Työura ja parisuhde - erilliset yhdessä? Työn ja muun elämän yhteensovittaminen kahden uran pariskunnilla
Känsälä, Marja (2012-08-31)
Työura ja parisuhde - erilliset yhdessä? Työn ja muun elämän yhteensovittaminen kahden uran pariskunnilla
Känsälä, Marja
(31.08.2012)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-212-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-212-8
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on useimpia ihmisiä koskettava aihe.
Suomessa kahden uran pariskunnat, joiden molemmilla puolisoilla on vaativa
työura, ovat suhteellisen yleisiä. Tutkimusongelmanani olen tarkastellut, millaista
on kahden uran pariskuntien työn ja muun elämän yhteensovittaminen. Ensimmäinen
alatutkimusongelmani käsittelee sitä, millaisia ovat muun elämän –
kotitöiden, hoivan ja vapaa-ajan jaot – ja sukupuolen merkitys niille. Toinen
alatutkimusongelmani on, miten kahden uran parit sovittavat uriaan yhteen sekä
mikä on puolison merkitys ja tuki työuralle. Kolmantena alatutkimusongelmana
pohdin, miten työtä ja muuta elämää pidetään yhtäältä erillisinä ja toisaalta yhdistyneinä.
Teoreettisessa viitekehyksessä muun elämän jakojen suhteen tärkein on kotitöiden
jaon symbolisiin merkityksiin ja lopputuloksen arviointiin kiinnittyvä teoriaperinne.
Tärkeä teoreettinen käsite ja menetelmällinen työkalu on ambivalenssi,
joka viittaa samanaikaisiin myönteisiin ja kielteisiin tunteisiin, esimerkiksi
hoivan antamista kohtaan. Kahden uran yhteensovittamisen tarkastelussa erityisen
tärkeä on puolison merkitystä ja tukea työuralle tarkasteleva tutkimus. Työn
ja muun elämän erillään pitämistä ja yhteen kietoutumista koskeva kirjallisuus on
kolmannen tutkimuskysymyksen kannalta merkityksellisin. Tutkimuksen kohderyhmänä
on 10 pariskuntaa, joita on haastateltu yhdessä ja erikseen. Tutkimusaineiston
muodostavat siis 20 yksilö- ja 10 parihaastattelua eli yhteensä 30 haastattelua.
Haastattelut ovat olleet puolistrukturoituja / teemoiteltuja. Menetelmällinen
lähestymistapa tutkimuksessa on ollut konstruktionistinen. Tällä tarkoitetaan,
että sosiaalista todellisuutta rakennetaan kielen kautta. Aineistoa on analysoitu
ensinnäkin sisällöllisten teemojen kautta diskursiivisen lähiluvun menetelmällä.
Toiseksi on analysoitu haastattelutilanteessa syntyvää vuorovaikutusta.
Kotitöiden, hoivan ja vapaa-ajan jakojen teemasta aineistosta on tunnistettavissa
tasa-arvoistavia ja sukupuolittuneita puhetapoja sekä näiden kahden keskinäisen
ristiriidan ja samanaikaisen läsnäolon synnyttämää ambivalenssia. Urien
yhteensovittamispuheessa korostuu ristiriidattomuus kotityöpuheeseen verrattuna.
Työ ja muu elämä rakentuvat puheessa yhtäältä erillisinä, toisaalta yhdistyneinä.
Ansiotyön ensisijaisuus muihin elämänalueisiin nähden korostuu, mutta
myös aikaa parisuhteelle priorisoidaan. Tasa-arvoisuus ei puheessa tarkoita välttämättä
tasajakoa vaan suhteellisen tasa-arvoista työnjakoa muihin pariskuntiin
verrattuna. Sukupuoli toisinaan näyttäytyy, toisinaan piiloutuu puheessa. Naispuolison
aktiivisuus pariskunnan sosiaalisten aktiviteettien suhteen korostuu.
Työn ja muun elämän tasapaino on yhteydessä puolisoiden väliseen emotionaaliseen
siteeseen. Erillisyyden ja yhteisyyden tasapaino puolisoiden välillä limittyy
puolisoiden väliseen koheesioon.
Suomessa kahden uran pariskunnat, joiden molemmilla puolisoilla on vaativa
työura, ovat suhteellisen yleisiä. Tutkimusongelmanani olen tarkastellut, millaista
on kahden uran pariskuntien työn ja muun elämän yhteensovittaminen. Ensimmäinen
alatutkimusongelmani käsittelee sitä, millaisia ovat muun elämän –
kotitöiden, hoivan ja vapaa-ajan jaot – ja sukupuolen merkitys niille. Toinen
alatutkimusongelmani on, miten kahden uran parit sovittavat uriaan yhteen sekä
mikä on puolison merkitys ja tuki työuralle. Kolmantena alatutkimusongelmana
pohdin, miten työtä ja muuta elämää pidetään yhtäältä erillisinä ja toisaalta yhdistyneinä.
Teoreettisessa viitekehyksessä muun elämän jakojen suhteen tärkein on kotitöiden
jaon symbolisiin merkityksiin ja lopputuloksen arviointiin kiinnittyvä teoriaperinne.
Tärkeä teoreettinen käsite ja menetelmällinen työkalu on ambivalenssi,
joka viittaa samanaikaisiin myönteisiin ja kielteisiin tunteisiin, esimerkiksi
hoivan antamista kohtaan. Kahden uran yhteensovittamisen tarkastelussa erityisen
tärkeä on puolison merkitystä ja tukea työuralle tarkasteleva tutkimus. Työn
ja muun elämän erillään pitämistä ja yhteen kietoutumista koskeva kirjallisuus on
kolmannen tutkimuskysymyksen kannalta merkityksellisin. Tutkimuksen kohderyhmänä
on 10 pariskuntaa, joita on haastateltu yhdessä ja erikseen. Tutkimusaineiston
muodostavat siis 20 yksilö- ja 10 parihaastattelua eli yhteensä 30 haastattelua.
Haastattelut ovat olleet puolistrukturoituja / teemoiteltuja. Menetelmällinen
lähestymistapa tutkimuksessa on ollut konstruktionistinen. Tällä tarkoitetaan,
että sosiaalista todellisuutta rakennetaan kielen kautta. Aineistoa on analysoitu
ensinnäkin sisällöllisten teemojen kautta diskursiivisen lähiluvun menetelmällä.
Toiseksi on analysoitu haastattelutilanteessa syntyvää vuorovaikutusta.
Kotitöiden, hoivan ja vapaa-ajan jakojen teemasta aineistosta on tunnistettavissa
tasa-arvoistavia ja sukupuolittuneita puhetapoja sekä näiden kahden keskinäisen
ristiriidan ja samanaikaisen läsnäolon synnyttämää ambivalenssia. Urien
yhteensovittamispuheessa korostuu ristiriidattomuus kotityöpuheeseen verrattuna.
Työ ja muu elämä rakentuvat puheessa yhtäältä erillisinä, toisaalta yhdistyneinä.
Ansiotyön ensisijaisuus muihin elämänalueisiin nähden korostuu, mutta
myös aikaa parisuhteelle priorisoidaan. Tasa-arvoisuus ei puheessa tarkoita välttämättä
tasajakoa vaan suhteellisen tasa-arvoista työnjakoa muihin pariskuntiin
verrattuna. Sukupuoli toisinaan näyttäytyy, toisinaan piiloutuu puheessa. Naispuolison
aktiivisuus pariskunnan sosiaalisten aktiviteettien suhteen korostuu.
Työn ja muun elämän tasapaino on yhteydessä puolisoiden väliseen emotionaaliseen
siteeseen. Erillisyyden ja yhteisyyden tasapaino puolisoiden välillä limittyy
puolisoiden väliseen koheesioon.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2865]