Romanssien ja runouden aikakausi. Thomas Warton keskiaikaa määrittelemässä 1750–1790
Tunturi, Janne (2010-11-27)
Romanssien ja runouden aikakausi. Thomas Warton keskiaikaa määrittelemässä 1750–1790
(27.11.2010)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4458-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4458-3
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee keskiajan nousua historian tärkeäksi periodiksi 1700-luvun Englannissa näkökulmanaan Thomas Wartonin (1726–1790) kirjoitukset. Warton oli Oxfordin yliopistossa toiminut oppinut antikvaari. Wartonin pääteos History of English Poetry (1774–1781) ei nimestään huolimatta ollut moderni kirjallisuushistoria vaan 1000–1500-luvun kirjoitettua kulttuuria laajasti käsitellyt vernakulaariin kirjallisuuteen pohjautunut esitys. Warton ja hänen lähipiiriinsä kuuluneet tutkijat tarjoavat erityisen mahdollisuuden tarkastella, miten käsitys keskiajasta omana aikakautenaanmuodostui 1700-luvun lopulla.
Tutkin Wartonin ja hänen aikalaistensa toisen vuosituhannen alusta kirjoittamia arvioita Michel de Certeaun historiografisen operaation käsitteen avulla. Se koostuu kolmesta vaiheesta: Alue määrittelee sosiaaliset riippuvuussuhteet ja vaikuttimet, jotka ohjaavat tutkimusta. Käytäntö viittaa siihen, miten historioitsija valitsee materiaalinsa ja muokkaa siitä historiankirjoituksena hahmottuvan kokonaisuuden. Lopuksi kirjoitus konkreettisena ja fyysisenä ilmiönä luo illuusion lopullisuudesta ja huonosti sopivien osien yhteenkuuluvuudesta. de Certeaun teoria soveltuu paremmin vanhemman historiankirjoituksen ja oppineisuuden tarkasteluun kuin historiantutkimuksen narratiiveja analysoivat teokset, koska se kontekstualisoi laajemmin historiankirjoitukseen vaikuttavat ilmiöt.
Thomas Warton ja muut 1700-luvun puolivälin oppineet määrittelivät keskiajan fiktiivisten tekstien avulla. Warton tutustui tarkasti romansseihin ja kronikoihin. Erityisen suuri merkitys keskiajan hahmottamisen kannalta oli Geoffrey Monmouthilaisen kronikalla Historia regum britanniae, joka esitteli Englannin myyttisen varhaisen historian yhdistämällä Rooman ja oman kansallisen perinteen. Geoffreyn kronikan avulla Warton huomasi keskiaikaisten tarinoiden laajan vaikutuksen; hän kirjoitti erityisesti kuningas Arthuriin liittyneiden kertomusten merkityksestä, joka jatkui aina 1500-luvulle asti. Näin Warton löysi antiikin perinteelle haastajan keskiaikaisesta kulttuurista.
Wartonin tapa esitellä keskiaikaa perustui osittain valistusajan sulavasti kirjoitetuille universaalihistorioille, osittain oppineelle luettelomaiselle esitystavalle. Käytännössä Wartonin pitkät johdantotutkielmat kuitenkin johdattavat lukijaa keskeisiin teemoihin. Niitä ovat mielikuvituksen väheneminen uusimmassa kirjallisuudessa ja toisaalta hienostuneisuuden ja tiedon kasvu. Warton ei missään vaiheessa kerro, liittyvätkö nämä teemat yhteen, mutta tulkintani mukaan ne liittyivät. Warton ajatteli kirjallisuuden menettäneen olennaisen mielikuvituksen samaan aikaan, kun yhteiskunta oli kehittynyt. Tämä auttaa hahmottamaan koko kirjallisuuden historiaa: Warton etsi alkuperäistä mielikuvitusta niin antiikin Kreikasta, Orientista kuin muinaisesta Skandinaviasta.
History of English Poetry ei pohtinut vain kirjallisuuden ja yhteiskunnan suhdetta, sillä Warton ajatteli voivansa tutkia keskiajan yhteiskuntaa kronikoiden ja romanssien avulla. Hänen käsityksensä feodalismista, hovien elämästä ja keskiaikaisista tavoista perustuivat niihin. Warton ei huomannut, että hänen käyttämänsä lähteet olivat tietoisia kirjallisia konstruktioita vaan hän piti niitä totuudenmukaisina kuvauksina. Toisaalta Wartonin tulkintaan heijastuivat myös 1700-luvun käsitykset yhteiskunnasta. Keskiajan lähteiden kuvaukset ja 1700-luvun ideaalit vaikuttivat lopulta siihen, millaiseksi populaari kuva keskiajasta kehittyi. My study addresses to the emergence of the Middle Ages as a historical period of its own in eighteenth century England. It is based on the writings of Thomas Warton (1726–1790), an Oxfordbased learned antiquarian. Warton’s chef d’oeuvre, The History of English Poetry (1774–1781), was not a modern history of literature, but a history of vernacular literate culture between the years 1000 and 1500. The writings of Warton and the scholars in his circle contributed considerably in defining the Middles Ages as the distinct period in the world history.
In reading the learned texts I have used the concept historiographical operation by Michel de Certeau. According to him, it consists of three parts. (a) Social area of different networks, where the scope of historical study is negotiated. (b) Practice concerns the manner historian chooses his sources and organizes them according to the laws of historical study. (c) Finally, writing concretizes the process and creates an illusion of finality. de Certeau’s analysis is thus not based completely on the idea of historical narrative for it contextualises the influences on historical writing more widely.
Thomas Warton and the scholars in his circle used fictitious texts as their main sources in defining the Middle Ages. Warton was well aware especially on medieval chronicles and romances. He paid special attention to Geoffrey of Monmouth’s History regum britanniae, which combined the English and classical mythology in its presentation of the history of the English kings. Geoffrey’s chronicle helped Warton in finding out the influence of medieval tales. Specifically, the tales concerning the adventures of King Arthur and his knights had been well-known. In general, medieval romances formed a counter-narrative to the emphasis of the importance of classical tradition.
Warton’s approach to the Middle Ages was based partly on the enlightened historical writing à la David Hume and William Robertson. The debt is obvious in the two long essays that precede the History. The essays present the central themes of Warton’s History: the decrease of imagination and the increase of civilised behaviour and knowledge. Warton did not argue that the themes were part of the same narrative, but it is obvious he thought they were. Warton inevitably saw that the social progress and refinement did not belong together with poetry. The confrontation between social and artistic values left its mark to Warton’s scholarship. He searched the creative imagination in the ancient Greek, Oriental and Scandinavian literature.
The History of the English Poetry did not pose a question only on the relationship of literature and society as Warton thought medieval romances and chronicles contained valuable information on medieval society as well. Warton’s views on feudalism, courtly life and on medieval manners were based on these mostly fictitious texts. Warton did not consider them as literary constructions and he believed in the information they gave. Yet, he was not always as naïve, as he presented the eighteenth century ideals and values into the medieval world. Thus the medieval literature and the eighteenth century ideals had both a pervasive effect on the emerging popular representations of the Middle Ages.
Tutkin Wartonin ja hänen aikalaistensa toisen vuosituhannen alusta kirjoittamia arvioita Michel de Certeaun historiografisen operaation käsitteen avulla. Se koostuu kolmesta vaiheesta: Alue määrittelee sosiaaliset riippuvuussuhteet ja vaikuttimet, jotka ohjaavat tutkimusta. Käytäntö viittaa siihen, miten historioitsija valitsee materiaalinsa ja muokkaa siitä historiankirjoituksena hahmottuvan kokonaisuuden. Lopuksi kirjoitus konkreettisena ja fyysisenä ilmiönä luo illuusion lopullisuudesta ja huonosti sopivien osien yhteenkuuluvuudesta. de Certeaun teoria soveltuu paremmin vanhemman historiankirjoituksen ja oppineisuuden tarkasteluun kuin historiantutkimuksen narratiiveja analysoivat teokset, koska se kontekstualisoi laajemmin historiankirjoitukseen vaikuttavat ilmiöt.
Thomas Warton ja muut 1700-luvun puolivälin oppineet määrittelivät keskiajan fiktiivisten tekstien avulla. Warton tutustui tarkasti romansseihin ja kronikoihin. Erityisen suuri merkitys keskiajan hahmottamisen kannalta oli Geoffrey Monmouthilaisen kronikalla Historia regum britanniae, joka esitteli Englannin myyttisen varhaisen historian yhdistämällä Rooman ja oman kansallisen perinteen. Geoffreyn kronikan avulla Warton huomasi keskiaikaisten tarinoiden laajan vaikutuksen; hän kirjoitti erityisesti kuningas Arthuriin liittyneiden kertomusten merkityksestä, joka jatkui aina 1500-luvulle asti. Näin Warton löysi antiikin perinteelle haastajan keskiaikaisesta kulttuurista.
Wartonin tapa esitellä keskiaikaa perustui osittain valistusajan sulavasti kirjoitetuille universaalihistorioille, osittain oppineelle luettelomaiselle esitystavalle. Käytännössä Wartonin pitkät johdantotutkielmat kuitenkin johdattavat lukijaa keskeisiin teemoihin. Niitä ovat mielikuvituksen väheneminen uusimmassa kirjallisuudessa ja toisaalta hienostuneisuuden ja tiedon kasvu. Warton ei missään vaiheessa kerro, liittyvätkö nämä teemat yhteen, mutta tulkintani mukaan ne liittyivät. Warton ajatteli kirjallisuuden menettäneen olennaisen mielikuvituksen samaan aikaan, kun yhteiskunta oli kehittynyt. Tämä auttaa hahmottamaan koko kirjallisuuden historiaa: Warton etsi alkuperäistä mielikuvitusta niin antiikin Kreikasta, Orientista kuin muinaisesta Skandinaviasta.
History of English Poetry ei pohtinut vain kirjallisuuden ja yhteiskunnan suhdetta, sillä Warton ajatteli voivansa tutkia keskiajan yhteiskuntaa kronikoiden ja romanssien avulla. Hänen käsityksensä feodalismista, hovien elämästä ja keskiaikaisista tavoista perustuivat niihin. Warton ei huomannut, että hänen käyttämänsä lähteet olivat tietoisia kirjallisia konstruktioita vaan hän piti niitä totuudenmukaisina kuvauksina. Toisaalta Wartonin tulkintaan heijastuivat myös 1700-luvun käsitykset yhteiskunnasta. Keskiajan lähteiden kuvaukset ja 1700-luvun ideaalit vaikuttivat lopulta siihen, millaiseksi populaari kuva keskiajasta kehittyi.
In reading the learned texts I have used the concept historiographical operation by Michel de Certeau. According to him, it consists of three parts. (a) Social area of different networks, where the scope of historical study is negotiated. (b) Practice concerns the manner historian chooses his sources and organizes them according to the laws of historical study. (c) Finally, writing concretizes the process and creates an illusion of finality. de Certeau’s analysis is thus not based completely on the idea of historical narrative for it contextualises the influences on historical writing more widely.
Thomas Warton and the scholars in his circle used fictitious texts as their main sources in defining the Middle Ages. Warton was well aware especially on medieval chronicles and romances. He paid special attention to Geoffrey of Monmouth’s History regum britanniae, which combined the English and classical mythology in its presentation of the history of the English kings. Geoffrey’s chronicle helped Warton in finding out the influence of medieval tales. Specifically, the tales concerning the adventures of King Arthur and his knights had been well-known. In general, medieval romances formed a counter-narrative to the emphasis of the importance of classical tradition.
Warton’s approach to the Middle Ages was based partly on the enlightened historical writing à la David Hume and William Robertson. The debt is obvious in the two long essays that precede the History. The essays present the central themes of Warton’s History: the decrease of imagination and the increase of civilised behaviour and knowledge. Warton did not argue that the themes were part of the same narrative, but it is obvious he thought they were. Warton inevitably saw that the social progress and refinement did not belong together with poetry. The confrontation between social and artistic values left its mark to Warton’s scholarship. He searched the creative imagination in the ancient Greek, Oriental and Scandinavian literature.
The History of the English Poetry did not pose a question only on the relationship of literature and society as Warton thought medieval romances and chronicles contained valuable information on medieval society as well. Warton’s views on feudalism, courtly life and on medieval manners were based on these mostly fictitious texts. Warton did not consider them as literary constructions and he believed in the information they gave. Yet, he was not always as naïve, as he presented the eighteenth century ideals and values into the medieval world. Thus the medieval literature and the eighteenth century ideals had both a pervasive effect on the emerging popular representations of the Middle Ages.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2812]