Traumaattinen muisti ja ei-inhimillinen Pajtim Statovcin romaanissa Lehmä synnyttää yöllä
Isaksson, Emma (2026-03-23)
Traumaattinen muisti ja ei-inhimillinen Pajtim Statovcin romaanissa Lehmä synnyttää yöllä
(23.03.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026033124397
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026033124397
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen Pajtim Statovcin romaanin Lehmä synnyttää yöllä (2024) ei-inhimillisiä hahmoja suhteessa päähenkilön traumaattiseen muistiin. Teos jäsentää Kujtimin traumaattista lapsuutta kahden eri kertojahahmon ja aikatason kautta. Keskityn analyysissäni lehmään sekä hybridihahmo kimeeriin. Vastaan kysymyksiin hahmojen osallistumisesta muistamisen prosesseihin. Luen teoksen traumafiktiona, joka pyrkii representoimaan trauman vaikeasti kielellistyvää luonnetta fragmentaarisen kerronnan ja toistuvien motiivien kautta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat traumateoria, traumaattisen muistin tutkimus sekä posthumanismi.
Nojaudun Riitta Jytilän (2022) kotimaiseen tutkimukseen Traumaattinen muisti nykyproosassa. Jäsennän ei-inhimillisen ja trauman välisiä yhteyksiä kerronnan tarkastelun sekä temaattisen analyysin kautta. Käsitän tutkielmassani ei-inhimillisen eläimen kärsimyksen todistamisen traumana, joka käynnistää muistamisen prosessin. Tarkastelen kumppanuuslajin kanssa jaetun trauman vaikutuksia muistamisen tapoihin sekä identiteettiin. Hybridihahmoa käsittelen trauman metaforana, mutta myös toimijana, joka kytkeytyy teoksen muotoon.
Osoitan ei-inhimillisen läsnäolon traumakerronnassa merkittävänä traumaattisen muistin rakentajana. Ei-inhimilliset hahmot eivät näyttäydy pelkästään inhimillisen muistin kantajina vaan aktiivisina toimijoina. Merkitykset rakentuvat vuorovaikutuksessa, jolla on voima tuottaa uusia muistin muotoja.
Nojaudun Riitta Jytilän (2022) kotimaiseen tutkimukseen Traumaattinen muisti nykyproosassa. Jäsennän ei-inhimillisen ja trauman välisiä yhteyksiä kerronnan tarkastelun sekä temaattisen analyysin kautta. Käsitän tutkielmassani ei-inhimillisen eläimen kärsimyksen todistamisen traumana, joka käynnistää muistamisen prosessin. Tarkastelen kumppanuuslajin kanssa jaetun trauman vaikutuksia muistamisen tapoihin sekä identiteettiin. Hybridihahmoa käsittelen trauman metaforana, mutta myös toimijana, joka kytkeytyy teoksen muotoon.
Osoitan ei-inhimillisen läsnäolon traumakerronnassa merkittävänä traumaattisen muistin rakentajana. Ei-inhimilliset hahmot eivät näyttäydy pelkästään inhimillisen muistin kantajina vaan aktiivisina toimijoina. Merkitykset rakentuvat vuorovaikutuksessa, jolla on voima tuottaa uusia muistin muotoja.