"Pukki on Hiien huoripoika" : Vuohiin liitetyt mielikuvat 1800-luvun lopun suomenkielisissä runo- ja rekilauluissa
Mälkiä, Alina (2025-11-09)
"Pukki on Hiien huoripoika" : Vuohiin liitetyt mielikuvat 1800-luvun lopun suomenkielisissä runo- ja rekilauluissa
(09.11.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251124110910
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251124110910
Tiivistelmä
Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassani vuohiin liitettyjä mielikuvia 1800-luvun lopun suomenkielisissä runo- ja rekilauluissa. Alkuperäisaineistonani toimii Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanlaulukortisto ja Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR) -tietokanta. Rekilaulut on järjestetty kortistoon aiheen mukaan, josta valitsin aiheen ”vuohi”. Aikarajauksellani rekilauluja kertyi seitsemän. SKVR-tietokannassa käytin hakusanoja (mm. vuoh*, puk*, kut*, kil* ja vohl*), jolloin runolauluja kertyi rajauksellani 91.
Tutkimuskirjallisuutena käytän muun muassa arkistotieteen, kansanmusiikintutkimuksen ja monilajisen tutkimuksen teoksia. Joukkoon kuuluu niin yleisteoksia kuin tieteellisiä artikkeleitakin. Kvantitatiivisena metodina käytän laadullista sisällönanalyysiä ja kvalitatiivisena metodina tekstianalyysiä. Jaottelin laulut aiheen ja tunnelatauksen mukaan.
Tutkimustuloksenani on, että tämän aineiston perusteella vuohiin suhtauduttiin melko negatiivisesti 1800-luvun lopun Suomessa. Yksiselitteisesti positiivista laulua ei löytynyt ainoatakaan, negatiivisia sen sijaan muutama. Suurin osa lauluista oli neutraaleja. Suurimpana mielikuvana aineistosta erottui vuohien suuret, mahtavat sarvet sekä niiden käyttö materiaalina esimerkiksi paimentorvissa. Vuohta pidetään muutamissa negatiivisissa lauluissa itsepäisenä eläimenä, joka ei suostu poistumaan kielletyltä alueelta. Sitä myös verrataan negatiivisessa mielessä muihin kotieläimiin. Suurimmassa osassa lauluja vuohi kuitenkin vain mainitaan hyvin lyhyesti. Sen voi siis päätellä olleen melko tavallinen, mutta ikävänä pidetty kotieläin.
Tutkimuskirjallisuutena käytän muun muassa arkistotieteen, kansanmusiikintutkimuksen ja monilajisen tutkimuksen teoksia. Joukkoon kuuluu niin yleisteoksia kuin tieteellisiä artikkeleitakin. Kvantitatiivisena metodina käytän laadullista sisällönanalyysiä ja kvalitatiivisena metodina tekstianalyysiä. Jaottelin laulut aiheen ja tunnelatauksen mukaan.
Tutkimustuloksenani on, että tämän aineiston perusteella vuohiin suhtauduttiin melko negatiivisesti 1800-luvun lopun Suomessa. Yksiselitteisesti positiivista laulua ei löytynyt ainoatakaan, negatiivisia sen sijaan muutama. Suurin osa lauluista oli neutraaleja. Suurimpana mielikuvana aineistosta erottui vuohien suuret, mahtavat sarvet sekä niiden käyttö materiaalina esimerkiksi paimentorvissa. Vuohta pidetään muutamissa negatiivisissa lauluissa itsepäisenä eläimenä, joka ei suostu poistumaan kielletyltä alueelta. Sitä myös verrataan negatiivisessa mielessä muihin kotieläimiin. Suurimmassa osassa lauluja vuohi kuitenkin vain mainitaan hyvin lyhyesti. Sen voi siis päätellä olleen melko tavallinen, mutta ikävänä pidetty kotieläin.