Avoiding a race to the bottom?: A critical examination of pioneer journalists’ futures knowledge and journalistic practices

Abstract

This thesis examines the futures knowledge, journalistic norms and professional practices of so-called pioneer journalists. These journalists, who include news startup founders or other entrepreneurial journalists, are often perceived as vanguards of journalism’s futures whose models can eventually be adopted in the wider journalistic field. Rather than providing foresight into journalism’s possible futures, this study critically examined how these actors envision journalism’s futures and translate these visions into new journalistic practices. The futures knowledge they produce in doing so is conceptualised as socially constructed and shaped by expectations grounded in the present media landscape as well as the broader social imaginaries of digital culture.

The empirical data were collected from 2015–2019 from semi-structured interviews with Finnish entrepreneurial journalists, the ‘About Us’ pages of European and American news startups, the yearly predictions by pioneer journalists and journalism experts as collected by the Nieman Lab of Harvard University, textual practices in entrepreneurial journalists’ daily news and the on-stage, live journalism manuscripts of pioneering intrapreneurs at the Finnish legacy newspaper Helsingin Sanomat.

The journalists who were examined in this study envisioned journalism that is oriented towards users and their interests. Enacting these user-centric expectations, they privileged audience-funded, specialised, interpretive, participatory and non-algorithmic approaches to news. They expected these approaches to provide solutions to the challenges facing journalism in contemporary algorithmic digital media environments: the erosion of journalisms’ business models, the oversupply and declining quality of news, waning audience interest, attention, and trust, and limited diversity in news coverage.

Normatively, these practices drew on and were legitimised by three imaginaries: dialogic journalism, peer-to-peer and the Californian Ideology. Each of these imaginaries valorises journalism that is produced through audience-journalist collaborations. However, the individualist undertones of the peer-to-peer imaginary and the Californian Ideology diverge from foundational journalistic norms. They emphasise journalism that caters to users' specialised interests, is organised through decentralised networks, and is sustained by communities of shared interest. Despite their emancipatory and inclusive promises, these two technological imaginaries may reinforce the influence of already privileged information elites and reproduce existing inequalities in news access and participation. The study, therefore, conceptualises such participatory news models as ‘used futures’ that circulate idealised notions of digital media without fully addressing the tensions they create in relation to journalistic norms.

The study contributes to research on journalism’s ongoing transformations, to the methodology of pioneer analysis and to the broader integration of futures studies with sociological approaches. Within futures studies, it advocates an approach in which futures are more carefully grounded in the present socio-material conditions rather than projected into temporal spaces emptied of the complexities of actualised, lived futures. It concludes that journalism’s future trajectories cannot be reduced to pragmatist-realist foresight but must also be understood as contested, socially and materially embedded processes in which ideals, practices and expectations intersect with structural constraints and affordances.

----- Väitöstutkimus tarkastelee niin kutsuttujen edelläkävijätoimittajien (pioneer journalists) tulevaisuustietoa, journalistisia normeja ja ammatillisia käytäntöjä. Edelläkävijöillä viitataan tutkimuksessa toimittajiin, jotka uudistavat journalismia hyödyntämällä digitalisaation avaamia mahdollisuuksia tai vastaamalla sen tuomiin haasteisiin. Edelläkävijätoimittajien kokeilut ja toimintamallit leviävät usein ajan saatossa myös perinteisen uutismedian käyttöön. Näin edelläkävijätoimittajat vaikuttavat osaltaan siihen, millaiseksi ammatillisen uutisjournalismin tulevaisuus heitä laajemmin muovautuu.

Edelläkävijätoimittajien käytäntöjä ohjaavat yhtäältä heidän käsityksensä ja kuvitelmansa journalismin tulevaisuudesta—eli heidän tulevaisuustietonsa—sekä toisaalta journalismia määrittävät ammatilliset normit ja ihanteet. Journalismin tulevaisuuden ennakoinnin sijaan tutkimus keskittyy näiden käytäntöjä ohjaavien käsitysten kriittiseen analyysiin. Analyysin kohteena olevan tiedon nähdään rakentuvan suhteessa journalismin vaihtoehtoisia kehityskulkuja jäsentäviin odotuksiin (expectations) ja digitaalisen median sosiaalisiin imaginääreihin (social imaginaries).

Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2015–2019. Se koostuu suomalaisten journalismin startup-yrittäjien puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, eurooppalaisten ja amerikkalaisten verkkouutismedioiden päivittäisuutisista ja toimituksellisia näkemyksiä kuvaavista "About Us" -sivuista, Harvardin yliopiston Nieman Labin vuosittaisista journalismiennusteista, sekä Helsingin Sanomien Musta laatikko -livejournalismiesitysten käsikirjoituksista. Aineisto analysoitiin laadullisesti, hyödyntäen muun muassa diskurssianalyysiä ja induktiivista temaattista luokittelua.

Tutkitut toimittajat asettivat päämääräkseen eri osayleisöjä ja heidän tarpeitaan yhä paremmin palvelevan uutistuotannon. He toteuttivat tätä odotusta tuottamalla erikoistunutta, yleisöjä osallistavaa ja tilaus- tai jäsenyystuloin rahoitettua journalismia. Käyttäjädataan perustuvan yleisöymmärryksen sijaan he korostivat yleisöjen ja toimittajien suoran vuorovaikutuksen tärkeyttä. Heidän uutissisältönsä olivat tyyliltään affektiivisia, tulkitsevia ja epämuodollisia. Tutkitut toimittajat katsoivat journalistisen mallinsa vastaavan niin perinteisen journalismin puutteisiin kuin digitaalisen mediaympäristön, sosiaalisen median ja suosittelualgoritmien korostamiin haasteisiin: journalismin mainosrahotteisten liiketoimintamallien murenemiseen, uutisten ylitarjontaan, journalistisen laadun heikkenemiseen, journalismin vähäiseen diversiteettiin, sekä yleisöjen laskevaan luottamukseen ja kiinnostukseen.

Tulosten analyysissä ja tulkinnassa käytännöt ja toimintamallit jäljitettiin kolmeen niille merkitystä antavaan ja legitimoivaan sosiaalisen imaginaariin: dialogiseen journalismiin (dialogic journalism), vertaistuotantoon (peer-to-peer) ja Piilaakson teknologiakehittäjien ‘kalifornialaiseen ideologiaan’ (Californian Ideology). Imaginaareja yhdistää ihanne journalismista, jota tuotetaan käyttäjä-yleisöjen ja toimittajien yhteistyössä. Näissä imaginaareissa perinteisen uutismedian keskeisiksi ongelmiksi nähdään näkökulmien ja äänien alhainen diversiteetti, etäisyys kansalaisten autenttisista intresseistä sekä yleisöjen passiivinen, vastaanottava rooli uutisten tuotannossa. Vertaistuotannon ja ‘kalifornialaisen ideologian’ imaginaarit eroavat dialogisen journalismin normeista ja ihanteista kuitenkin siinä, että ne korostavat hajautuneiden, intressiperustaisten verkostojen ja yhteisöjen roolia journalismin tuotannossa. Korostaessaan yleisöryhmien jaettuja intressejä ja aktiivista osallistumista, nämä imaginaarit ja niihin liittyvät käytännöt voivat yleistyessään ohjata journalismia palvelemaan entistä vahvemmin aktiivisia ja osallistuvia informaatioeliittejä. Emansipatorisista ja inklusiivisista lupauksistaan huolimatta ne voivat siis päinvastoin vahvistaa uutisten seurannan sosiaalista eriarvoisuutta. Tutkittujen toimittajien journalistista mallia ja sitä ohjaavia normeja, ihanteita ja tulevaisuusodotuksia kutsutaankin tutkimuksessa ‘käytetyksi tulevaisuudeksi’ (used future): ne tuovat journalismin kentälle jo vuosikymmeniä kritisoituja teknologis-normatiivisia malleja ilman niiden kriittistä tarkastelua suhteessa journalismin ammatillisiin normeihin.

Tutkimus kontribuoi journalismin digitaalisen murroksen tutkimukseen, edelläkävijäanalyysin metodologiaan sekä tulevaisuudentutkimuksen ja sosiologisten lähestymistapojen integraatioon. Tulevaisuudentutkimuksen kentällä se edistää lähestymistapaa, jossa ennakoidut tulevaisuudet ankkuroidaan olemassa oleviin sosio-materiaalisiin olosuhteisiin sen sijaan, että ne projisoitaisiin reaalisten olosuhteiden ja toteutuneiden tulevaisuuksien kompleksisuudesta ja moninaisuudesta ‘tyhjennettyihin’ ajallisiin tiloihin. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös onkin, ettei journalismin tulevaisuutta voida pelkistää päätöksentekoa palveleviin yksinkertaistettuihin tulevaisuuskuviin, vaan ne on ymmärrettävä kiistanalaisina, sosiaalisesti ja materiaalisesti kietoutuneina prosesseina, joissa ihanteet, käytännöt ja odotukset risteävät rakenteellisten rajoitteiden ja mahdollisuuksien kanssa.