Rauhanaloite vai neuvostopropagandaa? : CIA:n suhtautuminen Pohjolan ydinaseettomaan vyöhykkeeseen vuosina 1979–1987
497.39 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset24
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Vuonna 1963 presidentti Urho Kekkonen piti puheen, joka toimi käynnistäjänä aloitteelle luoda Pohjois-Eurooppaan Pohjolan ydinaseeton vyöhyke (PYV). Aloite ei toteutunut, mutta siitä käyty keskustelu ja pyrkimykset edistää sekä jarruttaa aloitetta kestivät kylmän sodan päättymiseen asti. PYV-aloite jakoi suurvaltojen mielipiteitä Neuvostoliiton tukiessa hanketta aktiivisesti ja Yhdysvaltojen vastustaessa hanketta.
Yhdysvaltojen kiinnostus ja huoli aloitteesta tuli esille Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelun CIA:n internetarkistossa saatavilla olevissa materiaaleissa kuten raporteissa ja muistioissa. Näiden avulla tässä tutkielmassa selvitin, minkälaisena viraston suhtautuminen aloitetta kohtaan näyttäytyi ja mitä selittäviä tekijöitä tälle suhtautumiselle pystyin havaitsemaan. Tarkastelin myös, miten suhtautuminen on vaikuttanut tehtyihin arvioihin. Tutkielmani viimeinen tehtävä oli tunnistaa, miten Yhdysvallat ja CIA olivat mahdollisesti pyrkinyt vaikuttamaan aloitteeseen. Metodina hyödynsin laadullista sisällönanalyysia ja historiantutkimuksellista päättelyä, joiden avulla yhdistin aineiston sisältöä ja siinä toistuvia teemoja aloitteeseen vaikuttaneeseen ajalliseen kontekstiin.
Primääriaineiston avulla oli selvää, että keskustiedustelupalvelu suhtautui hankkeeseen hyvin skeptisesti ja negatiivisesti. Tämä johtuu pääasiallisesti siitä, että PYV-aloite nähtiin ennen kaikkea Neuvostoliittoa hyödyntävänä hankkeena, ellei jopa Neuvostoliiton hankkeena. CIA:n aineisto antoi näköalapaikan sen tekemiin arvioihin Neuvostoliiton motiiveista ja erilaisista pyrkimyksistä tukea aloitetta niin diplomatian kuin vakoilunkin keinoin. Keskustiedustelupalvelu ei arvioinut pelkästään Neuvostoliiton motiiveja vaan myös Pohjoismaiden PYV-politiikkaa ja sitä selittäviä tekijöitä kunkin maan omassa asemassa ja kontekstissa. Tärkein tutkielmassa tekemäni havainto kuitenkin oli, että kaikkeen aloitteeseen liittyvässä esimerkiksi Pohjoismaita ja näiden PYV-politiikkaa arvioitaessa Neuvostoliitto ja Pohjoismaiden neuvostosuhteet olivat huomattavin näkökulma, jonka kautta CIA teki arvioitaan.