Mortality, risks, and trends in surgery for benign prostatic hyperplasia

Abstract

Benign prostatic hyperplasia (BPH) is a prevalent age-related condition among men and is a common cause of quality of life-impairing lower urinary tract symptoms (LUTS). Although transurethral procedures to relieve LUTS are generally considered low risk, a subset of patients experience significant short- and long-term morbidity, and, in some cases, mortality.

In this thesis, trends in surgical utilisation in Finland were assessed. Short- and long-term risks between photoselective vaporisation of the prostate (PVP) and transurethral resection of the prostate (TURP) were compared, and postoperative mortality and its risk factors after surgery for LUTS were evaluated.

The incidence of surgical interventions for LUTS remained stable (263 per 100,000) despite demographic changes. Hospital stays were shortened, while treated patients grew older. The observed trends between 2004 and 2018 reflected a shift toward outpatient care and delayed intervention, likely influenced by pharmacotherapy and the adoption of PVP. PVP showed a lower risk of reoperation due to bleeding (0.9%), which was even more pronounced in patients with atrial fibrillation. However, in the long-term 12-year follow-up, the reoperation rate after PVP was higher (23.5% vs 17.8% with TURP). These results underscored the short-term safety of PVP, particularly for patients with heightened bleeding risk. They also highlighted its limitations with respect to long-term durability compared to TURP. The real-world overall 90-day postoperative mortality rate was 1.10%, with excess mortality remaining below 0.5% across all age groups. PVP was associated with a lower mortality rate (0.59%) than TURP (1.16%). Age, Charlson Comorbidity Index, atrial fibrillation, and earlier study era were identified as independent risk factors for mortality.

These studies emphasise the importance of tailoring treatment strategies to individual patient profiles. They also highlight the need to enhance preoperative risk assessment and to pursue further research into durable surgical options to optimise the management of LUTS in an aging demographic.

<b>Eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun kirurgisen hoidon kuolleisuus, riskit ja trendit</b>

Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu on yleinen ikääntyvien miesten sairaus, ja yksi elämänlaatua heikentävien virtsaamisoireiden aiheuttajista. Jos elintapa-muutokset ja lääkkeellinen hoito osoittautuvat riittämättömiksi, eturauhasen aiheuttama obstruktio voidaan laukaista kirurgisesti. Vaikka eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun kirurgista hoitoa on pidetty vähäriskisenä, toimenpiteiden jälkeen voi esiintyä komplikaatiota ja kuolleisuutta.

Tässä väitöskirjassa havainnoitiin eturauhasen kirurgisten toimenpiteiden käytön kehityssuuntia Suomessa, vertailtiin lyhyen ja pitkän aikavälin riskejä eturauhasen höyläystoimenpiteen (TURP) ja eturauhasen viherlaser höyrystyksen (PVP) välillä, sekä arvioitiin eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun kirurgiseen hoitoon liittyvää kuolleisuutta ja sen riskitekijöitä.

Vuosien 2004 ja 2018 välillä virtsaamisoireiden kirurgisen hoidon esiintyvyys pysyi vakaana (263 per 100,000) väestödemografian muutoksista huolimatta. Tarkastelujakson aikana toimenpiteiden jälkeisen sairaalahoidon kesto lyheni, vaikka potilaiden keski-ikä kasvoi. PVP:en liittyi merkittävästi alhaisempi verenvuotoon liittyvien uusintatoimenpiteiden riski (0.9 %), mikä korostui eteisvärinää sairastavilla potilailla. 12 vuoden pitkäaikaisseurannassa uusintatoimenpiteiden määrä oli kuitenkin merkittävästi korkeampi PVP:n (23.5 % vs 17.8 % TURP:n) jälkeen. Nämä tulokset korostivat PVP:n välitöntä turvallisuutta erityisesti vuotoriskissä olevilla potilailla, mutta paljastivat pitkäaikaisseurannassa sen rajoitukset kestävästä oireiden lievityksestä TURP:iin verrattuna. Virtsaamisoireiden kirurgisen hoidon jälkeinen kuolleisuus oli 1.10 % 90-päivän sisällä toimenpiteestä. Ero väestön normaaliin kuolleisuusriskiin oli alle 0.5 % kaikissa ikäryhmissä. PVP:n jälkeinen kuolleisuusriski (0.59 %) oli alhaisempi kuin TURP:n (1.16 %). Potilaan ikä, perussairauksien taakka, diagnosoitu eteisvärinä sekä toimenpide tutkimusjakson aikaisemmalla puolikkaalla olivat riskitekijöitä korkeammalle kuolleisuusriskille.

Väitöskirjan tulokset korostavat yksilöllisen hoitosuunnitelman ja potilasvalinnan tärkeyttä, ja kannustavat kehittämään perioperatiivista riskinarviota, sekä tutkimaan toimenpidevaihtoehtoja miesten virtsaamisoireiden hoidon optimoimiseksi ikääntyvässä väestössä.