Kilpailuhenkisyys varhaiskasvatuksessa
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset26
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämä kandidaatin tutkielma selvittää, millä tavalla kilpailuhenkisyys ilmenee varhaiskasvatuksessa. Kilpailu ja kilpailuhenkisyys ovat osa lapsen identiteettiä ja kulttuurista ympäristöä jo varhaisesta iästä lähtien, ja ne näkyvät lasten arjessa muun muassa leikeissä, peleissä ja liikunnassa. Työ toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkasteltiin tutkimuskirjallisuutta vuosilta 1996–2026.
Kirjallisuuskatsauksen avulla pyrittiin ymmärtämään kilpailuhenkisyyden merkitystä lapsen kehitykselle sekä sen vaikutuksia varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa. Erityistä huomiota kiinnitettiin lapsen motivaatioon, tunteiden säätelyyn, itsesäätelyyn ja sosiaalisiin suhteisiin, jotka ovat keskeisiä kilpailutilanteissa. Kilpailutilanteet voivat toimia sekä kehittävänä että haastavana tekijänä: ne lisäävät motivaatiota, tukevat sosiaalisia taitoja ja ongelmanratkaisutaitoja, mutta voivat myös herättää voimakkaita tunteita ja pettymyksen kokemuksia.
Tulosten perusteella kilpailuhenkisyys ilmenee varhaiskasvatuksen arjessa monin tavoin, usein lapsille luontevana ja tehtäväsuuntautuneena toimintana. Leikki, pelit ja liikunta tarjoavat tilaisuuksia harjoitella vuorovaikutusta, tunteiden hallintaa ja tavoitteellista toimintaa. Kilpailutilanteiden kautta lapset voivat kokea onnistumisen iloa sekä pettymyksiä turvallisessa ympäristössä, mikä tukee heidän sosioemotionaalista kehitystään.
Samalla tutkimus nostaa esiin sen, että aikuisen ohjaus ja rakentavat toimintamallit ovat olennaisia kilpailun myönteisten vaikutusten tukemiseksi. Kilpailuhenkisyys on usein huomaamaton, mutta merkittävä ilmiö, joka vaikuttaa lasten motivaatioon, osallistumiseen ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen. Tulokset tukevat ajatusta, että kilpailun roolia varhaiskasvatuksessa tulisi käsitellä ja suunnitella tietoisesti, jotta se voi toimia lapsen oppimista ja hyvinvointia tukevana tekijänä.