Relieved after Doctor's Consultation? Primary Health Care Patients' Complaint-related Worries
Laakso, Virpi (2013-04-13)
Relieved after Doctor's Consultation? Primary Health Care Patients' Complaint-related Worries
Laakso, Virpi
(13.04.2013)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5338-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5338-7
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Worry is one of the central factors in primary health care patients’ experience with their current complaint. Worry is associated with, e.g., patients’ expectations and the outcomes of doctor’s consultations. The aim of this study was to explore primary health care patients’ complaint-related worry and its changes, as well as contributing factors. Furthermore, the reasons behind patients’ pre-consultation worry and possible relief were examined.
The study was conducted in a public primary health care centre in Forssa in Southern Finland. Patients, aged 18–39 years, with a current complaint were interviewed before and after a doctor’s consultation. The patients’ characteristics, perceptions of their complaint and their expectations and experiences concerning the consultation were obtained through interviews. In addition, two questionnaires were administered to measure general tendency to illness worry (IWS) and psychiatric symptoms (SCL-90). The patients’ ratings of the intensity of worry and the severity of their complaint were measured with a visual analogue scale (VAS 0–100). Changes in worry were measured by comparing pre- and post-consultation VAS ratings and asking the patients to compare their worry after the consultation with the worry they felt before it. In connection with these ratings the patients also gave reasons for their experiences in their own words. The patients’ doctors assessed the medical severity of the complaints and whether they had found a medical explanation for the complaints.
Many patients were very worried before the consultation (65 % scored over 50 points on the VAS). Worry and severity ratings were associated with the duration and course of the complaint, with a general tendency to illness worry and hostility. On average, the patients were less worried after the consultation than before it. Persistent worry was associated with the patients’ uncertainty about their complaint, their perceiving it as severe, expectations for examinations and reporting symptoms of anxiety.
Patients were most often worried about the nature of their complaint (e.g. duration or intensity), not knowing what was wrong, the possible harmful effects of the complaint on body functions, the complaint’s prognosis, e.g. will it get better, and their ability to function. Patients were relieved by getting an explanation or treatment or by having a positive view of the complaint’s prognosis. Patients who reported uncertainty (lack of an explanation, worry about the nature of the complaint) or worry about the complaint’s possible bodily harmfulness were relieved by getting an explanation, often accompanied with getting treatment. On the other hand, worries about the ability to function tended to persist.
Doctors should bring up patients’ worries for discussion in order to be able to respond to them appropriately. Because it tends to persist, worry about the ability to function should be addressed. Uncertain patients with concerns about their complaint’s bodily harmfulness or psychological consequences need special attention from their doctor. Huojentuuko potilas lääkärin vastaanotolla? Perusterveydenhuollon potilaiden vaivaan liittyvä huoli
Vaivan (ruumiillisen oireen) aiheuttama huoli on yksi keskeisistä tekijöistä perusterveydenhuollon potilaiden sairauskokemuksessa. Huoli on yhteydessä mm. potilaan odotuksiin ja tyytyväisyyteen saamaansa hoitoon. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää perusterveydenhuollon potilaiden vaivaan liittyvää huolta ja huolen muutoksia sekä näihin yhteydessä olevia tekijöitä. Lisäksi tutkittiin potilaiden kokemia huolen ja huojentumisen syitä.
Tutkimus suoritettiin Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän terveyskeskuksessa Forssassa. Potilaat, iältään 18 – 39 –vuotiaita, olivat varanneet ajan lääkärille ajankohtaisen vaivan vuoksi ja heidät haastateltiin ennen ja jälkeen vastaanoton. Haastatteluissa kerättiin tietoa potilaiden henkilökohtaisista taustatiedoista, potilaiden käsityksestä vaivastaan sekä vastaanottoon liittyvistä odotuksista ja kokemuksista. Kahdella kyselylomakkeella kartoitettiin yleistä terveyshuolestuneisuutta (IWS) ja psykiatrisia oireita (SCL-90). Potilaat arvioivat huolensa voimakkuutta ja vaivansa vakavuutta VAS-janoilla (0-100). Huolen muutosta mitattiin vertaamalla VAS-arvioita ennen ja jälkeen vastaanoton sekä kysymällä potilailta vastaanoton jälkeen, olivatko he enemmän, vähemmän vai yhtä huolestuneita kuin ennen vastaanottoa. Näiden arvioiden yhteydessä potilaita pyydettiin myös kertomaan omin sanoin huolensa ja huojentumisensa syistä. Potilaiden lääkärit arvioivat vaivojen lääketieteellisen vakavuuden ja sen, oliko vaivoille löytynyt riittävä lääketieteellinen selitys.
Huomattava osa potilaista oli merkittävän huolestuneita ennen vastaanottoa (65 %:lla VAS-arvo oli yli 50). Huoli ja vakavuusarviot olivat yhteydessä vaivan kestoon ja kulkuun, yleiseen terveyshuolestuneisuuteen ja vihamielisyyteen. Yleensä potilaat huojentuivat vastaanotolla. Huolissaan pysyminen oli yhteydessä vaivaan liittyvään epävarmuuteen, vaivan kokemiseen vakavana, odotuksiin jatkotutkimuksiin ohjaamisesta ja potilaan kokemiin ahdistuneisuusoireisiin.
Potilaiden huoli liittyi usein vaivan piirteisiin (esim. kestoon ja voimakkuuteen) sekä epätietoisuuteen (mistä vaivan kohdalla on kysymys). Muita yleisiä syitä huoleen olivat potilaan epätietoisuus vaivan mahdollisista haitallisista ruumiillisista vaikutuksista ja vaivan tulevasta kulusta (esim. paraneeko vaiva). Potilaat olivat myös huolissaan toimintakyvystään. Potilaat huojentuivat, jos saivat selityksen tai hoitoa vaivaansa tai koska uskoivat vaivan hyvään ennusteeseen. Potilaat, jotka kokivat epätietoisuutta (selityksen puute, vaivan huolestuttavat piirteet) tai huolta vaivan ruumiillisista vaikutuksista, huojentuivat saadessaan selityksen, mihin usein liittyi myös hoidon saaminen. Sitä vastoin toimintakykyyn liittyvä huoli oli usein pysyvää.
Lääkäreiden tulisi ottaa potilaiden huoli puheeksi vastaanotolla voidakseen huomioida sen asianmukaisesti. Toimintakykyyn liittyvää huolta pitäisi käsitellä potilaan kanssa, koska tämä huoli on usein pysyvää. Lääkäreiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota epävarmoihin potilaisiin, jotka ovat huolissaan vaivan mahdollisista haitallisista vaikutuksista ruumiintoimintoihin tai psykologisista seurauksista (esim. keskittymis- tai mielialavaikeudet).
The study was conducted in a public primary health care centre in Forssa in Southern Finland. Patients, aged 18–39 years, with a current complaint were interviewed before and after a doctor’s consultation. The patients’ characteristics, perceptions of their complaint and their expectations and experiences concerning the consultation were obtained through interviews. In addition, two questionnaires were administered to measure general tendency to illness worry (IWS) and psychiatric symptoms (SCL-90). The patients’ ratings of the intensity of worry and the severity of their complaint were measured with a visual analogue scale (VAS 0–100). Changes in worry were measured by comparing pre- and post-consultation VAS ratings and asking the patients to compare their worry after the consultation with the worry they felt before it. In connection with these ratings the patients also gave reasons for their experiences in their own words. The patients’ doctors assessed the medical severity of the complaints and whether they had found a medical explanation for the complaints.
Many patients were very worried before the consultation (65 % scored over 50 points on the VAS). Worry and severity ratings were associated with the duration and course of the complaint, with a general tendency to illness worry and hostility. On average, the patients were less worried after the consultation than before it. Persistent worry was associated with the patients’ uncertainty about their complaint, their perceiving it as severe, expectations for examinations and reporting symptoms of anxiety.
Patients were most often worried about the nature of their complaint (e.g. duration or intensity), not knowing what was wrong, the possible harmful effects of the complaint on body functions, the complaint’s prognosis, e.g. will it get better, and their ability to function. Patients were relieved by getting an explanation or treatment or by having a positive view of the complaint’s prognosis. Patients who reported uncertainty (lack of an explanation, worry about the nature of the complaint) or worry about the complaint’s possible bodily harmfulness were relieved by getting an explanation, often accompanied with getting treatment. On the other hand, worries about the ability to function tended to persist.
Doctors should bring up patients’ worries for discussion in order to be able to respond to them appropriately. Because it tends to persist, worry about the ability to function should be addressed. Uncertain patients with concerns about their complaint’s bodily harmfulness or psychological consequences need special attention from their doctor.
Vaivan (ruumiillisen oireen) aiheuttama huoli on yksi keskeisistä tekijöistä perusterveydenhuollon potilaiden sairauskokemuksessa. Huoli on yhteydessä mm. potilaan odotuksiin ja tyytyväisyyteen saamaansa hoitoon. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää perusterveydenhuollon potilaiden vaivaan liittyvää huolta ja huolen muutoksia sekä näihin yhteydessä olevia tekijöitä. Lisäksi tutkittiin potilaiden kokemia huolen ja huojentumisen syitä.
Tutkimus suoritettiin Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän terveyskeskuksessa Forssassa. Potilaat, iältään 18 – 39 –vuotiaita, olivat varanneet ajan lääkärille ajankohtaisen vaivan vuoksi ja heidät haastateltiin ennen ja jälkeen vastaanoton. Haastatteluissa kerättiin tietoa potilaiden henkilökohtaisista taustatiedoista, potilaiden käsityksestä vaivastaan sekä vastaanottoon liittyvistä odotuksista ja kokemuksista. Kahdella kyselylomakkeella kartoitettiin yleistä terveyshuolestuneisuutta (IWS) ja psykiatrisia oireita (SCL-90). Potilaat arvioivat huolensa voimakkuutta ja vaivansa vakavuutta VAS-janoilla (0-100). Huolen muutosta mitattiin vertaamalla VAS-arvioita ennen ja jälkeen vastaanoton sekä kysymällä potilailta vastaanoton jälkeen, olivatko he enemmän, vähemmän vai yhtä huolestuneita kuin ennen vastaanottoa. Näiden arvioiden yhteydessä potilaita pyydettiin myös kertomaan omin sanoin huolensa ja huojentumisensa syistä. Potilaiden lääkärit arvioivat vaivojen lääketieteellisen vakavuuden ja sen, oliko vaivoille löytynyt riittävä lääketieteellinen selitys.
Huomattava osa potilaista oli merkittävän huolestuneita ennen vastaanottoa (65 %:lla VAS-arvo oli yli 50). Huoli ja vakavuusarviot olivat yhteydessä vaivan kestoon ja kulkuun, yleiseen terveyshuolestuneisuuteen ja vihamielisyyteen. Yleensä potilaat huojentuivat vastaanotolla. Huolissaan pysyminen oli yhteydessä vaivaan liittyvään epävarmuuteen, vaivan kokemiseen vakavana, odotuksiin jatkotutkimuksiin ohjaamisesta ja potilaan kokemiin ahdistuneisuusoireisiin.
Potilaiden huoli liittyi usein vaivan piirteisiin (esim. kestoon ja voimakkuuteen) sekä epätietoisuuteen (mistä vaivan kohdalla on kysymys). Muita yleisiä syitä huoleen olivat potilaan epätietoisuus vaivan mahdollisista haitallisista ruumiillisista vaikutuksista ja vaivan tulevasta kulusta (esim. paraneeko vaiva). Potilaat olivat myös huolissaan toimintakyvystään. Potilaat huojentuivat, jos saivat selityksen tai hoitoa vaivaansa tai koska uskoivat vaivan hyvään ennusteeseen. Potilaat, jotka kokivat epätietoisuutta (selityksen puute, vaivan huolestuttavat piirteet) tai huolta vaivan ruumiillisista vaikutuksista, huojentuivat saadessaan selityksen, mihin usein liittyi myös hoidon saaminen. Sitä vastoin toimintakykyyn liittyvä huoli oli usein pysyvää.
Lääkäreiden tulisi ottaa potilaiden huoli puheeksi vastaanotolla voidakseen huomioida sen asianmukaisesti. Toimintakykyyn liittyvää huolta pitäisi käsitellä potilaan kanssa, koska tämä huoli on usein pysyvää. Lääkäreiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota epävarmoihin potilaisiin, jotka ovat huolissaan vaivan mahdollisista haitallisista vaikutuksista ruumiintoimintoihin tai psykologisista seurauksista (esim. keskittymis- tai mielialavaikeudet).
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2869]