Alaikäiset amatööriurheilijat ja lajiliittojen seurasiirtosääntely : Vapaata siirto-oikeutta rajoittavien sääntöjen tarkastelu lapsen oikeuksien näkökulmasta

Abstract

Useiden lajiliittojen kilpailusäännöissä on asetettu alaikäisiä amatööriurheilijoita koskevia rajoituksia seuran vaihtamiselle kesken kilpailukauden. Seurasiirrot ovat yksi eniten erimielisyyksiä aiheuttavista tilanteista lasten ja nuorten joukkueurheilussa. Siirtorajoitukset ovat viime vuosina herättäneet myös julkista keskustelua. Vapaata siirto-oikeutta rajoittavien sääntöjen oikeudellista hyväksyttävyyttä on kyseenalaistettu ja seurasiirtoja koskevia erimielisyyksiä on päätynyt suhteellisen paljon myös urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaistavaksi. Kysymys siitä, miltä voimassa olevat lajiliittojen seurasiirtorajoitukset vaikuttavat suhteessa lapsen oikeuksiin, on ajankohtainen, kun huomioidaan yleisesti lapsen oikeuksien korostunut merkitys yhteiskunnassa, sekä se, että urheilussa on kyse lasten kannalta merkittävästä toimintaympäristöstä.

Keskeisenä tutkimusmetodina käytetään ongelmakeskeistä lainoppia ja tutkielmassa systematisoidaan tarkastelussa huomioon otettavaa sääntelyä ja oikeuslähteiden keskinäisiä vaikutussuhteita suhteessa käsillä olevaan ongelmaan. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti sitä, miten lajiliittojen seurasiirtosääntely vaikuttaa lapsen oikeuksien toteutumiseen, ja missä määrin seurasiirtorajoitukset ovat alaikäisten harrasteurheilijoiden osalta oikeudellisesti perusteltavissa.

Tarkastelussa havaitaan, että laajat lähes koko kilpailukauden kestävät siirtorajoitukset ovat lapsen oikeuksien näkökulmasta ongelmallisia. Tiukat siirtorajoitukset palvelevat ensisijaisesti seurojen hallinnollisia ja kilpailullisia tavoitteita, eivätkä riittävästi kunnioita alaikäisten amatööriurheilijoiden vapaata harrastusoikeutta. Siirtosääntelyn tulisi olla joustavaa ja lapsilähtöistä eivätkä kilpailulliset tai seurojen väliset jännitteet lähtökohtaisesti saa mennä lapsen oikeuksien edelle missään tilanteessa. Hyväksyttäväksi katsottavilta siirtorajoituksilta voidaan kootusti edellyttää sitä, että rajoitukset liittyvät erottamattomasti kilpailutoiminnan asianmukaiseen järjestämiseen, rajoitukset ovat rajattuja, oikeasuhtaisia ja välttämättömiä niille asetettuihin tavoitteisiin nähden, eivätkä ne perusteettomasti tai kohtuuttomasti rajoita lasten vapaata harrastusoikeutta.

Huoli siitä, että lapsen oikeuksia ja niiden merkitystä ei tunnisteta urheilussa riittävästi, ei seurasiirtosääntelyn ja niitä koskevan urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisuiden valossa ole täysin turha, mutta positiivista kehitystä voidaan odottaa, kun ongelmia on alettu tunnistaa ja nostaa esiin. Tutkielma nostaa esille velvollisuuden lapsen oikeuksien huomioimiseen myös urheilutoiminnassa ja kiinnittää huomiota siihen, että lapsen oikeuksien turvaaminen on kaikkien lasten ja nuorten urheilutoimintaan ja sen sääntelyyn osallistuvien aikuisten yhteinen vastuu ja velvollisuuden ohella ennen kaikkea keskeinen arvovalinta.