Promoting the physical activity of older adults in institutional long-term care as nursing practice using the environment: A metaphorical model

Abstract

Older adults’ physical activity is often neglected in long-term care despite its importance for health, functioning, and wellbeing. This study aimed to produce a comprehensive understanding of older adults’ physical activity promotion in institutional long-term care as nursing practice using the environment. The study was theoretically driven according to the nursing metaparadigm, examining the domains of client, practice, and environment.

A convergent mixed-method design with four phases was used. In Phase I, a systematic literature review was conducted to synthesize earlier literature. In Phase II, using photo-elicitation, and in Phase III, using a mixed-method case study and participatory action, the topic was explored in the Finnish care context. Older adults (n=27), their family members (n=6), and staff (n=30) participated. Collected data included interviews, observations, workshops, and patient record transcripts, among others, as well as pre- and post-measurements of outcomes, such as physical activity. Data were analysed with thematic analysis, descriptive statistics, and Student’s T-tests, and integrated using merging and threading. In Phase IV, the findings of Phases I-III were merged in a thematic synthesis according to the nursing metaparadigm domains, developing a metaphorical model.

Based on the findings, older adults’ physical activity consisted of basic activities of daily living, independent ambulation, outdoor activity, organized recreation, exercise, and daily chores, of which, only the first three were promoted by nurses. The physical and social environment provided various opportunities to promote older adults’ physical activity but their use was limited. Care culture and time formed a context for physical activity promotion. The metaphorical model depicts the relationships of different concepts in the nursing metaparadigm domains, producing a novel holistic perspective for the promotion of older adults’ physical activity. The developed model can be used to inform practice, research, and policy to improve physical activity promotion. Future research could focus on developing an adaptable intervention and continuing theoretical development of the model to support nurses in promoting the physical activity of older adults using the environment.

<b>Ikääntyneiden fyysisen aktiivisuuden edistäminen ympärivuorokautisessa palveluasumisessa hoitotyön keinoin ympäristöä hyödyntäen: Metaforinen malli</b>

Ikääntyneiden fyysisen aktiivisuuden edistäminen on puutteellista palveluasumisessa, vaikka fyysisellä aktiivisuudella on merkittäviä hyötyjä ikääntyneiden terveydelle, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa kokonaisvaltainen ymmärrys ikääntyneiden fyysisen aktiivisuuden edistämisestä ympärivuorokautisessa palveluasumisessa hoitotyön keinoin ympäristöä hyödyntäen. Tutkimus pohjautui teoreettisesti hoitotyön metaparadigmaan, tarkastellen sen asiakas-, hoitotyö- ja ympäristöulottuvuuksia.

Tutkimus toteutettiin monimenetelmäisenä yhdistävällä asetelmalla neljässä vaiheessa. Vaiheessa I tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Vaiheissa II-III käytettiin valokuvaelisitaatiota ja monimenetelmäistä tapaus- ja osallistuvaa toimintatutkimusta ikääntyneiden (n=27), heidän perheenjäsentensä (n=6) ja henkilökunnan (n=30) kanssa. Kerätty aineisto sisälsi muun muassa haastatteluja, havainnointia ja asiakaskirjauksia, sekä muuttujien, kuten fyysisen aktiivisuuden, ennen–jälkeen-mittauksia. Aineisto analysoitiin temaattisella analyysillä, kuvailevin tilastollisin menetelmin ja Studentin t-testeillä, ja integroitiin monimenetelmäisesti. Vaiheessa IV yhdistettiin vaiheiden I–III löydökset temaattisen synteesin avulla hoitotyön metaparadigman mukaisesti ja kehitettiin metaforinen malli.

Tulosten perusteella ikääntyneiden fyysinen aktiivisuus koostui päivittäisistä toiminnoista, itsenäisestä liikkumisesta, ulkoilusta, virkistystoiminnasta, liikunnasta ja arkiaskareista, joista vain kolmea ensimmäistä edistettiin hoitajien toimesta. Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö tarjosivat useita mahdollisuuksia fyysisen aktiivisuuden edistämiseen, mutta niitä hyödynnettiin vähän. Hoitokulttuuri ja aika muodostivat kontekstin fyysisen aktiivisuuden edistämiselle hoitotyönä. Kehitetty metaforinen malli kuvaa eri käsitteiden suhteita hoitotyön metaparadigman ulottuvuuksien alueilla, tuottaen uuden kokonaisvaltaisen lähestymistavan ikääntyneiden fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi. Kehitettyä mallia voidaan hyödyntää hoitotyössä, tutkimuksessa ja terveyspolitiikassa. Jatkotutkimuksessa voitaisiin kehittää adaptoitava interventio fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi hoitotyönä ympäristöä hyödyntäen sekä jatkaa mallin teoreettista kehittämistä.