on osoittaa K. W. Huhtalan tapausta esimerkkinä käyttäen, ettei äärioikeistolaisiksi katsottujen ilmiöiden taustalla vaikuttaneet ensisijaisesti yksittäisten ihmisten valtapyyteet tai hetken mielijohteet, vaan syitä on haettava ennen kaikkea siitä pelosta ja huolestumisesta, joka kohdistui isänmaan tulevaisuuteen sekä omaan turvallisuuteen liittyviin näkökohtiin. Tutkimuksessa tuodaan esille, kuinka punaisten armahdukset sisällissodan jälkeen, näiden paluu kotiseudulle ja edellä mainitut väkivaltaisuudet, joiden johdosta Huhtala joutui kantamaan asetta henkensä suojelemiseksi, tekivät hänestä valkoisen aatteen esitaistelijan ja lopulta oikeistolaisten äärijärjestöjen suunnannäyttäjän Satakunnassa. Asiaan vaikuttivat myös vasemmiston nopea nousu vallan huipulle Ulvilassa, kommunismin uhkakuvat ja ylipäänsä pettymykset sen johdosta, ettei poliittinen kehitys Suomessa lähtenyt siihen suuntaan kuin moni sisällissodan voittaja olisi toivonut.

Sisällissodan tapahtumia K. W. Huhtalan osalta ja sodan jälkiselvittelyjä kuvataan muita osa-alueita tarkemmin, koska tarkoitus on osoittaa, että juuri nämä tapahtumat taustoittivat sitä kehitystä, mikä teki Huhtalasta – alun perin maltillisesta suomettarelaisesta – jyrkän linjan oikeistoradikaalin. Samalla osoitetaan tavanomaisista kuvioista poiketen, että hänen kotikuntansa jäi kokonaan vaille niitä, jotka lähtivät Saksaan liittyäkseen siellä jääkäripataljoonaan, mutta keisarillisen Venäjän armeijaan Ulvilasta hakeutuneet sijoittuivat paikallisten valkoisten kantajoukkoon. Heistä tähänastinen historiankirjoitus on vaiennut. Myös varsinaisten sotatoimien osalta näytetään, ettei vallankumouksen kukistamista Satakunnassa pantu alulle suuresti ihailtujen jääkärien komennossa, kuten on tavattu ajatella, vaan asialla olivat nimenomaan tsaarin Venäjällä koulutetut tai muut sellaiset suomalaisupseerit, joiden sotilasura oli alkanut ennen vuotta 1918 itärajan takana.

Vuosi 1918 näytteli merkittävää roolia K. W. Huhtalan elämässä myös sikäli, että siihen pohjautui hänen näkyvin aikaansaannoksensa valtakunnallisesti, nimittäin Vapaussodan rintamamiesten liitto. Tutkimuksessa valotetaan tämän vuonna 1929 perustetun etujärjestön syntyvaiheita ja kehitystä aina vuoteen 1932 asti, jolloin Huhtalan oli jätettävä sen johtoporras henkilökohtaisten vastoinkäymistensä takia. Varsinaisen kimmokkeen järjestäytymiselle antoi aseveljien nurja kohtelu, joka hänen katsannossaan rehotti sodan jälkeen, sekä toisaalta se seikka, että maan asiat valkoisten voitosta huolimatta olivat menossa kehnompaan suuntaan. Huhtalan mielestä liiton piti sanoa sanansa myös poliittisesti, mutta syytökset fasistijärjestön perustamisesta, joita singottiin paitsi vasemmalta myös omien joukosta, hän kiisti.

Viimeisenä ammattinaan K. W. Huhtala harjoitti maanviljelyä puolisonsa kotitilalla Kaasmarkun Jaakolassa. Sitä ennen hän toimi kauppiaana ja maanviljelysseuran rakennusneuvojana Kaasmarkussa, valmistuttuaan näitä ennen rakennusmestariksi teollisuuskoulusta. Hänen piirtämiään, lähinnä jugendtyyliä seurailleita rakennuksia on säilynyt eri puolilla Satakuntaa. Laaja yhteiskunnallisen osallistumisen kirjo, joka kulminoitui Lapuan liikkeeseen, sekä isännän velvollisuuksien laiminlyönti Jaakolassa yhdistyneenä kasvaneeseen velkataakkaan, syöksivät Huhtalan vararikkoon ja pakkohuutokauppaan syksyllä 1931. Puolison kuolema seuraavana keväänä täydensi katastrofia siinä määrin, että seurauksena oli masennus sekä luopuminen kansanedustajan toimesta kuten muustakin poliittisesta vaikuttamisesta valtakunnallisella tasolla. Näiden 1930-luvulle sijoittuvien tapahtumien kuvauksiin tutkimus päättyy.

<b> From The Finnish Party to The Lapua Movement. K. W. Huhtala´s political and social activities from the period of autonomy to the early 1930s </b>

The research paper in question belongs to the field of Finnish political history, the focus of which will be on Kaarlo Wilho (K. W.) Huhtala (1874–1941), an extreme protestor of communism, who became known in Satakunta. Exploring his life will firstly enable the examination of the final years of autonomy from a local perspective, then the events that occurred in 1917 and 1918 and the following consequences, and lastly political development in the 1920’s, during which the far-right wing movement reached a peak of sorts towards the end of the decade and into the beginning of the next. All of these occurrences were significantly present in his life. Huhtala, for example, was among the most noticeable presences as part of the Finnish Party in his home municipality, Ulvila, fought alongside the White’s on the fronts of Satakunta, and achieved leading positions in Finland’s anticommunism organization (Suomen suojelusliitto) and the Lapua movement, which both belong to the far-right movement. It could be said that his most significant moments include The Peasant March and his rise from the lists of the National Coalition Party to Parliament in 1930.

Through K. W. Huhtala’s significant impact on Ulvila, the research reveals how he exerted himself to his limits in his dedication. As a result of logging work done by Huhtala, Ulvila’s very first Voluntary Fire Brigade (VPK) was founded in Kaasmarkku, and, disregarding a short disruption, Huhtala remained the chief until his death. He was further elected to be the first chairman of the municipal council of Ulvila along with multiple roles for other municipal bodies, typically in a superior position. Moreover, he held the position of chairman in the spiritual community of Kaasmarkku along with rising to an Army Reserve Officer and a commander in Ulvila’s Civil Guard. When the aforementioned are combined with his helpful nature, the respect and esteem that Huhtala gathered in his remote hometown are to be expected. Despite this, outside of Kaasmarkku, Huhtala was commonly far from being highly regarded. This was particularly visible in the suburbs of Pori, where Huhtala was subjected to an attempt of violence, those responsible being men from the opposing force in 1918.

The purpose of this research is to use the case of K. W. Huhtala as an example to indicate that the leading influences behind far-right favouring campaigns were not the momentary whims of individuals or their hunger for power, but instead rooted in fear and worry for the future of the country and own individual safety. The research conveys that the pardoning of the Red’s after the Civil War and their return to their home ground combined with the violent interactions that Huhtala faced, resulting in him carrying a weapon on his person at all times to maintain his life, were the cause behind him becoming an advocate for the White’s and eventually a pioneer for the far-right wing of politics in Satakunta. The effecting factors behind these additionally include the left wing’s rapid rise to the peak of political power in Ulvila, the potential threat communism posed, and overall disappointment arising due to political development not advancing towards the direction that many of the winners of the Civil War had hoped.

The events of the Civil War on K. W. Huhtala’s behalf and the examination of the events of the war afterwards are described in further detail than other areas to highlight their impact in moulding Huhtala from a restrained, patient, politically patriotic Finnish party member, to a radical advocate of the rightwing movement. Simultaneously this demonstrates the exception of Huhtala’s hometown where there was an absence of departers to join the Jäger Battalion in Germany. Instead, those who joined the armies of imperial Russia found positions in Ulvila’s local White cadre. History records, however, have to this day mostly failed to mention these White soldiers. Similarly, it is commonly shown that the war acts themselves committed to vanquish the revolution in Satakunta were accomplished under the command of the admired infantry, when in fact success was achieved with the lead of Finnish officers who either trained in the Tsar’s Russia or otherwise begun their careers beyond the eastern border before the year 1918.

The year 1918 further played an important role in K. W. Huhtala’s life as his most nationally significant accomplishment, The Union of Frontmen of the War of Independence (VRL), was rooted in it. The research explains the founding of the interest group for this union in 1929 and its development until 1932, when Huhtala gave up his leading position due to personal hardship. The initial instigation for the group was the unfair treatment of his brothers in arms, which he regarded as copious after the war. Moreover, another contributor was that despite the White’s win, the country’s affairs were deteriorating. In Huhtala’s opinion the group had to also take a political stand, however he denied allegations thrown by both the left and right wing of him having founded a fascist organization.

As his final profession K. W. Huhtala practiced farming at his spouse’s home farm in Jaakola in Kaasmarkku. Before that, having graduated with a bachelor’s in construction management from industrial school, he worked as a merchant and construction adviser for the local Agricultural Organization in Kaasmarkku. Buildings of his design, which mostly followed jugend style, have preserved around Satakunta. His participation in a vast range of ways in society, his culminating moment being the Lapua movement, along with his neglect of his duties as the head of the household in Jaakola combined with his increased debt burden, forced Huhtala into bankruptcy and compulsory auction in the autumn of 1931. The death of his spouse the following spring accumulated catastrophe to the point that the consequence was depression along with conceding his position as a member of the Parliament and from other political positions on a national level. The description of these events situated in the 1930’s concludes the research study.