Theoretical Roots, Rationalisations, and Legal Contradictions of Predictive Policing

Abstract

ABSTRACT This doctoral dissertation examines the policies and rationales behind the implementation of predictive policing from a multidisciplinary perspective, focusing on Italy as the primary case study. Predictive policing, the use of algorithmic predictions to forecast police targets such as future crime spots or potential perpetrators, has attracted growing scholarly and regulatory scrutiny in recent years. However, Italy remains an understudied country among those showing evidence of predictive policing use, and no attempts have previously been made to engage developers or public users in systematic studies aimed at addressing the limitations of available public information.

The dissertation comprises this synopsis and three substudies or research articles, which collectively cover the main thematic areas of the research. These areas include: the theoretical background and justifications of predictive policing, both as surface-level explanations and deeper criminological rationales; the model of governmentality emerging from predictive policing initiatives, including the altered interactions between private and public actors; and a field-based analysis aimed at reconstructing the characteristics of two proprietary algorithms used in Italy, leading to a case-based assessment of existing legal gaps and regulatory shortcomings.

One specific contribution to the field, particularly in the first article, is a rebuttal, on new theoretical grounds, of the traditional dichotomy between place-based and person-based approaches to crime prediction, challenging the idea of starkly higher invasiveness of the latter. In the second substudy, I examine shifts in the relationship between private and public powers, highlighting the risks to democratic accountability and outlining the concept of ‘soft privatisation’ for this specific segment of the law-enforcement chain. The third substudy analyses the responsiveness and transparency of public and private actors regarding the use and characteristics of two Italian predictive tools, advancing the field-based reconstruction of software workings, and identifying legal gaps in light of real-world implementations.

The aim of this synopsis is to extend beyond the individual articles by deepening theoretical and legal reflections outside the scope of the papers, while interweaving the different articles as interconnected pieces of a synergistic ensemble. Thus, the theory-based critique of the assumptions behind different techniques of crime prediction guides the presentation of the case study; likewise, by keeping in mind the same theoretical misconceptions – often combined with biomorphic conceptions of AI – the legal argument is built to highlight how regulatory countermeasures fall short of the goals they claim to pursue.

KEYWORDS: Predictive policing; crime prediction; critical criminology; Italy; AI Act

TIIVISTELMÄ Tämä väitöskirja tarkastelee ennakoivan poliisitoiminnan politiikkoja ja perusteluita monitieteisestä näkökulmasta, keskittyen Italiaan ensisijaisena tapaustutkimuksena. Ennakoiva poliisitoiminta, eli algoritmisten ennusteiden hyödyntäminen rikosten tapahtumapaikkojen tai mahdollisten tekijöiden ennakoimiseksi, on herättänyt kasvavaa huomiota viime vuosina. Italia on kuitenkin edelleen vähän tutkittu maa ennakoivan poliisitoiminnan kontekstissa, eikä kehittäjiä tai julkisia toimijoita ole aiemmin systemaattisesti osallistettu tutkimuksiin, joiden tavoitteena olisi ollut täydentää julkisesti saatavilla olevan tiedon puutteita.

Väitöskirja koostuu tästä synteesistä ja kolmesta osatutkimuksesta tai artikkelista, jotka yhdessä kattavat tutkimuksen keskeiset teema-alueet. Näitä ovat: ennakoivan poliisitoiminnan teoreettinen tausta ja oikeuttamisperusteet, sekä pinnallisina selityksinä että syvempinä kriminologisina perusteluina; hallinnan muoto (governmentality), joka nousee esiin ennakoivan poliisitoiminnan käytännöistä, mukaan lukien yksityisten ja julkisten toimijoiden muuttuneet suhteet; sekä kenttäperustainen analyysi kahden Italiassa käytetyn suljetun algoritmin ominaisuuksista, jonka pohjalta arvioidaan oikeudellisia aukkoja ja sääntelyn puutteita tapauskohtaisesti.

Yksi erityinen kontribuutio alalle, erityisesti ensimmäisessä artikkelissa, on uusi teoreettinen haastaminen perinteiselle jaolle paikka- ja henkilöperusteisen rikosennustamisen välillä, kyseenalaistaen jälkimmäisen oletetun selvästi suuremman tunkeutumisen yksityisyyteen. Toisessa osatutkimuksessa tarkastellaan yksityisen ja julkisen vallan välistä suhdetta, tuoden esiin demokraattisen tilivelvollisuuden vaarantumisen ja esitellen käsitteen "pehmeä yksityistäminen" (soft privatisation) lainvalvontaketjun tässä osassa. Kolmas osatutkimus analysoi julkisten ja yksityisten toimijoiden läpinäkyvyyttä ja reagointia kahden italialaisen ennakointityökalun käytössä, edistäen ohjelmistojen toiminnan kenttäperustaista rekonstruointia ja tunnistaen oikeudellisia puutteita todellisten järjestelmien valossa.

Tämän synteesin tavoitteena on syventää teoreettisia ja oikeudellisia pohdintoja artikkeleiden ulkopuolella, samalla yhdistäen eri osatutkimukset toisiinsa synergiseksi kokonaisuudeksi. Näin ollen rikosennustamisen eri tekniikoiden taustalla olevien oletusten teoreettinen kritiikki ohjaa tapaustutkimuksen esittelyä; vastaavasti, pitäen mielessä samat teoreettiset väärinkäsitykset – usein yhdistettynä biomorfisiin käsityksiin tekoälystä – oikeudellinen argumentaatio rakentuu osoittamaan, kuinka sääntelytoimet jäävät jälkeen niistä tavoitteista, joita ne väittävät edistävänsä.

ASIASANAT: Ennakoiva poliisitoiminta; rikosennusteet; kriittinen kriminologia; Italia; tekoälyasetus (EU AI Act)