Vanhuuseläkeläisten taloudellinen hyvinvointi: Tulot, kulutus, varallisuus, subjektiivinen hyvinvointi ja kotitalouden rakenne

Abstract

Eläkepolitiikan tavoitteena on turvata eläkeläisten tulotason kohtuullinen säilyminen eläkettä edeltävään aikaan nähden ja estää eläkeaikaista köyhyyttä. Tämä väitöskirja pureutuu suomalaisten vanhuuseläkeläisten objektiivisesti ja subjektiivisesti mitattuun taloudelliseen hyvinvointiin. Aiemmassa vanhuuseläkeläisten toimeentuloa ja taloudellista hyvinvointia käsittelevässä tutkimuksessa toimeentuloa on useimmiten tarkasteltu vain yhden tai kahden näkökulman kautta. Väitöskirja mahdollistaa aikaisempaa moniulotteisemman tavan arvioida vanhuuseläkeläisten taloudellista hyvinvointia. Tämä on tärkeää, sillä tällä hetkellä Suomessa on lähes 1,4 miljoonaa vanhuuseläkkeen saajaa, mikä on yli neljännes 16-vuotiaista ja sitä vanhemmista. Vanhuuseläkeläisten kasvanut väestöosuus ja taloudellisen huoltosuhteen heikkeneminen edellyttävät eläke-etuuksien ja niiden määräytymisperusteiden jatkuvaa arviointia. Tässä yhteydessä on tärkeää paikantaa ja nostaa esiin myös taloudellisesti heikommassa asemassa olevia ryhmiä, jotta etuuksiin mahdollisesti kohdistetut muutokset eivät heikennä entisestään heidän asemaansa.

Väitöskirjassa tutkitaan suomalaisten vanhuuseläkeläisten toimeentuloa Joseph Stiglitzin komitean suositusten mukaisesti tulojen, kulutuksen, varallisuuden sekä subjektiivisen hyvinvoinnin kautta. Lisäksi tarkastellaan kotitalouden rakenteen yhteyttä taloudelliseen hyvinvointiin ja siitä saatavaan kuvaan. Väitöskirjan tarkastelut kohdistuvat pääosin vuosien 2015–2022 väliseen ajanjaksoon, jonka aikana suuret ikäluokat ovat jo siirtyneet vanhuuseläkkeelle. Kulutusta ja tuloja tarkastellaan tätä pidemmältä aikaväliltä. Näin voidaan tarkastella vanhuuseläkeläisten taloudellisen hyvinvoinnin kehitystä myös suhteessa aikaisempiin ikäluokkiin. Vanhuuseläkeläiset määritellään osatutkimuksissa joko iän tai pääasiallisen toiminnan mukaan.

Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta ja niitä taustoittavasta johdanto-osioista. Tutkimuksen ensimmäinen osatutkimus käsittelee vanhuuseläkeikäisten kulutusta ja siinä tapahtuneita muutoksia vuosien 1985 ja 2022 välillä. Tutkimusaineistona käytetään Tilastokeskuksen noin viiden vuoden välein keräämiä kulutustutkimuksen poikkileikkausaineistoja. Tutkimuskysymystä tarkastellaan kuvailevien analyysien ja kvasikohorttimenetelmän avulla. Toisessa osatutkimuksessa tarkastellaan vanhuuseläkeläisten varallisuutta ja tyytyväisyyttä omaan taloudelliseen tilanteeseensa. Varallisuutta tutkitaan bruttovarallisuuden ja velkojen kautta. Aineistona on Eläketurvakeskuksen keräämä eläkeläisten taloudellista hyvinvointia käsittelevä kyselyaineisto vuodelta 2020 ja menetelminä käytetään kuvailevaa analyysiä sekä lineaarista regressioanalyysiä. Kolmannessa osatutkimuksessa analysoidaan kotitalouksien keskeisen varallisuuden muodon, omistusasunnon, yhteyttä elämään tyytyväisyyteen. Aineistona on Eläketurvakeskuksen keräämä eläkeläisten taloudellista hyvinvointia käsittelevä kyselyaineisto vuodelta 2017. Tutkimuskysymystä tarkastellaan sekä kuvailevan analyysin että lineaarisen regression avulla. Neljännessä osatutkimuksessa tarkastellaan kotitalouden rakenteen vaikutusta 75 vuotta täyttäneiden eläkeläisten välisiin, sukupuolen mukaisiin köyhyysriskieroihin 14 EU-maassa. Tutkimusaineistona käytetään eurooppalaisen tulo- ja elinoloaineisto EU-SILC:in poikkileikkausaineistoja vuosilta 2015–2017. Tutkimuskysymykseen vastataan kuvailevan analyysin ja köyhyysriskin dekomponoinnin avulla.

Väitöskirjan keskeisenä tutkimuskysymyksenä on, miltä suomalaisten vanhuuseläkkeellä tai vanhuuseläkeiässä olevien taloudellinen hyvinvointi näyttää, kun sitä tarkastellaan tulojen, kulutuksen, varallisuuden, subjektiivisen hyvinvoinnin sekä kotitalouden rakenteen kautta. Tutkimuskysymykseen vastataan kolmen alakysymyksen kautta. Ensimmäisenä kysytään, miten vanhuuseläkeikäisten kulutus on kehittynyt suhteessa aikaisempiin vanhuuseläkeikäisiin ja suhteessa työikäisiin vuosien 1985 ja 2022 välisenä aikana. Kysymykseen vastataan ensimmäisen osatutkimuksen tulosten avulla. Niiden mukaan vanhuuseläkeikäisten kulutusmenot, kulutusaste ja kulutuksen rakenne ovat selvästi lähentyneet työikäisten kulutusta. Kulutusmenojen kasvu on tapahtunut osin kulutusasteen nousun myötä. Kulutusmenot ovat nousseet 2000-luvun alkuvuosista lähtien, kun vanhuuseläkkeelle on jäänyt ensimmäistä kertaa ihmisiä, jotka ovat voineet kerryttää työeläkettä täysimääräisenä.

Tutkimuksen toisena alakysymyksenä on, millainen yhteys varallisuudella on vanhuuseläkeläisten subjektiiviseen hyvinvointiin. Kysymykseen vastataan toisen ja kolmannen osatutkimuksen avulla. Saadut tulokset eivät ole yllättäviä: bruttovarallisuus on positiivisessa ja velan määrä negatiivisessa yhteydessä taloudelliseen tyytyväisyyteen. Erityisesti pienituloisilla velan määrän negatiivinen yhteys taloudelliseen tyytyväisyyteen on vahva. Kotitalouksien varallisuuden merkittävin osa, omistusasunto, on vanhuuseläkeläisillä usein velaton. Tulosten mukaan omistusasuminen onkin positiivisessa yhteydessä eläkeläisten elämään tyytyväisyyteen. Tämä liittyy pitkälti omistusasujien vuokralla asuvia helpompaan asumismenoista selviämiseen. Muita keskeisiä subjektiiviseen hyvinvointiin liittyviä tekijöitä ovat tulot ja koettu terveys. Erityisesti heikko terveys on yhteydessä matalaan taloudelliseen tyytyväisyyteen sekä myös laajemmin matalaan elämään tyytyväisyyteen.

Kolmanneksi kysytään, millainen yhteys kotitalouden rakenteella on vanhuuseläkeläisten taloudelliseen hyvinvointiin? Suomen kannalta kysymys on keskeinen, sillä Suomessa on Ruotsin tavoin poikkeuksellisen korkeat sukupuolten väliset köyhyysriskierot tässä ikäryhmässä. Neljännen osatutkimuksen analyysi osoittaa, että maiden väliset erot yksinasumisen yleisyydessä ja yksinasuvien köyhyysriskissä ovat yhteydessä sukupuolten välisiin köyhyysriskieroihin. Naisten yksinasumisen yleisyys ja yksinasuvien korkea tuloköyhyysriski liittyvät pitkälti siihen, miksi Suomessa (ja Ruotsissa) 75 vuotta täyttäneiden naisten köyhyysriski on EU-maiden mittapuussa poikkeuksellisen korkea miehiin nähden. Pohjois-Euroopassa 75 vuotta täyttäneet naiset elävät tyypillisimmin yhden hengen talouksissa, kun taas Etelä- ja Keski-Euroopan maissa tämän ikäiset naiset saattavat asua yksinasumisen sijaan useamman sukupolven kotitalouksissa. Osatutkimus osoittaa, että työssäkäyvän jäsenen läsnäolo kotitaloudessa saattaa parantaa iäkkäiden naisten taloudellista tilannetta ja vähentää sukupuolten välisiä toimeentuloeroja. Kotitalouden rakenne on esillä myös toisessa ja kolmannessa osatutkimuksessa, joissa käsitellään subjektiivista hyvinvointia. Tulosten mukaan yksinasuminen on yhteydessä taloudelliseen tyytymättömyyteen, mikä vaikuttaa liittyvän pääosin yksinasuvien muita hankalampaan taloudelliseen tilanteeseen.

Kaiken kaikkiaan vanhuuseläkeläisten taloudellinen hyvinvointi on keskimäärin hyvää niin taloudellisten resurssien, tarpeiden kuin niiden täyttymisen kauttakin tarkasteltuna. Eläkepoliittisten tavoitteiden voi siten sanoa toteutuvan taloudellisen hyvinvoinnin näkökulmasta, kun tarkastellaan tällä hetkellä vanhuuseläkettä saavien keskimääräistä toimeentuloa. Huolta herättää kuitenkin kaksi havaintoa: terveyshaasteista kärsivien heikko taloudellinen hyvinvointi sekä ikääntyneiden taloudellisen hyvinvoinnin riippuvuus puolisosta. Heikon terveyden aiheuttamat ongelmat ovat todennäköisesti niin laajoja, ettei niiden ratkaiseminen pelkästään eläkepoliittisin keinoin ole mahdollista. Terveysongelmista kärsivien taloudellisen hyvinvoinnin kohentaminen vaatisi myös kattavaa palvelujärjestelmän arviointia ja siihen tehtäviä muutoksia. Taloudellisen hyvinvoinnin näkökulmasta eläkepoliittiset tavoitteet toteutuvat yksinasuvilla heikommin kuin parisuhteessa elävillä. On huolestuttavaa, jos yksinasuvien ja yhdessä asuvien toimeentulon kuilu kasvaa entisestään. Yksinasuvien vanhuuseläkeläisten taloudellista tilannetta on tärkeää seurata tarkasti. Heidän kohtaamiinsa haasteisiin tulee kiinnittää huomiota ja etsiä niihin konkreettisia ratkaisuja, sillä yksinasuminen tulee olemaan yleistä myös tulevaisuudessa.

---- The overarching objective of pension policy is to ensure that pensioners’ income remains reasonably consistent with their standard of living before retirement. The policy is also intended to prevent poverty among the elderly. This dissertation examines the economic well-being of Finnish old-age pensioners, as measured both objectively and subjectively. A review of existing literature on this topic reveals that previous studies have adopted a limited perspective when examining the financial well-being of pensioners, focusing only on one or two dimensions. This dissertation, however, provides a more multidimensional evaluation of the economic well-being of old-age pensioners. This is of particular significance given that there are currently nearly 1.4 million old-age pensioners in Finland, accounting for over a quarter of the population aged 16 and over. The increasing number of old-age pensioners and falling economic dependency ratio highlight the need to periodically re-evaluate pension benefits and the criteria on which they are based. In this context, it is crucial to identify and draw attention to groups in relatively weaker economic positions. This ensures that any changes to benefits do not further compromise their circumstances.

In accordance with the recommendations of Joseph Stiglitz’s committee, the present dissertation investigates the economic well-being of Finnish old-age pensioners by examining income, consumption, wealth, and subjective well-being. Furthermore, the study explores the relationship between household structure and economic well-being, and how this interplay shapes the overall picture. The dissertation analyses the period between 2015 and 2022, during which the so-called baby boom generations largely entered retirement. However, the analysis of consumption and income covers a longer timeframe, enabling an evaluation of trends in the economic well-being of old-age pensioners compared to earlier cohorts. In the sub-studies, the definition of old-age pensioners depends on either their age or their main type of activity.

The dissertation comprises four sub-studies and an introductory section providing the necessary context. The first sub-study examines the consumption patterns of individuals who have reached their retirement age, as well as the changes in consumption observed between 1985 and 2022. This study uses data from cross-sectional Household Budget Surveys conducted approximately every five years by Statistics Finland. Descriptive analyses and the quasi-cohort method are employed to address the research question. The second sub-study explores the wealth and satisfaction with the financial situation of old-age pensioners. Wealth is investigated through measures of gross assets and indebtedness. Data were collected from a 2020 survey on pensioners’ economic well-being conducted by the Finnish Centre for Pensions and analysed using descriptive statistics and linear regression. The third sub-study examines the relationship between owner-occupied housing, the primary form of household wealth, and overall life satisfaction. It uses data from the Finnish Centre for Pensions’ 2017 survey on pensioner economic well-being, employing descriptive and linear regression analysis. The fourth sub-study considers the impact of household structure on gender-based differences in poverty risk among pensioners aged 75 and over in 14 EU countries. Cross-sectional data from the European Union Statistics on Income and Living Conditions (EU-SILC) for the years 2015–2017 are employed in the analysis. This research question is investigated through descriptive analysis and the decomposition of poverty risk.

The dissertation’s central research question concerns the economic well-being of Finnish old-age pensioners and individuals of pensionable age, as assessed through income, consumption, wealth, subjective well-being and household structure. This question is addressed through three subsidiary questions. The first of these concerns the evolution of consumption patterns among individuals of pensionable age compared with previous cohorts and the working-age population, from 1985 to 2022. This issue is examined through the findings of the first sub-study, which indicate that expenditure, consumption rates and consumption structures among individuals of a pensionable age have progressively converged with those of the working-age population. The observed rise in expenditure is partly due to an increased consumption rate. There has been a marked increase in expenditure since the early 2000s, coinciding with the retirement of the first cohorts able to accrue full earnings-related pensions.

The second sub-question of the study concerns the relationship between wealth and the subjective well-being of old-age pensioners. This issue is examined through the findings in the second and third sub-studies. As expected, the findings suggest that gross wealth is positively associated with satisfaction regarding one’s financial situation, while the amount of debt is negatively associated. The correlation between indebtedness and financial satisfaction is particularly evident among individuals with lower incomes. For retirees, owner-occupied housing, which often has no outstanding mortgage, is the most significant component of household wealth. The findings suggest that home ownership is associated with higher life satisfaction among pensioners, primarily due to lower housing costs for homeowners compared to renters. Other key factors related to subjective well-being include income and perceived health. Poor health, in particular, is associated with lower financial satisfaction and reduced overall life satisfaction.

The third research question explores the relationship between household structure and the economic well-being of old-age pensioners. This issue is particularly significant in Finland and Sweden, where gender disparities in poverty risk among this age group are exceptionally pronounced. The findings of the fourth sub-study suggest a correlation between cross-national disparities in the prevalence of living alone and the associated poverty risk, and the observed gender disparities in poverty risk. According to the standards of EU countries, the elevated incidence of women living alone, in conjunction with the heightened risk of income poverty that characterises single-person households, provides a substantial rationale for the remarkably high poverty risk encountered by Finnish (and Swedish) women aged 75 and over relative to their male counterparts. In Northern Europe, women in this age group are most likely to live alone; in contrast, in Southern and Central Europe, women of a similar age tend to live in multi-generational households. This sub-study shows that having a working household member can improve the financial situation of elderly women and reduce gender-based disparities in economic security. The second and third sub-studies also address the issue of household structure in relation to subjective well-being. The study’s findings suggest that living alone is associated with lower levels of financial satisfaction. This appears to be primarily due to the more challenging economic circumstances faced by single-person households.

Evidently, the economic well-being of elderly pensioners in Finland can be considered favourable in terms of economic resources and needs, and how well these are met. From this perspective, it could be argued that pension policy largely achieves its objectives for the current cohort of old-age pensioners. However, two issues warrant mention: the poor economic well-being of those facing health challenges, and the fact that many elderly people rely on a partner for economic security. The problems caused by poor health are likely to be so widespread that they cannot be addressed solely through pension policy. Improving the economic well-being of people with health issues requires a comprehensive evaluation of, and changes to, the broader service system. In terms of economic well-being, pension policy is less successful in achieving its objectives among single people than among couples. A persistent discrepancy in economic security between single and partnered pensioners is a cause for concern. Consequently, the financial circumstances of single old-age pensioners must be monitored closely. These individuals face significant challenges, and it is crucial to recognise this and develop concrete solutions, particularly as living alone is expected to remain common among old-age pensioners also in the future.