Syväväärennökset digipalvelusäädöksessä ja tekoälysäädöksessä : Miten säädöksiä voidaan soveltaa rinnakkain?
433.64 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset15
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Notaarityön tarkoituksena on selvittää, kuinka Euroopan unionin digipalvelusäädöksen ja tekoälysäädöksen syväväärennösartikloja voidaan soveltaa rinnakkain voimassa olevan oikeuden, EU:n virallislähteiden sekä oikeuskirjallisuuden perusteella. Molemmat säädökset ovat tuoreita, minkä takia niitä yhdistävää oikeustieteellistä tutkimusta on vielä vähän. Notaarityö pohjautuu Aineettomat oikeudet datayhteiskunnassa -kurssilla kirjoitettuun seminaarityöhön.
Syväväärennösten leviäminen verkossa on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Tämän taustalla on muun muassa tekoälyn kiihtynyt kehitys, joka on helpottanut syväväärennösten luomista. EU-oikeudessa syväväärennöksiä säädellään digipalvelusäädöksessä ja tekoälysäädöksessä osana EU:n nykyistä datastrategiaa. Notaarityössä totean molempien säädösten sääntelevän syväväärennöksiä samalla tavalla, eli syväväärennösten keinotekoisen alkuperän ilmoittamisella avoimesti. Tämän takia notaarityö keskittyy selvittämään säädösten käytännön soveltamisen yhteneväisyydet ja erot sekä säädösten soveltamista päällekkäisissä tilanteissa.
Notaarityön tutkimusmenetelmä on lainopillinen. Säädösten tuoreuden takia oikeuskäytäntöä ei valitettavasti ole, joten työ pohjautuu muihin oikeuslähteisiin. Notaarityössä systematisoin säädöstekstiä, säädöksen perusteluita, virallislähteitä sekä oikeuskirjallisuutta. Työn pohjalta totean, että säädöksiä yhdistää samanlaiset avoimuusvelvoitteet ja lähes identtiset syväväärennösten määritelmät. Säädöksiä erottaa eniten velvoitteiden sitovuus, kohde ja täytäntöönpano.
Työn keskeinen tutkimustulos on se, että tekoälysäädös ohjaa käytännössä myös digipalvelusäädöksen soveltamista, koska unionin virallislähteet ja käytännesäännöt korostavat tekoälysäädöksen sisältävän syväväärennösten avointa merkitsemistä koskevat parhaat käytännöt. Vaikkakin digipalvelusäädöksen kohde ja tavoite eroavat tekoälysäädöksestä, jää se silti ilman omia konkreettisia soveltamisohjeita ja sen merkitys säädösten rinnakkaisessa täytäntöönpanossa jää vähäiseksi. Toinen keskeinen huomio on se, että molemmat säädökset sisältävät soveltamisaloissaan tiettyjä rajoituksia, jotka mahdollistavat tilanteen, jossa tietyt syväväärennökset jäävät ilman minkäänlaista sääntelyä. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista ja onkin toivottavaa, että Euroopan unioni korjaa tämän sääntelyaukon tulevaisuudessa.