Vammaissopimuksen 12 artiklan- yhdenvertaisuus lain edessä implementointi ja holhoustoimilaki
1.05 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset625
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen
vammaisten henkilöiden oikeuksista 12 artiklaa ja sen näkökulmasta holhoustoimilain
mukaista päätöksentekojärjestelmää. Vammaissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja
tehtiin 13.12.2006 New Yorkissa. Sopimukset saatettiin Suomessa voimaan
valtioneuvoston asetuksella 31.5.2016 ja näin ollen sopimusta on noudatettava lakina.
Sopimuksen 12 artikla edellyttää, että kaikkia henkilöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti
lain edessä. Tarkastelen tutkielmassani holhoustoimilain mukaista päätöksentekoa
vammaissopimuksen 12 artiklan ja päämiehen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta.
Kuinka vammaissopimuksen 12 artikla vaikuttaa holhoustoimilain mukaiseen
päätöksentekoon itsemääräämisoikeuden näkökulmasta tarkasteltuna?
Vammaissopimuksen 12 artikla edellyttää, että epätavanmukaisia kommunikointitapoja
ei jätetä huomioimatta. Oikeuden yhdenvertaisuuteen lain edessä on toteuduttava, jotta
muut ihmisoikeudet voisivat täysimääräisinä toteutua. Komitea on katsonut
sopimusosapuolten ymmärtäneen kyseisen artiklan väärin, kun he eivät ole
ymmärtäneet, että vammaisten henkilöiden kohdalla puolesta päättämisen järjestelmistä
tulisi luopua ja siirtyä tuettuun päätöksentekoon. Tutkielmani on oikeusdogmaattinen eli
lainopillinen. Tutkielman lähteinä on käytetty edunvalvontaoikeuteen ja
vammaisoikeuteen painottuvaa kotimaista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta sekä
oikeustapauksia. Tutkielmani johtopäätöksenä on se, ettei holhoustoimilain mukainen
edunvalvontajärjestelmä ole yhdenmukainen vammaissopimuksen kanssa ja siinä on
monia kritiikille alttiita kohtia erityisesti päämiehen itsemääräämisoikeuden
näkökulmasta tarkasteltuna. Holhoustoimilain mukaista vajaavaltaiseksi julistamista
käytetään erittäin harvoin ja voidaankin perustellusti kysyä, onko tällaiselle sääntelylle
tarvetta. Vajaavaltaiseksi julistaminen on vammaissopimuksen mukaan
oikeustoimikelpoisuuden poistamisen mahdollistavana järjestelmänä lopetettava ja sen
tilalle kehiteltävä uudenlaisia tuetun päätöksenteon järjestelmiä.