Hearing Impairment and Tinnitus in the Elderly

Abstract

The purpose of this study was to gather information on hearing impairment and related factors among elderly people. The HHIE-S questionnaire (Hearing Handicap Inventory for Elderly-Screening) and a single hearing question (”Do you feel you have a hearing loss”) were compared to audiometric hearing thresholds (N=164). HHIE-S was reliable for detecting moderate or worse hearing impairment. The single question was equally sensitive and more specific in identifying mild hearing impairment. The prevalence of hearing impairment was evaluated in four age cohorts (70, 75, 80 and 85 years, N=4067) in Turku, Finland. The HHIE-S cut-off score >8 as an indicator of at least mild hearing impairment yielded prevalence values of 37.7% - 54.1%, and a score >18 (moderate or more severe hearing impairment) was 21.1% - 38.9%. The single question test was positive in 25.5% - 46.2%.

Hearing aid compliance and problems experienced by hearing aid users were recorded as informed by the participants in a mailed interview (N=249/4067). The hearing aids were used daily by 55.4%, and never by 10.7%. Use sank with advancing age.

The disturbance caused by tinnitus among 583 subjects was compared to their level of alexithymia (TAS-20) and depressiveness (BDI). Depressiveness was weakly associated with annoying tinnitus, but not alexithymia.

The prevalence of hearing impairment can be measured by enquiry. Hearing aid compliance should be improved by technical means and better counseling. The factors affecting the distress experienced by tinnitus patients need further study.

Ikähuonokuuloisuus on hyvin yleistä ja suuri osa kuulonkuntoutuksen voimavaroista suunnataan eläkeikäisten kuntoutukseen. Tämän tutkimuksen alkaessa olivat voimavarat niukat ja kuulokojejono pitkä Varsinais-Suomessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kyselytutkimusten käytettävyyttä huonokuuloisuuden yleisyyttä arvioitaessa, kuulovian yleisyyttä ja kuulokojeiden käyttöä eläkeikäisillä. Halusimme myös analysoida kuulovikaan läheisesti liittyvään korvien soimiseen eli tinnitukseen vaikuttavia tekijöitä.

Vertasimme HHIE-S-kyselyä (Hearing Handicap Inventory for Elderly-Screening version) ja kysymystä ”Koetteko itsenne huonokuuloiseksi?” mitattuihin kuulokynnyksiin. HHIES osoittautui luotettavaksi tunnistamaan vähintään keskivaikean kuulovian, kun taas yksinkertainen kuulokysymys oli yhtä herkkä ja spesifimpi lievän kuulovian tunnistamisessa. Neljän ikäkohortin (70-, 75-, 80- ja 85-vuotiaat, N=4067) huonokuuloisuuden yleisyyttä kysyttiin postikyselyllä. Vähintään lievän kuulovian esiintyvyyttä kuvaava HHIE-S-kyselyn raja-arvo >8 ylittyi 37,7, 42,4, 47,2 ja 54,1 prosentilla näissä ikäluokissa, kun rajaarvon >18 mukaan vähintään keskivaikea kuulovika oli 21,1, 25,6, 28,8 ja 38,9 prosentilla. Kuulokysymykseen vastasi myöntävästi 25,5, 32,7, 38,7 ja 46,2 prosenttia vastaajista.

Kuulokojeiden käyttöä ja siihen liittyviä ongelmia kysyttiin postikyselyllä. Tässä otoksessa (N=249) 55,4% käytti kuulokojettaan päivittäin ja 10,7% ei käyttänyt kojettaan. Yleisimpiä syitä kuulokojeen käyttämättömyyteen olivat taustaäänten häiritsevyys, käsittelyvaikeudet ja vinkuminen . Korvien soimisen eli tinnituksen aiheuttamaa haittaa ja sen yhteyttä aleksitymiaan (TAS- 20, Toronto Alexithymia Scale) ja masennusoireisiin (BDI, Beck Depression Inventory) arvioitiin 583 henkilön otoksessa. Korkeilla BDI-arvoilla oli heikko yhteys häiritsevään korvien soimiseen, mutta TAS-20-arvolla ei yhteyttä todettu.

Vanhuusiän huonokuuloisuus on normaali ilmiö ja sen esiintyvyyttä voidaan mitata kyselytutkimuksella. Kuulokojeiden käyttömyöntyvyyttä tulee parantaa teknisin ja neuvonnallisin keinoin. Tinnituksen häiritsevyyteen vaikuttavat tekijät vaativat lisätutkimusta.