Artikkelissa
tarkastellaan pitkittäistutkimukseen tähtäävän etnografisen kenttätyön
esitutkimusvaihetta (2015–2016) Suomenlinnassa. Elävä Suomenlinna
-tutkimuksen esitutkimusta ohjasi kiinnostus siihen, millaisia
vaikutuksia Unescon maailmanperintöstatuksella on 25 vuoden aikana ollut
paikallisten asukkaiden ja yhteisöjen elämään. Kansainväliset
kulttuuriperintösopimukset korostavat yhteisöjen roolia
kulttuuriperinnön suojelijoina, käyttäjinä ja eteenpäin välittäjinä.
Tämä luo tarpeen suomenlinnalaisten paikkasuhdetta tarkastelevalle
ajantasaiselle tutkimustiedolle. Erityisen kiinnostavaa on pohtia,
millaisia tulokulmia paikallisilla on yhteisöllisyyteen,
kulttuuriperintöön ja muuttuvaan elinympäristöön. Esitutkimusvaihe
muodostui Suomenlinnaan ja sen asukkaisiin tutustumisesta,
haastatteluista, havainnoinnista ja muistiinpanoista, valokuvaamisesta
sekä lehtiaineistojen, dokumenttien, verkkosisältöjen ja
tutkimuskirjallisuuden kartoittamisesta. Reflektoin tässä artikkelissa
yhteisölähtöisten
tutkimusnäkökulmien muodostumista, pitkittäistutkimukseen soveltuvien
tutkimusmenetelmien valintaa sekä tutkijan asemaa. Lisäksi analysoin
esitutkimusvaiheen neljästä haastattelusta paikkasuhdetta ja muutoksia
peilaavaa kerrontaa. Esitutkimus vahvisti käsityksiä siitä, että
virallisen ja epävirallisen kulttuuriperintötason rinnakkaistutkimus on
Suomenlinnassa hedelmällistä.
