Laulujoutsenten elokerrallinen toimijuus Yrjö Kokon teoksissa Laulujoutsen (1950) ja Ne tulevat takaisin (1954)

Abstract

Väitöstutkimuksessa tarkastellaan laulujoutsenten ei-inhimillistä toimijuutta toistaiseksi vähän tutkitun kirjailijan Yrjö Kokon teoksissa Laulujoutsen. Ultima Thulen lintu (1950) ja Ne tulevat takaisin (1954). Tutkimuksessa kysytään, miten kyseiset valokuvaa ja tekstiä yhdistävät teokset tuottavat suhdettaan materiaalis-diskursiiviseen todellisuuteen ja miten ne ehdottavat ajattelemaan laulujoutsenten toimijuudesta osana kirjallisuutta. Tutkimuksessa tarkastellaan kirjallisuuden onto-epistemologiaa ei-inhimillisen olemisen ja siitä tietämisen näkökulmasta.

Tutkimus kytkeytyy osaksi posthumanistista nykykeskustelua, jossa kritisoidaan tieteen ihmiskeskeisyyttä ja kehitetään lähestymistapoja, joilla ottaa huomioon ei-inhimillisten olioiden vaikutus myös inhimilliseksi lasketun toiminnan, tässä tapauksessa kirjallisuuden, piirissä. Työn keskeinen teoreettinen viitekehys on posthumanistisessa tutkimuksessa keskeiseksi nousseen feministisen tieteenfilosofi Karen Baradin kehittämä toimijuusrealismi, josta on peräisin tutkimuksen metodi, diffraktiivinen lukeminen. Diffraktiivinen metodi on representationalismiin perustuvalle ontologialle vaihtoehtoinen lukemisen tapa, jossa maailman materiaaliset ja diskursiiviset ulottuvuudet ymmärretään lomittuneina ja toisiaan läpäisevinä. Kokon tuotannon analysoinnin lisäksi tutkimuksen tavoitteena on työstää Baradin luonnontieteen kehyksessä kehittämää diffraktiivista metodia kirjallisuudentutkimuksen tarpeisiin.

Tutkimus koostuu johdannosta, kolmesta käsittelyluvusta ja johtopäätöksistä. Ensimmäisessä käsittelyluvussa lähestytään aineiston teoksia tarkastelemalla niitä kirjallisuudenlajin näkökulmasta. Lukemalla lajiteoretisointeja ja erityisesti niiden ontologisia oletuksia aineiston läpi, luvussa kehitetään käsitettä ”elokerrallinen toimijuus”, joka toimii tutkimuksessa ei-inhimillisen elämän ajattelua kokoavana ja suuntaavana käsitteenä. Keskimmäisessä käsittelyluvussa analysoidaan Laulujoutsen-teoksen kerrontaa ja tematiikkaa läsnä- ja poissaolon lomittumisen näkökulmasta ja toimijuusrealistista intra-aktion käsitettä hyödyntäen. Viimeisessä käsittelyluvussa analysoidaan Ne tulevat takaisin -teosta sukupuuton näkökulmasta, fokusoiden teoksessa tehtäviin sisään- ja ulossulkemisen tekoihin, joita käsitteellistetään toimijuusrealistisesti toiminnallisina leikkauksina.

Tutkimus osoittaa, että Kokon laulujoutsenaiheisissa teoksissa ilmaisun keinot, kuten valokuvat ja kerronnalliset ratkaisut, tuottavat käsitystä omasta olemassaolostaan perustavanlaatuisesti laulujoutsenten olemassaoloon kietoutuneena. Samalla tutkimus osoittaa, että diffraktiivinen luenta ja toimijuusrealistiset käsitteet tarjoavat kirjallisuudentutkimukselle tapoja lähestyä ja käsitteellistää katveeseen jäänyttä ei-inhimillistä toimintaa, ottaen samalla huomioon ihmisten ja muunlajisten eläinten suhteeseen vaikuttavat vallankäytön muodot.

<b>Zoegraphic Agency of Whooper Swans in Yrjö Kokko’s Laulujoutsen (1950) and Ne tulevat takaisin (1954)</b>

This doctoral dissertation examines the non-human agency of whooper swans in Laulujoutsen. Ultima Thulen lintu (1950) and Ne tulevat takaisin (1954) by Yrjö Kokko. The study asks how these books, which include both photography and text, produce their own relationship to the material-discursive reality, and how the agency of whooper swans is understood in them. The study examines the onto-epistemology of literature from the perspective of non-human. The study is linked to the current posthumanist debate, which criticizes the anthropocentricism of science. It develops approach that takes into account the influence of non-human beings in literature.

The central theoretical framework of the dissertation is agential realism developed by a feminist philosopher of science Karen Barad, which has become central to posthumanist research and from which the research method, diffractive reading, originates. The diffractive method is a way of reading which is alternative to representationalist ontology. In diffractive reading the material and discursive dimensions of the world are understood as intertwined and permeating each other. In addition to analyzing Kokko’s works, the aim of the study is to develop the diffractive method to meet the needs of literature studies.

The study consists of an introduction, three chapters, and conclusions. The first chapter approaches Kokko’s books by examining them from the perspective of literary genre. By reading genre theories, and particularly their ontological assumptions, through the material aspects, the chapter develops the concept of "elokerrallinen toimijuus," which functions in the study as a concept that organizes the analysis of non-human life in Kokko’s books. The middle chapter analyzes the narrative and themes of Laulujoutsen from the perspective of the interweaving of presence and absence, utilizing the concept of intra-action from agential realism. The final chapter focuses on Ne tulevat takaisin analyzing it from the perspective of extinction, focusing on the acts of inclusion and exclusion performed in the book, which are conceptualized in agential realist terms as agential cuts.

The study shows that in Kokko's books on swans, ways of expression, such as photographs and means of narration, produce their own existence as fundamentally intertwined with the existence of swans. At the same time, the study shows that diffractive reading and agential realism offer ways for literature studies to approach and conceptualize non-human activity, while considering the forms of power that affect the relationship between humans and other species.