Nursing Ethics Education in Finland from the Perspective of Codes of Ethics
Numminen, Olivia (2010-09-17)
Nursing Ethics Education in Finland from the Perspective of Codes of Ethics
Numminen, Olivia
(17.09.2010)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4361-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4361-6
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Hoitotyön etiikan opetus Suomessa eettisten ohjeiden näkökulmasta tarkasteltuna
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida hoitotyön etiikan opetusta sairaanhoitajien eettisten ohjeiden näkökulmasta sairaanhoitajien peruskoulutuksessa Suomen ammattikorkea¬kouluissa seuraavilla tutkimuskysymyksillä: Mitä tiedetään sairaanhoitajien eettisistä ohjeista käytännössä ja koulutuksessa, mitä eettisten ohjeiden sisältöjä opetetaan, mitä opetus- ja arviointimenetelmiä käytetään, millä taustamuuttujilla on yhteys opetukseen, mikä on hoitotyön opettajien tietoperusta eettisten ohjeiden opettamiseen, mitkä ovat sairaanhoitajaopiskelijoiden tiedot eettisistä ohjeista ja taidot soveltaa niitä, ja mitkä ovat vastaajien mielipiteet eettisten ohjeiden tarpeellisuudesta ja soveltuvuudesta sekä niiden opettamisen tärkeydestä osana hoitotyön etiikan opetusta. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa eettisten ohjeiden ja hoitotyön etiikan opetuksen vahvuuksia sekä mahdollisia ongelma-alueita. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan käyttää hoitotyön etiikan opetussuunnitelmien ja etiikan teoreettisen ja käytännön opetuksen kehittämiseen.
Aineiston keräys kohdistettiin kaikkiin Suomen ammattikorkeakouluihin, joissa on tarjolla sairaanhoitajakoulutusohjelma (sairaanhoitaja AMK). Kohderyhminä olivat etiikkaa opettavat hoitotyön opettajat ja lukuvuonna 2006 valmistuneet sairaanhoitajaopiskelijat. Kaikkiaan 183 opettajaa ja 214 opiskelijaa 24. ammattikorkeakoulusta osallistui tutkimukseen. Aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä strukturoidulla kyselylomakkeella, jossa oli myös neljä avointa kysymystä.
Aineisto analysoitiin SPSS (14.0) ohjelmalla ja avoimet kysymykset induktiivisella sisällönanalyysillä. Aineisto esitettiin kuvailevan tilastotieteen menetelmin ja vastaajaryhmien välisiä eroja mitattiin vertailevan tilastotieteen menetelmin. Kyselylomakkeen luotettavuus arvioitiin Cronbach’in α-kertoimella.
Kirjallisuuskatsaus osoitti, että tutkimusta eettisistä ohjeista on vähän ja se on lähes olematonta ohjeiden opetuksen alueella. Sairaanhoitajan eettisiä ohjeita ja niihin sisältyviä eettisiä käsitteitä opetettiin paljon, ohjeiden tarkoituksia ja ohjeisiin liittyviä lakeja ja sopimuksia opetettiin jokseenkin paljon, mutta muiden terveydenhuoltoalan ammattien eettisten ohjeiden opettaminen oli vähäistä. Opetuksessa korostui hoitaja-potilassuhteeseen liittyvät asiat. Eettisten ohjeiden yhteiskunnalliset ulottuvuudet korostuivat vähemmän. Opettajien ja opiskelijoiden kuvaukset opetuksen määrästä keskittyivät samoihin opetussisältöihin, mutta ryhmien väliset erot olivat tilastollisesti merkitseviä opettajien arvioidessa oman opetuksensa määrällisesti suuremmaksi kuin mitä opiskelijat olivat sen havainneet olleen.
Opetus- ja arviointimenetelmien käyttö oli melko kapea-alaista ja perinteistä. Opettajien ja opiskelijoiden kuvaukset käytetyistä menetelmistä erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Sekä opettajat että opiskelijat itse arvioivat opiskelijoiden tiedot eettistä ohjeista ja taidot soveltaa niitä käytännössä keskitasoisiksi. Useimmat opettajat arvioivat oman tietoperustansa riittäväksi eettisten ohjeiden opettamiseen kuten useimmat opiskelijatkin. Ne opettajat, jotka arvioivat omat tietonsa riittäviksi, opettivat eettisiä ohjeita enemmän kuin ne, jotka arvioivat omat tietonsa vähemmän riittäviksi. Myös opiskelijat, jotka arvioivat opettajiensa tiedot riittäviksi kokivat saaneensa enemmän opetusta eettisistä ohjeista. Muilla opettajien ja opiskelijoiden taustamuuttujilla oli vähän yhteyttä heidän kuvaukseensa opetuksesta. Opettajien ja opiskelijoiden näkemysten mukaan sairaanhoitajat tarvitsevat omat eettiset ohjeet, ja ne ovat pääasiallisesti sovellettavissa hoitotyön käytäntöön. Ohjeet ovat tärkeä osa hoitotyön etiikan opetusta, mutta niiden opettamista pitää kehittää.
Jatkotutkimus tulisi kohdistaa etiikan opetuksen organisointiin opetussuunnitelmissa, opetusprosessiin, ja opetuksen vaikuttavuuden sekä opettajien pätevyyden arviointiin. Myös eettisten ohjeiden merkitys ja tarkoitukset kaikilla hoitotyön tasoilla ansaitsevat huomiota. Monipuolisempi tutkimusmenetelmien käyttö olisi hyödyksi uuden tiedon hankkimiselle.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida hoitotyön etiikan opetusta sairaanhoitajien eettisten ohjeiden näkökulmasta sairaanhoitajien peruskoulutuksessa Suomen ammattikorkea¬kouluissa seuraavilla tutkimuskysymyksillä: Mitä tiedetään sairaanhoitajien eettisistä ohjeista käytännössä ja koulutuksessa, mitä eettisten ohjeiden sisältöjä opetetaan, mitä opetus- ja arviointimenetelmiä käytetään, millä taustamuuttujilla on yhteys opetukseen, mikä on hoitotyön opettajien tietoperusta eettisten ohjeiden opettamiseen, mitkä ovat sairaanhoitajaopiskelijoiden tiedot eettisistä ohjeista ja taidot soveltaa niitä, ja mitkä ovat vastaajien mielipiteet eettisten ohjeiden tarpeellisuudesta ja soveltuvuudesta sekä niiden opettamisen tärkeydestä osana hoitotyön etiikan opetusta. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa eettisten ohjeiden ja hoitotyön etiikan opetuksen vahvuuksia sekä mahdollisia ongelma-alueita. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan käyttää hoitotyön etiikan opetussuunnitelmien ja etiikan teoreettisen ja käytännön opetuksen kehittämiseen.
Aineiston keräys kohdistettiin kaikkiin Suomen ammattikorkeakouluihin, joissa on tarjolla sairaanhoitajakoulutusohjelma (sairaanhoitaja AMK). Kohderyhminä olivat etiikkaa opettavat hoitotyön opettajat ja lukuvuonna 2006 valmistuneet sairaanhoitajaopiskelijat. Kaikkiaan 183 opettajaa ja 214 opiskelijaa 24. ammattikorkeakoulusta osallistui tutkimukseen. Aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä strukturoidulla kyselylomakkeella, jossa oli myös neljä avointa kysymystä.
Aineisto analysoitiin SPSS (14.0) ohjelmalla ja avoimet kysymykset induktiivisella sisällönanalyysillä. Aineisto esitettiin kuvailevan tilastotieteen menetelmin ja vastaajaryhmien välisiä eroja mitattiin vertailevan tilastotieteen menetelmin. Kyselylomakkeen luotettavuus arvioitiin Cronbach’in α-kertoimella.
Kirjallisuuskatsaus osoitti, että tutkimusta eettisistä ohjeista on vähän ja se on lähes olematonta ohjeiden opetuksen alueella. Sairaanhoitajan eettisiä ohjeita ja niihin sisältyviä eettisiä käsitteitä opetettiin paljon, ohjeiden tarkoituksia ja ohjeisiin liittyviä lakeja ja sopimuksia opetettiin jokseenkin paljon, mutta muiden terveydenhuoltoalan ammattien eettisten ohjeiden opettaminen oli vähäistä. Opetuksessa korostui hoitaja-potilassuhteeseen liittyvät asiat. Eettisten ohjeiden yhteiskunnalliset ulottuvuudet korostuivat vähemmän. Opettajien ja opiskelijoiden kuvaukset opetuksen määrästä keskittyivät samoihin opetussisältöihin, mutta ryhmien väliset erot olivat tilastollisesti merkitseviä opettajien arvioidessa oman opetuksensa määrällisesti suuremmaksi kuin mitä opiskelijat olivat sen havainneet olleen.
Opetus- ja arviointimenetelmien käyttö oli melko kapea-alaista ja perinteistä. Opettajien ja opiskelijoiden kuvaukset käytetyistä menetelmistä erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Sekä opettajat että opiskelijat itse arvioivat opiskelijoiden tiedot eettistä ohjeista ja taidot soveltaa niitä käytännössä keskitasoisiksi. Useimmat opettajat arvioivat oman tietoperustansa riittäväksi eettisten ohjeiden opettamiseen kuten useimmat opiskelijatkin. Ne opettajat, jotka arvioivat omat tietonsa riittäviksi, opettivat eettisiä ohjeita enemmän kuin ne, jotka arvioivat omat tietonsa vähemmän riittäviksi. Myös opiskelijat, jotka arvioivat opettajiensa tiedot riittäviksi kokivat saaneensa enemmän opetusta eettisistä ohjeista. Muilla opettajien ja opiskelijoiden taustamuuttujilla oli vähän yhteyttä heidän kuvaukseensa opetuksesta. Opettajien ja opiskelijoiden näkemysten mukaan sairaanhoitajat tarvitsevat omat eettiset ohjeet, ja ne ovat pääasiallisesti sovellettavissa hoitotyön käytäntöön. Ohjeet ovat tärkeä osa hoitotyön etiikan opetusta, mutta niiden opettamista pitää kehittää.
Jatkotutkimus tulisi kohdistaa etiikan opetuksen organisointiin opetussuunnitelmissa, opetusprosessiin, ja opetuksen vaikuttavuuden sekä opettajien pätevyyden arviointiin. Myös eettisten ohjeiden merkitys ja tarkoitukset kaikilla hoitotyön tasoilla ansaitsevat huomiota. Monipuolisempi tutkimusmenetelmien käyttö olisi hyödyksi uuden tiedon hankkimiselle.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2869]