Kieliversioiden ristiriita lainvoimaisen hallintopäätöksen purkuperusteena
446.69 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset4
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan lainsäädännön kieliversioiden ristiriidan oikeudellista merkitystä lainvoimaisen hallintopäätöksen purkuperusteena. Tutkimusongelma koskee sitä, ylittääkö kieliversioiden välinen normatiivinen ero lainvoimaisen päätöksen purkamiseksi edellytetyn ilmeisen virheen kynnyksen ja miten EU-oikeuden monikielisyyden tulkintaperiaatteet suhteutuvat kansalliseen arviointiin. Analyysin keskiössä on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 2024:110, jossa tuloverolain 35 b §:n suomen- ja ruotsinkieliset versiot poikkesivat toisistaan normatiivisesti merkityksellisellä tavalla. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi purkuhakemuksen katsoen, ettei oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n mukainen purkukynnys ollut ylittynyt.
Tutkielma on metodiltaan lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Purkuedellytyksiä analysoidaan oikeusvarmuuden, luottamuksensuojan periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen näkökulmista. Tarkastelua laajennetaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä kehittyneisiin monikielisen EU-lainsäädännön tulkintaperiaatteisiin. EU-oikeudellinen viitekehys tarjoaa rakenteellisen vertailukohdan sen arvioimiseen, miten oikeusjärjestykset käsittelevät yhtä todistusvoimaisten kieliversioiden välisiä eroavaisuuksia. Analyysi osoittaa, että lainvoimaisten hallintopäätösten pysyvyys nauttii Suomen oikeudessa vahvaa suojaa ja että kieliversioiden ristiriidat eivät voimassa olevan oikeuden mukaan muodosta riittävän ilmeistä virhettä päätöksen purkamiseksi. Ratkaisu tuo kuitenkin esiin jännitteen kieliversioiden muodollisen yhdenvertaisuuden ja yksilön oikeuksien aineellisen suojan välillä.