Influenza in children – Diagnosis, treatment and prevention
Heinonen, Santtu (2011-12-16)
Influenza in children – Diagnosis, treatment and prevention
(16.12.2011)
Annales Universitatis Turkuensis D 996 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4834-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4834-5
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Background: The burden of influenza on children is substantial. Although mortality rates are low, the incidence of influenza is highest in children, among whom also complications are frequent. A more accurate recognition of influenza in children could enable the rational use of antiviral drugs and help to avoid unnecessary courses of antibiotics. Limited data exists on the efficacy of oseltamivir treatment and the trivalent inactivated influenza vaccine (TIV) in children.
Aims and methods: We sought for signs and symptoms that could help clinicians to diagnose influenza on clinical grounds in a case-control study in children <13 years of age. We further assessed the feasibility of different diagnostics methods during the early stage of the illness in children aged 1-3 years. The efficacy of early oseltamivir treatment (started <24h from the onset of symptoms) was evaluated in a randomized controlled trial (RCT) conducted in children 1-3 years of age, and the effectiveness of TIV to prevent laboratory-confirmed influenza was determined in a prospective, observational cohort study conducted among children aged 9 months to 3 years of age.
Results: Fever was the only symptom predicting influenza in children. The sensitivity of conventionally used laboratory methods to detect influenza during the first 24h of illness was 92%. The sensitivity of the influenza rapid test in the same setting was 90% for influenza A and 25% for influenza B. Early oseltamivir treatment shortened the duration of the illness in children with influenza A by 3.5-4.0 days, but no efficacy was observed against influenza B. The effectiveness of TIV was 84% against the wellmatched influenza A, while no effectiveness against the mismatched influenza B was observed.
Conclusions: Laboratory diagnostics are needed for a reliable diagnosis of influenza in children and were found sensitive already during the early stage of the illness. Early oseltamivir treatment was highly effective against influenza A, but no efficacy was seen against influenza B. TIV is effective also in young children if a good match between the vaccine and circulating strain is achieved. Lasten influenssa: diagnostiikka, hoito ja ehkäisy
Tausta: Influenssa aiheuttaa lapsille merkittävän tautitaakan. Vaikka influenssan aiheuttama kuolleisuus lapsilla on vähäistä, ovat sairastuvuusluvut toistuvasti korkeimpia lapsilla. Myös influenssan aiheuttamat komplikaatiot ovat lapsilla yleisiä. Influenssan luotettava tunnistaminen jo oireiden perusteella voisi auttaa vähentämään turhia antibioottikuureja. Inaktivoidun influenssarokotteen ja oseltamiviirihoidon tehosta pienillä lapsilla on olemassa niukasti tutkimustietoa.
Tavoitteet ja menetelmät: Selvitimme tapaus-verrokki asetelmassa, onko löydettävissä oireita, joita voitaisiin käyttää apuna influenssan kliinisessä diagnostiikassa lapsipotilailla. Arvioimme lisäksi erilaisten diagnostisten tutkimusmenetelmien käyttökelpoisuutta taudin alkuvaiheessa. Tutkimme varhain (<24 h oireiden puhkeamisesta) aloitetun oseltamiviirihoidon tehoa satunnaistetussa, lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa 1 – 3-vuotiailla lapsilla sekä arvioimme inaktivoidun influenssarokotteen tehoa havainnoivassa kohorttitutkimuksessa 9 kk – 3 v ikäisillä lapsilla.
Tulokset: Kuume oli ainoa oire, joka itsenäisesti ennusti influenssaa lapsipotilailla. Influenssa pystyttiin havaitsemaan perinteisesti käytetyillä laboratoriomenetelmillä jo 24 tunnin kuluessa taudin alusta 92 %:lla influenssaa sairastavista lapsista. Influenssapikatestin herkkyys taudin alkuvaiheessa oli 90 % influenssa A:n ja 25 % influenssa B:n diagnostiikassa. Varhainen oseltamiviirihoito lyhensi taudin kestoa influenssa A:ta sairastavilla lapsilla 3.5 – 4.0 vuorokautta, mutta lääke ei ollut tehokas influenssa B:tä vastaan. Inaktivoidun influenssarokotteen teho hyvin rokotekantaa vastannutta influenssa A:ta vastaan oli 84 %, mutta rokote ei antanut suojaa huonosti rokotekantaa vastannutta influenssa B:tä vastaan.
Johtopäätökset: Lapsilla influenssan diagnostiikassa tarvitaan apuna laboratoriotutkimuksia. Influenssavirus pystytään havaitsemaan yleisesti käytetyillä diagnostisilla tutkimusmenetelmillä herkästi jo taudin ensimmäisenä päivänä. Varhain aloitettu oseltamiviirihoito on tehokas influenssa A:ta vastaan, mutta teho on huono influenssa B:n kohdalla. Inaktivoitu influenssarokote on tehokas myös pikkulapsilla silloin, kun rokotteen sisältämät viruskannat vastaavat hyvin epidemian aiheuttavia viruskantoja.
Aims and methods: We sought for signs and symptoms that could help clinicians to diagnose influenza on clinical grounds in a case-control study in children <13 years of age. We further assessed the feasibility of different diagnostics methods during the early stage of the illness in children aged 1-3 years. The efficacy of early oseltamivir treatment (started <24h from the onset of symptoms) was evaluated in a randomized controlled trial (RCT) conducted in children 1-3 years of age, and the effectiveness of TIV to prevent laboratory-confirmed influenza was determined in a prospective, observational cohort study conducted among children aged 9 months to 3 years of age.
Results: Fever was the only symptom predicting influenza in children. The sensitivity of conventionally used laboratory methods to detect influenza during the first 24h of illness was 92%. The sensitivity of the influenza rapid test in the same setting was 90% for influenza A and 25% for influenza B. Early oseltamivir treatment shortened the duration of the illness in children with influenza A by 3.5-4.0 days, but no efficacy was observed against influenza B. The effectiveness of TIV was 84% against the wellmatched influenza A, while no effectiveness against the mismatched influenza B was observed.
Conclusions: Laboratory diagnostics are needed for a reliable diagnosis of influenza in children and were found sensitive already during the early stage of the illness. Early oseltamivir treatment was highly effective against influenza A, but no efficacy was seen against influenza B. TIV is effective also in young children if a good match between the vaccine and circulating strain is achieved.
Tausta: Influenssa aiheuttaa lapsille merkittävän tautitaakan. Vaikka influenssan aiheuttama kuolleisuus lapsilla on vähäistä, ovat sairastuvuusluvut toistuvasti korkeimpia lapsilla. Myös influenssan aiheuttamat komplikaatiot ovat lapsilla yleisiä. Influenssan luotettava tunnistaminen jo oireiden perusteella voisi auttaa vähentämään turhia antibioottikuureja. Inaktivoidun influenssarokotteen ja oseltamiviirihoidon tehosta pienillä lapsilla on olemassa niukasti tutkimustietoa.
Tavoitteet ja menetelmät: Selvitimme tapaus-verrokki asetelmassa, onko löydettävissä oireita, joita voitaisiin käyttää apuna influenssan kliinisessä diagnostiikassa lapsipotilailla. Arvioimme lisäksi erilaisten diagnostisten tutkimusmenetelmien käyttökelpoisuutta taudin alkuvaiheessa. Tutkimme varhain (<24 h oireiden puhkeamisesta) aloitetun oseltamiviirihoidon tehoa satunnaistetussa, lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa 1 – 3-vuotiailla lapsilla sekä arvioimme inaktivoidun influenssarokotteen tehoa havainnoivassa kohorttitutkimuksessa 9 kk – 3 v ikäisillä lapsilla.
Tulokset: Kuume oli ainoa oire, joka itsenäisesti ennusti influenssaa lapsipotilailla. Influenssa pystyttiin havaitsemaan perinteisesti käytetyillä laboratoriomenetelmillä jo 24 tunnin kuluessa taudin alusta 92 %:lla influenssaa sairastavista lapsista. Influenssapikatestin herkkyys taudin alkuvaiheessa oli 90 % influenssa A:n ja 25 % influenssa B:n diagnostiikassa. Varhainen oseltamiviirihoito lyhensi taudin kestoa influenssa A:ta sairastavilla lapsilla 3.5 – 4.0 vuorokautta, mutta lääke ei ollut tehokas influenssa B:tä vastaan. Inaktivoidun influenssarokotteen teho hyvin rokotekantaa vastannutta influenssa A:ta vastaan oli 84 %, mutta rokote ei antanut suojaa huonosti rokotekantaa vastannutta influenssa B:tä vastaan.
Johtopäätökset: Lapsilla influenssan diagnostiikassa tarvitaan apuna laboratoriotutkimuksia. Influenssavirus pystytään havaitsemaan yleisesti käytetyillä diagnostisilla tutkimusmenetelmillä herkästi jo taudin ensimmäisenä päivänä. Varhain aloitettu oseltamiviirihoito on tehokas influenssa A:ta vastaan, mutta teho on huono influenssa B:n kohdalla. Inaktivoitu influenssarokote on tehokas myös pikkulapsilla silloin, kun rokotteen sisältämät viruskannat vastaavat hyvin epidemian aiheuttavia viruskantoja.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2791]